PUHTAUDEN RUKOUS
Oi minun Isäni, taaskin on tullut yö, tuo vanha
ja aina sama,
läpi kaikkien meidän, ihme-sokeiden, ihmeiden
keskellä käyden.
Ja hetki on tullut ihmisten, syvästä
tunnustähdestä tiedotonten,
astua vetensä ääreen, kastaa päänsä ja likaiset
kätensä pestä.
Oi maan pyhä vesi, kaksinkerroin määrätty
juotavaksi ja puhdistamaan!
Oi minun Isäni, Jumala, oi pyhä Vesi
henkimaailman!
Enkö sinun vilpoisuuttasi kaivaten tietäisi,
että sinä virtaat ja loiskut,
enkö minä myös epäuskossani sinun
pulppuamistasi kuule?
Alas painan pääni ja lampunpiirin kateuteen
sen vajota annan.
Kurkoitan käteni sinulle, niinkuin lapsi,
joka illalla kylpyä vartoo.
Nyt päivän valheesta itseni koota tahdon
ja tosi tänä hetkenä olla.
Ajan itseni karsinaani, kunis turhamielisyyteni
ulvonta vaikenee.
Vihamiestään vastaan, oi minun Isäni,
lauloi psalmistasi,
vihamiestäni vastaan, oi minun Isäni,
nyt minä psalmini laulan myös!
Vihamiehiä ei ole minulla, sillä ei vihaan
ihmisen rakkaus riitä.
Vihamies on minulla vahva, hän minua saartaa
ja kaikille porteilleni hän kolkuttaa.
Vihamies on minulla, oi minun Isäni, pöytäni
ääressä istuu hän, ylensyömän tuo;
kädet kuivettuneet ristissä paastoan itse,
ja ikkunan takana seisoo nälkäisten lauma.
Vihamies on minulla, hän ylenkylläisenä
savukettaan polttaa ja paisuu vatsaltaan;
yhä pienemmäksi minä itse käyn, minun täytyy
katsoa, kuinka hän sieluni aarteilla mässää.
Vihamies on minulla, oi minun Isäni; on sanat
parhaatkin lorujuttuja hälle ja itsepetosta.
Vihamies on minulla, silmänpalvelijaksi hän tekee
tuntoni, rakkauteni hän velttouteen tukahduttaa.
Vihamies on minulla, kaikkeen kehnouteen hän johtaa,
myös pelipöytien ääressä voiton-iloon,
minut joka kuitenkin jumalallisen nautinnon
mestari olen.
Vihamieheni miksikä loit, minun Isäni, miksikä
synnytit minut tähän kaksinaisuuteen?
Miksi et lahjoita minulle ykseyttä ja puhtautta?
Oi Vesi, puhdista minut ja yhdeksi tee!
Katso, aina ja yhä sinun tietoiset lapsesi
vaikertavat kaksi-luvun tähden.
Minä vajotan pääni valoon ja sinulle pestäviksi
käteni kurkoitan.
Minut vapaaksi päästä ja puhdista, Isä, vihamieheni
surmaa, surmaa minut, hukuta tämä minuus!
Miten autuaita ovat yksinkertaiset ja tiedottomat;
autuaita yksinkertaisesti hyvät ja pahat!
Eripuraiset, kaksinaiset, lihovat ja kuihtuvat
vasta-näyttelijät – poloiset ovat he, poloiset.
Oi pyhä Vesi, sinun suuruutesi, minun
suuruuteni tähden, auta minua!