MUSTA RITARI
Mä voitin, vaiti ratsuain
nyt ohjaan jälkeen turnajaisten.
Teen syvän kumarruksen eessä naisten.
Ei kukaan vastaa huiskuttain.
Kun laulun, harpun säveleet
niin tummat ovat, tuskan-syvät.
Jäävät harppuniekat vaiti ja hämmästyvät.
Mutta naiset ovat paenneet.
Mun musta vaakunani tää
on koristettu seppeleillä;
ne on saatu sadan voiton teillä.
Mutta minne lemmen seppel jää?
Kun vihdoin kuljen kuoleman teitä,
ritarit, laulajat paareillein
käy laakerilehvin ja jasmiinein.
Mutta hautaani ei ruusut peitä.