OSCAR LEVERTIN (1862—1906)
Sa kuule, sateess' elokuun.
Sa kuule, sateess' elokuun yö kuulas kuiskii, elää, kuin sadun yöhön lumottuun veet suihkulähteen helää. Ja pisaroiden huuhtelun kaikk' kukat tuntee salaa, myös sydämiä sun ja mun suo raikkaan tulvan valaa.
Nyt muistaa vanhan laulelman ja kyyhkyn, haukan harmaan ja prinssin, joka prinsessan vei ylpeän ja armaan —. Pääs vaipuu vasten poskeain, sun hiukses hiljaa aukee, ja vasta sateen nukahtain myös syleilymme raukee.
(Suom. Lauri Viljanen)