KARIN BOYE (1900—1941):
Tähtien lohdutus.
Minä kysyin tähdeltä yön:
»Valo tienoon oudon, mi kaukana näyt —
sano, kelle säteilet, tähti?
Niin suurena, kirkkaana käyt.»
Hän tähtikatseen loi
mun säälini mykistäen:
»Minä seutuun elottomaan,
ikiyöhön säteilen.
On valoni kukka, mi kuihtuu
avaruuteen autiohon.
Valo tää minun lohtuni on.
Se lohtu kylliksi on»
(Suom. Elina Vaara)