YKSINÄINEN
Ah, levoton varisten kirku-lento yli maan: pian talvi on – se miekkonen, ken viel’ on – kotonaan!
Nyt kivetyt
ja katsot taakses: palata jos vois!
Miks lähtenyt
oot tänne, narri, talven alta pois?
On elo tää
vain portti sadan kylmän erämaan!
Ken menettää,
min menetit, ei lepää lennostaan.
Nyt eessäs, mies,
on talvi-vaellus. Kuin savun tie,
myös sinun ties
kautt’ yhä kylmenevän taivaan vie.
Siks rääkyvä
sä laula laulus, lintu erämaan! –
ja kipeä
sun sielus, narri, kätke ilkuntaan!
Ah, levoton varisten kirku-lento yli maan: pian talvi on – voi sitä, jok’ on poissa kotoaan.