TARINA TURUN SYNNYSTÄ.
Jeesus tuntemattomana vaelsi maan päällä ja kylästä kylään kulki saarnaten hyvyyden ja rakkauden oppia ja tapasi ihmiset kuuroiksi sille, mitä hän heille opetti, niin saapui hän murheellisena kunnaalle, jonka juurella hän näki miehen seisovan lähteen luona. Huomaamatta Jeesusta vihelsi mies ja lehdikosta tuli nuori orivarsa hänen luokseen. Tälle mies alkoi puhella:
— Heposeni, nytpä meille on tullut eteemme pitkä tie ja vaivaloinen työ, mutta jos sinä sen kestät, kestän minäkin.
Ja mies hyväili hevostaan ja syötteli sille kädestään heiniä, jotka rehevinä kasvoivat lähteen partaalla.
— Mies, anna minulle suojaa pääni päälle, sanoi Jeesus lähestyen miestä, sillä olen uupunut, jalkani ovat tien kivistä tulleet verisiksi, ja metsän pensaat ovat repineet pukuni.
— Antaisin sinulle suojan ja jakaisin oloni kanssasi, koska näytät olevan yhtä yksinäinen kuin minäkin, vastasi mies. Mutta katso tuonne, tupani on poltettu, niittyni on tallattu, viljani sotkettu. Minulla ei ole mitään muuta kuin tämä hepo ja tämä lähde tässä, joita voin omikseni sanoa. Juo lähteestä, ja se on sinua virvoittava. Tämä lähde on pohjattoman syvä, ja sen vesi on aina kylmää.
— Mistä tiedät sen pohjattomaksi? kysyi Jeesus.
— Olenhan koettanut sitä mitata, mutta kivi, jonka köyteen sidoin ja lähteeseen laskin, ei tavannutkaan pohjaa. Kerran tahdoin minä samoin mitata taivaan kannen korkeutta, jännitin vahvimman jouseni, otin nuoleni sulituimman. Korkealle kohosi nuoli, mutta putosi taas, Yhtä korkea kuin taivas, yhtä syvä on tämä lähde. Ja sen siunaus on suuri. Katso nurmea, kuinka se tässä iloitsee ja kukkasia kauniisti kantaa. Niin tahdon, että muuallakin olisi. Ja siksi olen päättänyt johtaa tästä uoman etemmäksi.
— Sinä tahdot tuottaa iloa muillekin. Ovatko he siis sinulle iloa tuottaneet?
— Eivät.
— Eivätkö ole tahtoneet?
— Eivät ole ymmärtäneet sitä tehdä. Mutta miksi en minä sitä tekisi heille?
— Ja miten aiot tuon uoman laatia?
— Siitä juuri puhelin heponi kanssa ja kysyin jaksaako se. Minä aion valjastaa heponi auran eteen ja lähteen reunasta kyntää syvän vaon kauas, niin kauas, että se vihdoin mereen ulottuu.
— Miksi tuon kaiken tekisit?
— Jotta maa vihannoisi muuallakin niinkuin täällä, jotta vilja kasvaisi runsaampana, kun se imisi maasta kosteutta.
Ja hän talutti hevosen auran eteen ja valjasti sen.
Ja Jeesus lähestyi hepoa, ja tämä silloin hirnui hiljaa ja kuin hyväillen hankasi päätään hänen olkapäähänsä.
Kun mies sen näki, sanoi hän:
— Sinä olet hyvä ihminen, koska luontokappaleet sinua rakastavat!
Lähde minun kanssani matkalleni!
Ja Jeesus astui auran vieressä ja hänen kätensä lepäsi hevon kaulalla. Syvälle maahan painui aura miehen vankkojen hartioiden painosta, ja hopeisena juovana seurasi lähteen vesi heidän luomaansa uomaa pitkin. Ja hepo veti, sen lihakset pingoittuivat ja lujasti painuivat kaviot maahan. Kun se uupui, niin pani Jeesus kätensä sen kuonon eteen ja hyväili hiljaa sen turpaa, ja hepo tunsi syövänsä paratiisin yrttitarhan voimakkaasti tuoksuvaa ruohoa.
Ja vako tuli yhä pitemmäksi, ja jo kaukaa kimalteli veden välkkyvä nauha.
— Tästä on suorin tie merta kohden, sanoi Jeesus viitaten eteensä.
— Minä tiedän sen kyllä, vastasi mies, mutta tehkäämme kierros tuonne, jossa näet nuo laakeat pellot ja niityt. Maa on siellä hyvää, mutta kuivuu helposti helteessä ja silloin laiho surkastuu. Sinne johdattakaamme kulkumme.
— Jos väsyt, sillä kierros on pitkä.
— Minun täytyy jaksaa.
— Asuuko tuon pellon äyräällä ystäväsi?
— Ei minulla ole ystäviä. Hän se poltti minun taloni ja anasti tavarani, mutta ajattelisinko sitä nyt, kun hänen pellolleen voin johtaa lähteen veden.
Pitkän kierroksen tehtyä oli vako kynnetty lakeiden peltojen halki.
Kotvasen kuluttua virkkoi taas mies:
— Tuon ison kunnaan takana on kylä, ja siellä äveriästä väkeä, mutta heillä ei ole jokea, ei järveä. Kyntäkäämme vako sinnekin.
— Onko siellä sinulla ystäviä tai omaisia?
— Siellä asuvat lapseni, kaksi poikaani ja tyttäreni.
— Sinä rakastat heitä?
— Ovathan he minun lapsiani.
— Rakastavatko he sinua?
— Elä kysy vieras sitä, vaan kyntäkäämme vako sinne ja odottakaamme yötä, jotta he eivät minua näkisi.
Kauan he kulkivat, mies painaen auraa syvälle maahan, jotta tulisi vako virran juostavaksi, ja Jeesus taluttaen hepoa.
Vihdoin näkyi meren poukama, ja sitä kohden he riensivät. Kun he sen saavuttivat, vaipui mies uupuneena maahan.
— Kauaksi kotikummultani olen tullut, sanoi hän, kovin kauaksi, mutta uoma on kynnetty, ja katso miten vesi tänne meitä seuraa. Se virtaa yhä runsaampana ja levittää uomaansa. Sanoinhan minä, että minun lähteeni oli pohjaton ja että sen vesi on loppumaton.
Ja virta kasvoi yhä leveämmäksi ja hedelmöittävänä se kulki seutujen halki. Asukkaat sen varrella rakensivat veneitä ja kulkivat virran suuhun, jonne purret mereltä saapuivat. Siinä he tasaisella kentällä vaihtoivat tavaroita ja tekivät kauppaa turulla. Suojaksensa he joen suuhun rakensivat linnankin ja aivan joen äyräälle korkean kirkon.
Mies tätä katseli, ja hänen mielensä täytti hiljainen ylpeys. Mutta jokea myöten tulivat ne, jotka olivat häntä vainonneet. Ja kun he miehen näkivät, niin ottivat he hänet kiinni ja telkesivät tyrmään. Siellä he hänet tahtoivat nälkään tappaa.
Mutta eräänä yönä, tuntiessaan jo kuoleman tulon, näki mies äkkiä edessään matkatoverinsa.
— Minä näen, että sinä olet kilvoituksesi kestänyt ja että sinä kaipaat lepoa, sanoi Jeesus.
— Katso, eivät he minulle ole tahtoneet pahaa tehdä, mutta he eivät ole tietäneet, mitä he tekivät, sanoi mies. Auta minua, sillä olen uupunut.
— Minä tahdon taluttaa sinut asuntooni. Siellä on monta asuinsijaa. Punaisesta hongasta ovat sen seinät, ja valkoiset on siellä lavitsat, ja iloisesti sen ikkunoista paistaa päivä.
— Minä en voi näin likaisena sinun asuntoosi tulla, sillä pitkät ajat olen tässä tyrmässä saanut virua, vastasi mies.
— Tule, ja minä tahdon sinut puhtaaksi pestä!
Ja he astuivat tyrmästä. Ja kun he ennättivät kauniille nurmelle, kosketti Jeesus kädellään maata, ja katso, kirkas lähde kumpusi heidän jalkojensa juuresta.
Kun Jeesus sen lähteen vedellä oli miehen puhtaaksi pessyt, sanoi mies:
— Miksis minut asuntoosi veit? Enhän minä ole kelvollinen sinne tulemaan. Minähän olen yksinkertainen talonpoika ja sinä olet kuninkaan poika.
Mutta Jeesus hymyili ja sanoi:
— Autuaat ovat yksinkertaiset, sillä heidän on minun valtakuntani!
Ja näin syntyi Aurajoki, Turun kaupunki ja se lähde, jota he
Kupittaaksi nimittävät.
(Jalmari Finne: Ylioppilaita.)