III.
Lapin runouden lajit: epillistä runoutta, satuja ja eläintaruja. —
Sananlaskuja ja arvoituksia.
Friis, joka tuntee umpilappalaisia satuja ja taruja ainoastaan suorasanaisessa muodossa, jakaa ne sisällän puolesta kolmeen lajiin:
Ensimäinen liikkuu mytillisissä olennoissa taikka sisältää muistelmia lappalaisten vanhasta jumaluusopista, sadun muotoon puettuina.
Toinen laji perustuu historiallisiin tapauksiin ja kertoo otteluista vihollisten kansojen kanssa entisyydessä.
Kolmas puhuu eläinten omituisuuksista ja eri mielenlaaduista, antaa kansallisia selityksiä heidän ulkonäöstään, väristään j.n.e.[10]
Saduista ovat, kuten Friis muistuttaa, useat nyky aikaisia ja vieraita, lainattuja ympäri asuvilta Suomalaisilta, Ruotsalaisilta ja Norjalaisilta. Näihin kuuluvat epäilemättä ne lukuiset jutut, jotka puhuvat kuninkaista, ruhtinaista ja ruhtinattarista, linnoista j.n.e. Toisinaan tapaapi kuitenkin myös näitäkin nimiä vanhemmissa taruissa.
Muutamilla lisäyksillä saattaa tämä Lapin runouden jako yleensä vieläkin pitää paikkansa epos-lajin suhteen. Ensimäiseen osastoon, mytilliseen epos'een kuuluu etupäässä Päiven pärne ja kertomukset Päiven neida'sta, ehkäpä myöskin erinäisiä kohtia Piššan Paššan pardne'sta, mikä kuitenkin on enemmän historiallista luonnetta. Stalu-sadut kuuluvat kyllä niinikään ensimaiseen jaksoon, etenkin ne, joissa puhutaan Saivö'sta, Haššis-ädne'stä ja Njavvis-ädne'stä j.n.e. Useimmiten kuitenkin ovat perin saduntapaiset seikkailukset kertomuksen aineena, ja nämä eroavat korkeammasta mytillisestä käsitteestä samaten kuin senkaltaiset sadut muissa kansoissakin. Mutta tuo vähitellen ilmestyvä prosallinen käsite näyttäikse tässäkin, esim. jos vertaa tuon puhdasrunolsen Njavvisene sadun Düben'issä siv. 331-334 sitä vastaavaan Friis'issä, Sprogprøver siv. 81-83 ja 87-89, Eventyr siv. 14-23. Toisen vielä mitättömämmän toisinnon samasta sadusta kuulin kerrottavan Sorsele'ssa; molempien äitein nimetkin oli siinä, unohdettu, puhuttiin ainoastaan Stalu'sta. Tätä, joka pää-asiassa on samaa kuin jättiläiset (jättenes, jähtanas, jätanas) kerrotaan kömpelöksi, ihmissyövaksi mieheksi, lappalaisia suuremmaksi. Toisinaan silmäpuoli tai sokea; hän asuu etäällä erillään muista ja on usein rikkirikas. Mutta hän kun on typerä, heikommat Lappalaiset hänet usein pettävät. Hänen vaimonsa nimi on Ludač, Luhdač (lude), jolla on tuon elävän muoto ja joka tavasta käypi sokeaksi siten, että hän kätkee silmänsä kynnyksen alle. Vihollisensa tappaa Ludač rautaisella putkella, jonka läpi hän imee vihollisensa veren.[11] Friis johtaa nimen Stalu ruotsalaisesta sanasta stål, teräs, joka ennen äännettiin myöskin stal, ja pitää sitä seikkaa, että hän joskus on puettuna rautaiseen takkiin, todistuksena siitä, että hän alkuansa merkitsi viking. Kuinka oikea tämä etymologia on, lienee paha päättää.
Useat kirjoittajat ovat Stalu-satuja julkaisseet, niinkuin Högström,[12] Laestadius,[13] Friis kielinäytteissään ja satukokoelmassaan siv. 73-110, sekä myöskin hänen mukaansa v. Düben. Sorsele'ssa olen itse useampia kuullut, osittain Fjellner'ilta, osittain muilta; tavallisesti pitivät ne yhtä ennen julkaistujen kanssa. Semmoisia tavataan yltympäri koko Lapinmaan.
Historialliseen jaksoon kuuluvat kaikki ne sadut, joissa taistelut naapurikansoja vastaan kerrotaan. Nämä ovat tavallisesti Tschudejä, joita enimmiten ja erittäin pohjoisessa Lapissa pidetään karjalaisina. Etelän puoleen merkitsee tämä nimitys ensimäisiä Lappalaisiin tunkeuvia Ruotsalaisia, niin ainakin Sorsele'ssa, missä heidän nimensä äännetään čure =čuude; sana merkitsee nyt ainoastaan vihollista. Myöskin Venäläiset saavat tavasta tämän nimityksen, vaikka kyllä tavallisia Karjelah, Ruošša-čudeh nimiäkin käytetään. Tämänkaltaisissa tarinoissa ei ole vaihtelevaisuutta paljon. Etenkin pohjasessa näytetään kaikkialla paikkoja, missä viekkaammat Lappalaiset ovat syösseet vihollisen, joko kohisevaan koskeen taikka syvään vuoren rotkoon, taikkapa jätetään tämä yksinäiselle saarelle, missä hän koko joukkonensa kuolee nälkään tai muutoin kaikellaisten konnankoukkujen kautta heittää henkensä. Högström[14] ja Laestadius,[15] niinkuin myöskin Friis[16] ja muut julkaisevat koko joukon semmoisia satuja, Aslak Laiti on kertonut minulle moisia Utsjoen tienoilta.
Kolmas laji on tuo Lappalaiselle erittäin rakas eläin-taru, joka häntä usein aika lailla huvittaa. Friis'in kokoelmassa on kolme semmoista: kettu ja karhu, lohi ja ahven, metsäja koti-eläimet.[17] Niitä on kuitenkin paljon enemmän, ihan kuin suomalaisilla. Niistä lyhyemmistä lauluista, jotka alempana julkaisen, ovat muutamat tätä läjiä, usein, kuten v. Düben muistuttaa, epigrammatillisesti teräviä ja supistuneita. Mainittavat ovat vielä sananlaskut (sadne-vajasak) ja arvoitukset (arvadusak), nämä näytteet kansan terävästä havaintovoimasta, joita niin kosolta on Suomalaisilla ja Virolaisilla. Friis on ottanut muutamia kielinäytteiden joukkoon; painatan ne uudestaan tähän, koska kokoelma on, ensimäinen tähän saakka tunnettu; ja hänen kirjansa ei ole helposti saatavissa. Kielimurre on Finmarkin tai norja-laislappalainen.
Sadnevajasak, Sananlaskuja.
1. Adde bädnagi ja gula baha sanid. -Anna koiralle ja kuule pahoja sanoja.
2. Buöreb lä čagar giedast, go buojde mäcest. -Parempi nahka, (laiha puoli) kädessä, kuin rasva metsässä.
3. Buöreb lä bitta njalmest, go havve oajvest. -Parempi naarma suussa, kuin haava päässä.
4. Buöreb lä jode, go oro. -Parempi mennä, kuin jäädä.
5. Dam olbmast läk ämbo juonak go suonak. -Tällä ihmisellä on, enemmän juonia kuin suonia.
6. Dat, gäst gukkek läk dolgek, allagassi girda. -Jolla on pitkät siivet, hän korkealle lentää.
7. Galle gaddest visaj, go avest vahag šadda. -Kyllä maalla viisaita, kun merellä vahinko tapahtuu.
8. Garranasa bäsest matta gavdnujuvvut majda njufčamonne. -Kaarneen pesässä saattaa olla joutsenenkin munia.
9. Go čiegnalis lä čacce, de lä rukkas bodne. -Jos vesi on syvää, niin on pohja mutainen.
10. Havske guojbme oaned matke. -Hauska kumppani lyhentää matkan.
11. I goarpa goarpa čalmi čuokko, -Toinen varis ei kaiva toisen silmiä.
12. I läk jakke jage viellja. -Toinen vuosi ei ole toisen veli.
13. I šat häppad niära gaske. -Ei häpeä enää poskiansa pure.
14. I šat oarre-gaƷza galloi baste. -Oravan otsaa ei enää hänen kyntensä syö. (Hän on haltioissaan ilosta taikka surusta).
15. I bäjve nu gukke, atte igja iboade. -Ei päivää niin pitkää, ett'ei yötä tule.
16. Ik galga čalmetës gavpe dakkat. -Hän ei tee silmätöntä kauppaa.
17. Loge visasa äi nakaš sanigujm ovta jalla SabmelaƷain. -Kymmenen viisasta ei sanoissa pidä paikkaansa yhtä hullua lappalaista vastaan.
18. Oapes bahha lä buöreb, go âmâs buörre. -Paha ystävä on parempi kuin hyvä vieras.
19. Ovče visasa äi buvte buoddot ovta jalla. -Yhdeksän viisasta ei osaa hullulta suun tukkia.
20. Äi läk buok vielljakj ovta ädne čiƷid njammam. -Ei kaikki veljet ole yhden äitin rinnasta imeneet.
Arvadusak, Arvoituksia.
1. Aleb go buok varek ja vuöllegeb go dagnasak? Balgës. -Korkeampi kuin kaikki vaarat ja matalampi kuin kanerva? Polku.
2. Alo vagjol ja ucca noadaš sälgest, mutto i vajbagoassege? Dorte. -Aina se käypi, takka selässä, mutta ei väsy? Rukki.
3. Audal go ačče lä bälledagos, de lä bardne vuovdest? Suovva. -Ennenkun isä on puoli-valmiina, on poika metsässä? Savu.
4. Bäjve giddagasast, ikko luovos? Juölge-suormak. -Päivin vankeudessa, öisin vapaana? Varpaat.
5. Färra ija bäjve, mutto i oaƷo goassege smakko? Dimo, boccu bjällo. -Hakkaa yöt päivät, mutta ei kuitenkaan saa lastua? Kello, poronkello.
6. Gavvot guoros, gobmot dievva? Gapper. -Ylöspäin käännettynä tyhjä; alaspäin täynnä? Lakki.
7. Gi lä buok visasamus majlmest? Bismar. -Kuka on kaikkein viisahin maailmassa? Puntari.
8. Gierrag ald čuƷzo ja madda bajas od. gierra vuöllen, madda bagjen. Gussasäjbe. -Se seisoo latvallaan juuret ylöspäin, tai latva alaspäin, juuret ylöspäin. Lehmänhäntä.
9. Gädge-juölge, arpo-ärtegak ja muorra-oajve? Nuötte. -Jalat kivestä, kupeet langasta ja pää puusta. Verkko.
10. Jabme gässa ellid vuovdest? Čokko. -Kuollut vetää eläviä metsästä? Kampa.
11. Jomfruva čokka aja gaddest ja lukka oajvest (od. luodko oajve)? Botka. -Neito istuu lähteen reunalla hattu päässä? Angelica (puhkeematon).
12. Lokketäbme ja vuodotäbme, njuoska biergo dadde dievva? Suormas. -Kansiton ja pohjaton, kuitenkin täynnä tuoretta lihaa? Sormustin (syyrinki).
13. Manna bejvid, manna ijaid, mutto i goassege uvsa gavdna? Dimo. -Käy päivät, käy yöt, mutta ei löydä koskaan ovea. Kello.
14. Mi lä dat, go ovta rajge čagna, golma rajge oktanaga itta? Olmus, mi beski čagna. -Mikä se on, joka menee sisälle yhdestä rei'ästä, mutta yht'äkkiä näyttäikse kolmesta rei'ästä? Ihminen, joka pukeutuu lappalaiseen pukuun.
15. Mi čakka sappan bossi, ige sate jorgalet vuovsa basist? Soabbe. -Mikä mahtuu hiirenreikään eikä saata kääntyä härän hinkalossa? Sauva.
16. Mi dat lä, mi jokki manna bâsadet ja guodda siskelusaid vissui? Guödda. -Mikä se on, joka menee joelle pesemään jä kantaa sisukset kotia? Korvo. (Friis'in tekstissä onrguodda siskelusaid vissui = jättää sisukset kotona. Epäilemättä guodda = kantaa on parempi).
17. Mi lä ellid dat, mi lä olbmui buok lâgâmusta? Dikke. -Mikä se elävä on, joka on ihmistä lähinnä? Täi.
18. Mäce čada vagjol ja säjbes mäccai lappa? Nallo. -Kulkee metsän halki ja jättää häntänsä metsään? Neula.
19. Njalmin borra, niskin bâjka? Häval. -Suulla syöpi, niskasta oksentaa? Höylä.
20. Njällja oabaš guvlëk ovta roggai? Goattebälljek. -Neljä sisarusta tirkistävät yhdestä rei'ästä. Teltan seivästen päät.
21. Oajnak galle, mutto gidda ik fatte? Suovva. -Näet sen kyllä, mutta et voi siihen tarttua? Savu.
22. Okta gäčča vuölas ja čacce golga vuösta-luökkai? Hästa go jukka. -Joku katsoo alaspäin ja vesi kulkee, ylöspäin? Juova hevonen.
23. Olmaj färko ja smakkok gačadëk, ige gullu? Muotta. -Mies hakkaa, lastut putoavat, eikä mitään kuulu? Lumi.
24. Ouda-gäčče dego gagga ja gasko dego farpal ja manna-gäčče dego suopal? Hästa. -Etu-puoli kuin vati, keskikohta kuin tynnyri ja takapuoli kuin luuta? Hevonen.
25. Roakke bajas, roakke vuölas ja mokke gasko? Skirtek. -Vekara ylöspäin, vekara alaspäin ja käyrä keskellä? Patakoukku.
26. Skarfa girda rasta ave, vârâk sojin gojkuk? Vâuas, go sukkek. -Kaarne lentää merellä, verta siivistä juoksee? Vene jota soudetaan.
27. Čappis hästa njolgasta ija bäjve, äige ajsak goassege likkad? Dädno. -Musta hevonen juoksee yöt päivät, mutta aisat eivät koskaan liiku? Joki.
28. Čuödejakkasaš boadnje ja oajve ijabirrasaš boares? Jalgnës. -Satavuotinen mies ja pää yön vanha. Puun-kanto, jonka päällä on nuorta lunta.
29. Ucce dego monne, mutto vägjemättos dadde bodnai gäččat? Olbmu vajbmo. -Pieni kuin muna, mutta mahdoton sen pohjaa nähdä. Ihmissydän.
30. Äjdo luossa-fiermo-arpo gaseb, mutto bäjve i oajne goassege? Muorra-vajmos. -Tuskin lohen verkon lankaa vahvempi, mutta päivä ei sitä kuitenkaan koskaan näe? Puiden ydin.