SYVÄSS’ ASTUMME HIEKASSA
Syväss’ astumme hiekassa, merta päin,
ja nääntyvin askelin, käsikkäin.
Kera käy meren henget hirveät.
Joka hetki me olemme pienemmät.
Lopuks pienen pieninä astutaan
meren pohjalla samaan simpukkaan;
siki-unessa kasvamme kirkkauteen
ihanast’ ihanampahan, helminä veen.