TYTTÄREN KOSTO.
Oli suuri sotilas nimeltä Agne, kuuluisa ja mahtava kuningas ja kaikin puolin tarmokas mies. Eräänä kesänä purjehti hän sotajoukkoineen Suomeen, nousi maihin ja hävitti maata. Suomalaiset kokosivat suuren joukon ja lähtivät taisteluun; heidän päällikkönsä nimi oli Froste. Syntyi suuri taistelu, mutta Agne kuningas sai voiton; Froste kaatui ja paljon muita hänen kerallaan. Agne kuningas kiersi Suomen maata, valloitti sen ja otti suuren sotasaaliin; hän otti mukaansa Frosten tyttären Skjaalvin ja tämän veljen Logen.
Mutta kun hän tuli kotiinsa länsimaille, laski hän maihin Stoksundissa [Stoksund on nykyinen Tukholman Norrström Mälarin ja meren välillä] ja pystytti telttansa metsäiselle rannalle.
Kuninkaalla oli kaulassaan kultainen koriste. Hän meni ottamaan Skjaalvia omaksensa. Tämä pyysi kuningasta viettämään juhlaa hänen isävainajansa muistoksi. Kuningas kutsui silloin luokseen monta suurmiestä ja pani toimeen suuret pidot. Hänen maineensa oli kasvanut paljon tästä retkestä. Pidettiin siis suuret juomingit.
Mutta kun kuningas oli juopunut, pyysi Skjaalv häntä varomaan koristetta, joka hänellä oli kaulallaan. Kuningas otti koristeen ja kiersi sen kaulaansa, ennenkun meni maata.
Makuuteltta oli metsän rinnassa suuren puun alla, joka suojasi sitä auringolta. Kun Agne kuningas oli vaipunut uneen, otti Skjaalv paksun nuoran ja kiinnitti sen koristeeseen. Hänen miehensä löivät samalla teltan kannattimet alas ja nakkasivat nuoran puun oksaan ja kiskasivat sitten niin, että kuningas jäi riippumaan melkein oksien tasalle, ja se oli hänen loppunsa.
Skjaalv ja hänen miehensä juoksivat muutamaan laivaan ja soutivat pois.
Agne kuningas poltettiin sitten siinä, länsipuolella Stoksundia.
(Ynglingataru.)
Gunhild ja lappalaiset.
Erik Haraldin poika purjehti pohjoista kohti Finnmarkeniin ja aina Perman maahan saakka, taisteli siellä suuren taistelun ja sai voiton. Kun hän tuli takaisin Finnmarkeniin, saivat hänen miehensä käsiinsä eräässä kodassa naisen, jonka vertaista kauneudessa he eivät olleet nähneet. Hänen nimensä oli Gunhild ja hän sanoi, että hänen isänsä asui Haalogalandissa ja oli nimeltään Assur Tote.
"Olen ollut täällä", sanoi Gunhild, "oppimassa taikatietoja niiltä kahdelta lappalaiselta, jotka ovat taitavimmat täällä Finnmarkenissa. He tahtovat molemmat naida minut. He ovat niin taitavia, että seuraavat jälkiä myöten kuin koirat, sekä leudolla säällä että hankiaisella, ja he hiihtävät niin hyvin, ettei mikään voi päästä heitä pakoon, ei ihminen eikä eläin, ja he osuvat kaikkeen, mihin ampuvat. Niinpä he ovat tappaneet jokaisen, joka on lähestynyt tätä paikkaa, ja jos he vihastuvat, niin pyörii maa heidän silmäinsä edessä, ja jos mikä elävä olento tulee heidän katseensa piiriin, niin se kaatuu kuolleena maahan. Elkää nyt millään muotoa joutuko heidän tielleen, minä piilotan teidät tähän kotaan. Koettakaamme, saammeko heidät hengiltä."
He suostuivat siihen, että hän piilottaisi heidät. Hän otti säkin, ja miehistä näytti kuin siinä olisi ollut tuhkaa. Gunhild pisti kätensä sen sisään ja kylvi sitä sekä kodan ulkopuolelle että sen sisään.
Hetken kuluttua tulivat lappalaiset kotiin; he kysyivät, ketä tänne on tullut, mutta hän vastaa, ettei tänne ole tullut ketään. Se oli lappalaisista merkillistä, kun he olivat seuranneet jälkiä kodalle saakka eivätkä sitten löydäkään mitään.
Sitten tekevät he tulen ja laittavat ruokaa, mutta kun he ovat syöneet kyllänsä, valmistaa Gunhild vuoteensa. Ja niin oli tapahtunut tätä ennen kolmena yönä peräkkäin, että Gunhild oli nukkunut, mutta miehet olivat valvoneet ja vartioineet toisiansa mustasukkaisuudesta.
Nyt sanoo Gunhild: "Tulkaahan tänne ja paneutukaa toinen toiselle puolelle minua." He ilostuivat siitä ja tekivät niin. Hän kietoi käden kummankin kaulaan. He nukkuvat heti, mutta hän herättää heidät, ja taas he nukkuvat heti ja niin sikeästi, että hän tuskin saa heidät herätetyksi; ja taas he nukkuvat ja silloin hän ei saa heitä ollenkaan hereille. Hän nostaa heitä ylös, mutta he nukkuvat yhä.
Silloin ottaa hän kaksi suurta hylkeen nahkaa ja vetää ne heidän korviinsa ja sitoo ne lujasti kainalojen alta. Sitten hän antaa merkin kuninkaan miehille, he hyökkäävät esiin ja iskevät lappalaiset kuoliaaksi ja vetävät heidät ulos kodasta.
Seuraavana yönä oli niin ankara ukkonen, etteivät he voineet purjehtia pois, mutta aamulla menivät he laivalle, otettuaan Gunhildin mukaansa, ja veivät hänet Eerikin luo. Eerik purjehti hänen kanssaan Haalogalandiin; hän meni Assur Toten luo ja sanoi tahtovansa hänen tyttärensä omakseen. Assur suostui siihen ja niin sai Eerik Gunhildin ja vei hänet mukanaan etelään.
(Harald Haarfagerin tavu.)