VII.
Kertoma-runot.
1.
Päiven Pārne'.
Poddusisn pärne' lien tulen,
Neita' lin vänesa' olmait.
Tauta li nisonems tättam,
Varraitas vuočotam akti.
Etne li nammatam kuottams,
Kalleskuččam laugam, piäpmam.
Kuh kalles kedkamems čekčai
Sahkajah ejustejastas
Siggasisten šuopis súona',
Sahkejas leikeli mielait 10
Kallapardnin matteren maddui.
Jahta lei jähtam, saga li piéggam:
Tavvelen núoratum nasten,
Allelen päiven ja manun,
Silpa-kolle-juova arek,
Aren-kedge, aija-kedge;
Kolle kila, silpa šila,
Mära-kaise' kovvaides kähče',
Päivesa' manusa' naste'
Kika', kilte', nuiotoses moije'. 20
Päiven pärne laivems luota,
Oivamus olmaites valta.
Piéggapa porjosit possuht,
Jahnapa vatnasam vúojet,
Paru' podnit patertahte',
Skerruska mellasem maču,
Lulat laivem lafferdatta
Meddelen manun, meddelen
Päiven paitejen skerrun.
Šattai manu, šattai päive 30
Núorta-nasten unnekaččain;
Muhtatallä stúorap päivin
Čudukasin jäča lajin,
Ruópsahahta, čahnetahta.
Japit pira jaukasien,
Te te vimak mannjučasi
Jehtanan rabda rapasi,
Čalmai saimahi allehahti.
Neita nuora jehtanasen,
Čalmetes aijan aine korij, 40
Svaiterin piktasit pessa,
Čolkusahta, capmačahta,
Noruhta korkuhta korčims,
Nabbudallä čabbudallä,
Nammositis nalkutalla,
Vuoinumitis vilutalla,
Cuöugitis ceggesti parnai:
"Kustis potahk? Kännes ohtsahk?
Tuonen talun, Päive-parnač?
Ahčasamma jukamussain, 50
Allasamma nammamussain,
Velljaitämma vaiven tuólginö
Makaitam mallasen arin?"
Päiven parne:
"Sarakkam sari ahčastam
Šuopis súonait, faggai famuit
Nidče-ednest ahčest masti,
Uksa-Akkam melkin meidai
Leikisti cahkasam mielait.
Ohtsom okten öijudeijem, 60
Morrasam močujit mielait,
Vuotnin jelem jamem kuóimem,
Mietalahkin atnaleijem,
Vuöstalahkin vuörgaleijem,
Vaimupakčasin tuólgim,
Vaiven múodisn oijadeijem,
Salahaisn, júokuisn nalmebälastallim,
Supmaisinne aimun tietum,
Tuokasemehn puólvan jotkum."
Jehtan neita: 70
"Tie tal varrama' vamče',
Neitan púonna' paijanahče',
MiälaƷam mu moddusien.
Mastatemen varrastemen,
Mastatemen vaimuitemen,
Vaiveitemen vúoluitemen,
VierasaƷan etnadzen kuódda!
Ahčasasam púorrasasam
Šugačam savuitam sarnum,
Kaknelam karrasam kajum 80
Etnasam saddui pessi vúölin."
(Jehtan aigu su porrat; halpeden):
Potus päggan päive parnen
Šuopis siionan suorina kouka
Kasačattun ketaitemen,
Koppan suomia' soijeleppu',
Koppan čude' čaugeseppu'!
(Neitap aya-röutem atnelisti.)
Jehtan:
Kallepa karrasa' oitu
Päive-pelen suórma-súona',
Päive-parnen koura kouka'. 90
Vuóitas-tutno súongo-miedain,
Tärve-tutno súongo-suruin,
Obbo-kaƷa kaskes-tahkin.
Vúhui te tal vuolatuovaƷ,
Karra skure karehtuvač,
Múoran, kúolen vúoja vúojä,
Vaimui vieka, huörenahta.
Aija-röutim rapmainis rohti,
Pevastalla, pahkastalla.
Čalmetas Cuóugatas ača 100.
ČuöƷƷetahta, čahketahta
Falan, čacen haltien, tuóljen
Nalne, čehčerit čalača,
Malidaskan mastatalla,
Kietait keti, vatmit vatmai,
Cumma-čuölmait čuölmad.
Polpit poihturit patertahta,
Kietait čuöppa, čuölmait suóddä.
Häja-kepmit ceggin, kaƷin.
Aile snaldu podnejases, 110.
Aine súonen suóppejases,
Aine aime ketasas
Rajum ratka.
Verva-júovaist kolle-kalhiit
Čuöldetahta, kuöddetahta,
Silpa-sinttait suketahta
Neitsus vaimu pälalahkain,
Tuorris, parris pälalahkain
Ruóivasa sojeken sisa,
Lodfulaiven kúongar kaski. 120.
Jehtan kačča:
"Läkus vatnasin vielan vare,
Kuöttako (vuölgi) vúojejat viele?"
"Kallepa vare." — Jah vielepa vadda'.
(Morsse)
Son neitakamakit kahčata,
Nuppen etnen varjuit vuórkki.
Veres velji passims passuht,
Čegusist čautakam tostu.
Kolmit kisait kaska-kotist
Kuóttita, nuorai kuasist, 130.
(Akta allik, nuppi ruópsis,
Kolmad velgad;) kolme' čuólme'.
Rafe' toru' tolla' varra'
Túonek ja tauta ja rohtu;
Lauga-linen kolma' čuölma',
Surakan, Uksakan, Madderen,
Rapki ja pägga ja viru;
Kolma polpir' polpirtuvin
Madderakan vuörkka túokan.
Pärne'pa potein putuist 140.
Norjun, norcun, falas-kúolin.
Ohtsolin oppas. — Koppas? —
Koppaa kaska-kotin faurus?
I gaun ača kuh saije.
Kännes piävas nalkituovai
Kuht ohco hapsasit kesi,
Kesä ketä kaikaluovai,
Kutti olma orkkuit ani,
Olma-tuojit tukuratti,
Kutti neita núoram stókat 150.
Uksakan uksakit nauka?
Jehtan:
"Päiven parne, porjus porri."
Sačin velje' vatnasems vaulai
Tolvotit, toredit nuoram,
Mahtsatit massatum morbmim.
Jo kulu' airuin spohkasa',
Jo kulu' korven kičasa',
Hola', humaha', parun paukasa'.
Neitavúots vuóstas čuólbmam luóitta. 160.
Tasti pägga porjosit pusi,
Jahnam jauhkasahta,
Paruit paiskasahta:
Tepe te jehtana' pace'.
Čamkatin čudedas airuit,
Pevasa' pohčasin čalmist,
Holme, hastem, nihtem, aitem,
Sappi sudda, möre tuölta.
Morssi makuites muitta,
Čalme' česke', vaimu vuojestalla. 170.
Häja juovagit halida,
Nita nasta, rúota pouma,
Puolva-varra' väjaltuöve',
Irkasas kähča, pajahalla:
"Läkus vatnases päggaban vare?"
"Lä čuólta, lä kainu lä kertis."
Leipe-linen čuólmam luóitta:
Tepa te allatak alki
Mära manait paijatallai, 180.
Porjasita pohtannahta.
Velja' vuóinusas pacin.
Varra tuölta, kostu kaihka,
Valtin mangemus famuitas, (outi)
Varra pievvasit namalin,
Keta' kahču', selge' soke',
Kouru' karrin, kacmin, ceggin.
Pahtse pahkan, vantsa vuoja,
Avageijan altu' cuöppadallin,
Jo vast joksen joksekotin. 190.
Morsse:
"Enapkus vatnasin vare,
Kertuko karrasub moke?" —
Linis kuöktanem čuölmam čuölla:
IlmaraƷƷa jo jič ourui,
Almen radien oivamus orje.
Alme kasken nuörtta okten
Virum turgi, aulolkit soijoht,
Sattu slaivait slaivahahta,
Kahpahahta, kaltahahta. 200.
Velledi jiča pahatari
Vatnasen vuollemus potnai,
Čalmitis, čúonitis čäkai.
Paijanem päiven paitist
Veljača' korrin kaisai,
Kahčaman koppasan oppas.
Päiven paittu suddadisti,
Kedge-kalluin karradisti.
Vakin vel udne an voinu',
Veikke vatnas virtui lassain. 210.
Aijadahkan, vuoneldahkan
Nalne somattin morssem,
Unnoi olmučen utan.
Alde arkun akšuin uksait
Kaljedien, kobdadien,
Stopuit stúorudien.
Son tie kuötti päive-pärnit,
Son te kuötti kalla-pärnit.
Nokkoi Ruöhten mangemus
Valduk-vúočattallajin, 220.
Nuppe suor le karjelpelin,
Nuppe hajesi orjaš
Tačai ja Jutesi dabbeln.
Muistutuksia.
Seuraavissa muistutuksissa merkitsee G. Grönlundin käsikirjotusta, M. pastori Mörtsell'in selityksiä ja Piscba-runolla hänen kirjaan-panoa, L. Laitin selityksiä.
1. tulen, ruots. lap. tavallisesti tuole adv. non ita pridem.
Utsj. murteella tolīn ennen.
3. Ruots. lap. olisi tämä: teudo li nistmebs täddam, mies oli
vaimoansa painanut. Eräässä toisinnossa on:
olma li nisonems tättam,
olma li kuinams li kanam
ihminen oli vaimoansa (ruots. qvinna) syleillyt. Herjedal'issa
sanotaan ennemmin lei = h, samaten myös seuraavissa paikoissa.
4. vuotjohtam G.
6. Herjedalin murteella on akkusativossa aina b missä muuten etelä-ruotsin murteella on m ja pohjoisimmalla n.
7. Toisinto: Kuh kalleskučče (mies) li čekčai.
8. jastam.
9. Herjedalissa: suggasisten (lantion sisus), niin myös G:n käsikirjotuksessa.
10. G. sahkejam.
11. madderen; G: kallabarnei maddarn maddoi.
12. Ruots. lap. jättet sanoa. Runomitta ei ole tässä epätasainen, kuten v. Düben sanojen jaosta G:n käsikirjoituksessa arvelee:
jahta lei jähtam,
Saga lei bieggam.
Nämä molemmat rivit kuuluvat yhteen, sillä daktylo kolmannessa runojalassa on varsin tavallinen, niinkuin värs. 11, 18, 98, 102, 161 j.n.e.
13. nuorut naulata, M.
14. Manun sanan perästä on sulku-merkissä aslcen. G.
15. arah G.
17. sila; myös klla, sila.
18. Äännetään myöskin kovvaidas = kuvaitasa = suom. kuviansa,
niinkuin v. 20 muotosas j.n.e. G:n käsikirjoituksessa:
jehke kaiseh.
21. Stockflethilla on ainoastaan muodot nl. loƷƷit, luvvit,
luvvedet, luoittet, ruots. lap. todzdzelet, luitet, luotkelet
y.m. päästää, kehittää.
22. Herjedalissa: Peije. Toisinnolla olmaifes-sanan siasta: orjitis palveliansa.
23. Ruots. lp. tavallisesti pusset, pussetet.
24. Jahnahah, G.
26. mačut tavallisesti vaan confringere; skerroskah mellasam matjoh G.
27. lafferdit, sanotaan linnun juoksusta.
28. Tois. manum, v. 29 skerrum. G.
30. Runomitta tässä vaillinainen, niinkuin myös 33 värssyssä.
33. lajin sanasta labčin säteillä, M. Parempi on kuitenkin tässä lāja = suom. laji-sanana pitää.
35. Ruots. lp. jauket nive operiri. v. Düben'in julkaisemassa ruotsalaisessa käännöksessä on tässä kohden kaksi värssyä, jotka tässä puuttuvat. Grönlundin käsikirjoituksessa on jaokasien sanan rinnalla sulkumerkissä pårjåstien ja sitten värssy: baroh bahtiin paokasien, aallot löivät venettä, kuten Dübenkin.
36. mangečāsi loppupuolella, lopullisesti, M. — Utsjoella sanotaan mańńačässi L. — Grönlundin käsikirjoituksessa seisoo:
viimehk mangjo tjasi — — rahpasi; — saimai allekahti.
40. tav. kōruje neulojatar; G. kåårie; Utsj. norj. lp. koarru, L.
41. norj. lp. spaidar, tulisoitto; pessat tav. passat.
42. tsapmahtjatta G.
43. kårtjems G. korče virtaava vesi, korkutet, kiertää, kiertoa.
44. nabbutalla pyhkiä pois, M.; Laiti arvelee sanan merkitsevän
samaa kuin čabbudalla = puhdistaa.
47. Tavallinen adv. muoto ceggut praerupte, avide, tässä kuten
suom. -sti; niin myös usein ruots. lap.: adnest valde.
48. kännes, Herjedalissa käms. Grönlundin käsikirjoituksessa kennes ja Laitin mukaan merkitsisi tämä kenen. Mörtsell sitä vastaan arvelee sitä vääräksi, ehkäpä konnes kussa, missä.
49. Tuonan dalom G.
50. Ahtjasam jookamossain
vai veljasam vaiven duolgin G.
53. Lankomiehilleni lieden ateriaksi, se on liedellä valmistettavaksi
ateriaksi.
55. Saarahkam G.
57. mastai G.
58. meidai Fjellner'in mukaan: sekoitti. Laiti suomentaa: pehmitti maitoon.
59. cakke, Öhrling'in mukaan Lycksele'ssä = pää.
60. Utsj. oakti raukkasade, tav. oárvi-oákti.
62. G. vuotni. Mörtsell'in mukaan kuuluu tämä värssy ruots. lap. vuodnen = onnessa, jelemen elämässä, jabmemen kuolemassa, kuoimeb kumppanin.
63. Tornion murteessa: mätalalikin. — G. asettaa nämä kaksi värssyä toiseen järjestykseen:
vuostalahkin vuorgaleijen,
metalahkin atnaleijem.
67. Äännetään hyvin pehmeästi, melkein kuin salahais. G:n
käsikirjoituksessa kuuluu tämä värssy:
Salahiisne njalme-balastalliim,
Sopmaisisne —
Duokasemmeh —
ruots. lap. belastalleje joka pitää samaa puolta, nalme, myötäpuhuja.
68. supmaisinne innostuksessa, M.
69. tuokasemen helmassamme, M.
71, 72. G: De daal varrah mo vamtjeh, Neitan puonga paijanahtja. Nyt vereni (monikossa) elpyy.
73. Mielatjam modsosiin G.
79. sarram.
80. kerrasam kajam.
81. vuollai. G:n käsikirjoituksessa:
Ätnäsäm bessi saddoi siis.
82. Mörtsell kirjoittaa Uumajan murteen mukaan:
Päte päggatum päiven pardne!
Tule tuttu päivän poika.
Laiti kääntää: tulkoon kuin tuli.
84. G: kääsähtjätton ketäitemen vetäkäämme käsiämme.
85. soijeleppuh eli soijelubbuh.
86. Sekä Fjellner'in ääntäminen että Grönlundin käsikirjoitus pitävä yhtä čude-sanan suhteen, joka muuten merkitsee ainoastaan vihollinen; Öhrling'in mukaan on čute sormi. Utsjoen murre osoittaa tällä sanalla etusormea.
87. Alkukirjoituksessa kuuluvat tähän nähtävästi v. 98 ja 99.
88. toisinto: uitu todellakin; oitto G.
93. kaskastaken suurukseksi, sanasta kasket, purra, M. Tämän värssyn perästä, joka kuuluu Åbbå kädsä kaskastahkain, seuraa Grönlundin käsikirjoituksessa vielä viisi värssyä, jotka myöskin löytyvät Dübenin käännöksessä. Ne kuuluvat:
Njalges njalkas peivebeleen
Suognjo metetahti miedhah.
Alma kärras peive pägnjen
Snöstätäs suognjo suuro,
Harmat kersko kaskastahkälj.
Päivänpuolen sulo, suloinen
Kosija-sima keveästi vuotaa.
Väkevä on päivän pojan
Kosija-happo ja viehättävä,
Hyvin herkullinen hänen ruoka.
94. Äännettäessä kuuluvat nämä sanat melkein kun:
— tiehe tāl vōlatūvaƷ. G:llä on Vai de daal vuälähtuovai, Kạrrạ skuure kaarehtuovại.
102. — haldiin duoljaan. Tjehtjerit, tjalahtja. G.
105. vathmit vathmai.
106. G: Tsomma tjuōlmạit tjölmadalla. Siten tulee runo mitta tässä värssyssä täydelliseksi.
107. poitut, väärä, erehdys.
108. ketạet tjuöpha, tjuölmait suodda G.
109. ruots. lp. kebne kattila; kepme on tuntematon, sanoo M.
111. suohpejases G.
112. ehkä käčejases hänen kaitsijattarensa, sillä runomitasta puuttuu yksi tavuu.
114. Verva juovåt G. Verva eli fjärva merkitsee rantaa. M.
116. sintait pölkkyjä, möhkäleitä, Fjellner'in mukaan. Düben kääntää sūketahta sanan: soudattaa, Laiti taasen: eroituttaa.
117. belalakan G. Johtuu sanoista pele puoli ja laka yhdennäköinen;
s.o. puoliso, ystävä.
120. lotvo-laiva, suomesta miikailtu, lotvo = lotka, höllänä
riippuva, hölläpurjeinen laiva. — Kuongar hirret M.
122. vielään vaaro. Varmaankin kirjoitusvirhe, sillä muissa
paikoissa on selvästi luettavana vaare. G.
123. G:n käsikirjoituksessa on sulkumerlrissä toisintona taikka
selityksenä vuolgie, jonka kautta myöskin runomitasta
liikamäärääset riinojalat lähtevät. Sitä vastoin seuraavaa
riviä ei ole.
129. kisait selittää G. sulkurnerkissä sanalla kistoit.
134. Tuonehk ja —. Laovo-liinen —.
137. Rapke ja piegga ja vardha (viro),
Kålmạh bålbeh bålberduovam G.
140. pūdu = puoilu, utsj. puäđđu suom. pato.
— pōtīn.
141. Murteellisesti: ruots. lap. nurjun, nuorjun;
nurssun eli nurcun. Norj. lap. on morš mursu.
142. ruots. lap. obba sisar. — Toisiiito: koppas lā jauhkam
mihin on hän joutunut? — kobbas eli kossas mihin.
142. seurr. Grönlund antaa tämän värssyn seuraavassa muodossa:
Åbståliin Åbbams,
Kạskạ Kååten faoroms,
Ah kaonh kuh luoth sạijek
Kạns pews njalkit?
143. Pohjois-murteessa vaurus, niinkuin v. 141 vālas = fālās.
144. Ei löydy kuin jäljen sijaa.
146. Tornion murt. oƷo.
147. eli kaikālūvai, kaikatuovai; Herjedalissa kalkaluovai; Tornion:
keäsa kieta. Muutoin myöskin kalgaluvai, ojennetaan.
153. porri on tavallisesti imperf. sanasta porret syödä; on ehkä
porti sanan sijassa, joka merkitsee: veti (purjeet) ylös.
156. mahtsahtit mạssạtum mårmem G.
158. kīčasa' hankain kirske, M; narske L.
158. Ju pōte'.
159. Håålạ, hoomạ, baron baokạs oikealla runomitalla. G.
160. Nimittäin Morssi morsian. Vuostas sana on ehkä myöhemmin tullut lisäksi; runomitta on epäsäännöllinen. G:n käsikirjoituksessa: neidạvuotạs j.n.e.
167. nihtem, ruots. lap. nittem ukkaus.
169. mårse G.
170. Toisinto: Vaimu neitan vuojestạllā.
171. hǟja juovagit häät.
172. munonen on kihoittunut; ruota' eli ruotta puoite synnyttimen
rasva-kelmut.
174. Irhkasạs kätjah pajatạlla: Leks — — G. paijahet pitää
suuressa arvossa, tässä freqv. M.
176. ruots. lap. kierdies, kärsiväinen, malttavainen, vakaa,
luotettava. M.
180. paijatalli; G. paijadạlli.
183. ruots. lap. koiket, olla kuivana, janoissaan; G. kåsto gåika.
186. Herjedalissa: selge' soije'.
187. kačmaīn; G. kåorah gạrrin, gatsmiin. M. lukee: kalmain kangistuivat, vilustuivat.
189. G. Toisinto: āldu' čuōhpātāllīn.
190. Jū vāsť-joksākōtīn.
192. Ǟnābkus vạtnạsis G.
195. Grönlund'in käsikirjoituksessa ei ole v. 195 ja 196.
200. kahpahattā; G: kahpạdahta, galtahahtā.
201. baatari G.
205. korrein.
206. åbba G. — ruots. lap. kobbasen kampain, molempien, M.
208. Tämä värssy puuttuu Grönlundin käsikirjoituksessa.
209. vuonioh G.
210. lassain eli plassain paasille, M.
211. vuongeldahkan G. — aijadahka karhunnakka, vuonjeldaka hiehonnahka, M.
212. somatin eli sämatin yhdistettiin M.
213. G. ūtasam — utan eli muoton, muodon suhteen, olla yhdennäköinen.
215. Gạljedien, gåmdadien G.
217. Puuttuu G:n käsikirj.
219. Nåhkại ruöhtạn. — Valdohkvuotjahtạllajin G.
222. hajesi tuoksuja, lemuavia seutuja M.; minä käännän: leveni, hajosi, hājaset sanasta. Utsjoen murteessa löytyy hāđasit.
Päivän pojat.
Vähä oli muinoin poikasia,
Vähin neitoja pojille.
(Päivanmaalla nimittäin)
Mies se silloin naistaan koski,
Yhteen vuodatit verensä.
Äiti saamansa imetti.
Pesi, syötti kallihinsa.
Se kun oli käynyt kätkyestä,
Oli saanut kantajaltaan
Suonet jäntevät, sukevat;
Kantaja oli mieltä luonut 10.
Muinaiskansaan Kalevaisten.
Sana saattoi, tavu tiesi:
Tuollapuolen pohjantähden,
Kuun ja päivän länsipuolla,
Kivet on kultaiset, hopeiset,
Liesikivet, verkon kivet;
Kulta kiiltää, hopia hohtaa,
Kalliot kuvautuu meressä,
Päivä, kuu ja tähdet kiiltää,
Loistaa välkkyen vedessä. 20.
Päivän poika purtensa päästää.
Ottaa uskonsa valitut.
Tuuli purjeisin puhuvi,
Vedenhenki venhosehen
Aallot työntävät uroita,
Perämies melassa vääntää;
Itä purtta tuuvittavi,
Siistävi sivutse kuusta,
Päivän paistavan sivutse.
Pienet on jo kuu ja päivä, 30.
Pienemmät kun pohjantähti;
Pohjantähti suurennunna
Suuremmaksi aurinkoa,
Punestavi, häikäisevi.
Ajastaikoja ajelit,
Viimein aalloista avautui,
Hiitten ranta rapsahutti.
Siellä Hiiden nuori neito,
Sokko-ukon neulojatar,
Pesi valkian valossa, 40.
Lyöpi, kolkkii vaattehia
Visutellen, valutellen.
Somistellen sievisteli
Kipeiksi rintojansa,
Siirti silmänsä välehen,
Käänsi päälle Päivän pojan:
"Mistäs tulet, mitä etsit,
Tuonenko pöytää, Päivän poika,
Isoseni himoherkku,
Itseni imupalanen, 50.
Vaivanpalke veljieni
Lankojeni atriainen?"
Päivän poika:
"Sarakka on mulle saanut
Lujat suonet, vahvat voimat
Isästäni, äitistäni,
Maidossa Uksakka mulle
Mieltä päähäni valutti.
Asetusta myöskin etsin,
Vihan, raivon vielidytintä. 60.
Elin-, kuolinkumppalia,
Onnessani ohjausta,
Vastuksissa varjelusta,
Vaivan, tuskan vaimennusta,
Syöjää metsän veden viljan,
Ilman toisen tuntiaista,
Jälkisuvun jättäjaistä."
Hiiden neiti:
"Kaikki vierähtää vereni,
Nousee neitinen poveni, 70.
Muuksi muuttuu mieliraukka.
Yhdistäkämme veremme,
Mielemme ja sydämemme,
Ilojen ja huolten päivät,
Sinä, vesa vieraan äitin!
Isälleni armahalle
Haastan mieleni, haluni,
Haikein kyynelin mä huudan
Emon mullan, tuohten päällä."
(Kysyy isältänsä. Sokia ukko ei suostu
kosijaan ilman koettamattansa ja miettien
hänet syödä sanoo ylönkatseisesti:)
"Käypä koita. Päivän poika, 80.
Lujain suonten sormikoukut;
Käsin, kourin koittakamme,
Kumman on sormet suonevammat,
Kumman kynnet kestävämmät!"
(Neito työntää sokealle ukolle rautaisen
ankkurikoukun käteen ja pitää itse
toisesta päästä.)
Hiisi:
"Kylläpä tuntuvi kovalta
Päivän pojan sormisuonet,
Kourakoukut Päivöläisen."
(Neiden neuvosta Päivän poika tarjoo
ukolle kihlajaislahjoiksi:)
Rasvatynnyrin simaksi,
Tervatynnyrin hapoksi, 90.
Umpisorkan suurukseksi.
Päivenpuolen sulo, suloinen
Kosija-sima keveästi vuotaa.
Väkevä on päivän pojan
Kosija-happo, viehättävä,
Herkullinen hänen ruoka.
Ukko joutui juovuksihin,
Kova päänsä päihdyksihin,
Puun ja kalan raikas rasva
Vuoti, sulatti sydämen.
Tarttui rauta-ankkurihin,
Hiostuvi, palavustuu.
Silmitön, valoton vanhus 100.
Seisottaa, sijottaa heidät
Veden valtian, valaan taljan
Päälle, piirti pikkusormet,
Vuodattavi veret yhteen,
Kädet, sylit yhteen liitti,
Solmii solmut suuteloiden,
Poistaa väärät vastussolmut,
Päästää kädet, riistää solmut.
Hääkattilat katsotahan,
Täytetälhän, tyhjetahän. 110.
Sitten kelpo kehrääjälle,
Suonten aimo suortajalle,
Ainoiselle ompelialle
Ukko myötä-annit antoi:
Rannan kultaraunioista
Kiskoi kivet, kannatutti,
Soudatti hopeapaakut
Neidon mielen ottajalle,
Pää-käherän pettäjälle,
Purteen hamppupurjeisehen. 120.
Hiisi kysyy:
"Vieläkö varaa veneessä.
Kantaako uimaris enemmän?" —
"Varaa kyll' on." — Lisää tuodaan.
(Morsian) karisutti neitikengät,
Varui vieraan äitin varjoon.
Veljen vieraan palveluhun,
Sai piilosta loihtuneuvot.
Kolme arkkua kodasta
Kantoi nuorten kammiosta
(Sini-, puna-, vaalean arkun)
Kolme solmua lisäksi,
Rauhan, sodan, tulen, veren,
Tuonen, taudin, ruton arkut,
Pesuliinan kolmisolmut:
Sarakan, Uks-, Maderakan,
Leyhkän, tuulen, myrskyn solmut.
Siveyden solmut kolme
Säilyttää sai Maderakka.
Pojat pyydöstä tulevat 140.
Hylkeen, mursun, valaskalan:
"Sisar poissa. — Kunne mennyt?
Kuss' on keskikodan kukka?
Näy ei muuta kun sijansa.
Kuka kumma mielen otti,
Kelle antoi hän kätensä,
Kell' oli urohon suonet,
Ken kuvaili ihmistöitä,
Mielitteli nuoren neiden,
Uksakan oven avasi?" 150.
Hiisi:
"Päivän poika purjehtiva."
Työnsivät veneen vesille,
Riensivät taka-ajohon,
Nuorta noutamaan takaisin.
Kuuluvi jo airon isku,
Kohti saa kova kohina,
Äänten melske, aaltoin polske.
Neiti päästi ensisolmun;
Tuli tuulta puhellisin, 160.
Vei se venehen edemmäs,
Ajoi aaltoja koholle,
Niin ne jäivät jättiläiset.
Kiskoit airoja kovemmin.
Hiki silmistä sirisi,
Huusit, haastit uhkain älikäin.
Sappi kieliin, vihai sehui.
Morsian muisti sulhoansa.
Silmät välkkyy (välkkymällä),
Sydän sykkii (sykkimällä). 170.
Ikävöiden hää-iloa,
Munaskuut (sisässä) hyppii,
Sukuveret vierähtävät,
Katsoi ylkähän ja lausui:
"Kestääkö vene tuult' enemmän?"
"Vahva on masto, touvit vahvat."
Päästi veriliinan solmun,
Siitä nosti länsituuli
Meren lapset liikkehelle,
Pullistutti purjehia. 180.
Näkymästä jäivät veljet.
Veri kiehui, kosto kuohui,
Viimisvoimansa viritit,
Verta kasvot hikoilivat,
Ruskat rutkui, selkä notkui,
Kourat kiskoi, jytkii, nytkii,
Sydän hehkuu, venhe väistyy
Halki aaltojen ajavi.
Veljet alkoi saavutella.
Morsian: 190.
"Vieläkö sietäisi venonen
Tuulen kahta kauheamman?" —
Päästi solmun kolmannenki:
Itse Ilmari jo suuttui,
Pääpalvelja taivaan herran;
Pohjaisvanka taivahalta
Nosti myrskyn, mastot huojuu,
Purjeet pahoin paiskelehtii,
Vene hyppii kallistuen.
Itse morsian vetihen 200.
Alemmaksi purren pohjaan,
Peitti silmänsä säkenet.
Päivä uus' kun alkoi paistaa,
Veljet kiipii kukkulalle
Katsomaan mihin sisar päätyi.
Päivän säteissä sulivat,
Kivettyivät kallioksi.
Vaakessa he nähdään vielä,
Vaskivenhe kalliona.
Karhun, vuonilon taljan päällä 210.
Morsian nyt vihitähän.
Mukautuu ihmismuotoon.
Arkun kirves avaroitti
Kodan ukset, pihtipielet,
Saatti tuvat suuremmiksi.
Hän synnytti Päivoläiset,
Hän kantoi Kalevanpojat.
(Herjedalin etelänpuolisilla seudniUa
lisätään vielä Seuraavat värssyt:)
Viimeinen se heistä nukkui
Naimatonna Ruotsinmaalla,
Toinen haara on Karjalassa, 220.
Toinen on etelämaalla.
Juutin, Tanskanmaan takana.
(Muist.)
1. Tämä laulu on lappalaisen Leuhnje'n esityksen mukaan Jukkasjärvellä kirjaan pantu, mutta Herjedalissakin Serri Jū'lta ja Sākris Olavinpojan vaimolta esitelty.
16. Aija-kedge oikeastaan äijän kiviä. Noin nimitetään pajuvesoilla sidotut kivet, joilla verkot meressä pidetään sijoiltansa liikkumasta.
49—53. Tyttö sitä tarkottaa, että pikku vieras vaan sentähden olisi saapunut, että tulisi jättiläisiltä syödyksi.
81. Sanallisesti; äitini hiekan ja tuohen alla. Lappalaiset ennen muinoin kuolleitansa tällä tavoin hautasivat.
107. Hää-pidoissa Uksakan vahingolliset solmut, s.o. luulevaisuuden solmut päästettiin; kihlajaisissa tehtiin näet kaksi solmua.
128. Saa sen salaisesta sāilystä.
135. Mader akka antoi nuorelle vaimolle kolme kistua avaimineen; niissä oli loihtua, jota vaimo vaarassa osasi käyttää, niin kauan kun itse siveänä pysyi. Näiden siveyden solmujen merkityksestä sanoo v. Düben: Sanguis in coitu primo effusus lavando colligitur in linteolo et adservatur; nodi tres in tali linteolo facti "nodi virginitatis" appellantur et de his in poemate loquitur. — Näiden keinojen käyttämisellä taisi vaimo saada apua kaikissa vaaroissa, ja aina paremmin, rukoillessansa: Jubmel veres almen ačče Jumalaa vierasta taivaallista isää.
143. kaska-kōten fauru nimitys keskikodassa oleskeleville tyttärille.
209. Vaake'ksi nimittävät lappalaiset Lofoden-saaria, mutta myöskin muita kalanpyynnille sopivia paikkoja. Niin selittää Fjellner.
2.
Piššan Paššan pardne.
Pišša, pāivepēlen sītai oive,
Pašša, ījapēlen sītai oive neita,
Leikā valdumin vuördnusam vuördnum
Aijataka nalne:
I kalk mubben elmen šielē čouket
Taṅ kute vuördnusan tōja.
Tallak stālu olman hāggam suolat,
Ara hautem, äluv valtā.
Nīsun pitkạm potki, pātera
Pāterā avve vuölen. 10.
Tobb son pardnem kuödda,
Pardne kačča: kolle mu ačče —
"I pardnam tusne l' ačče?"
Pardne kärdutalla:
"Snottun le hurre, koppelen čukče,
Fidnalan le riéksak, āldun le sarva,
Smalden le vibe, pridda le tävin,
Ibken mon le kedgist múorist šaddan!"
Pardne jāpist jāpist šadda,
Olmaitūva, metsin vaӡӡa, 20.
Ednebs tälssa: "kutte l' mu ačče?"
Äska vastata:
Aččat sarvab púokta poššū ńalmai,
Tē son ai púokta hankahiste,
Sarvab sabbeki nalne kēsa.
"Ēdnam, ēdnam sardnu mu aččen nāmab."
"Aččat púokta vuövde-vahӡejeb,
Múoren, māren poššū ńalmai."
Kaptebs keäcadi, vuölgi kerrega kōtai,
Tasti vuölga kielain valta luotui edneb, 30.
Mūreten māreten, jorrelen vieren;
Murgestatta, piškastatta,
Púokta poššun ńalmai.
kōtai čāṅga:
"Ēdnam, ēdnam takka munji laipeb."
Ēdnes laipeb laipu passa šilai nalne.
"Ēdnam kiētainat vađde tab laipeb,
Ničče ednam vadde tall kiätabt!"
Ednes kiätabs kalgi. Pardne
Pahka-laipin kǟtab tǟkčast: 40.
"Ēdnam, ēdnam kä le mu ačče?" —
"Pišša Pašša, pardnam!"
"Kobbu sodn?" —
"Čappis āsin kalles súollet koddī,
Valtī älume, valtī āra hauteb.
Ju leb mon tu vārutam,
I kalk čappis āsīt altait,
Baikkala pēlīt kaddīt."
"Olma' lä' čodčutam kerrega kōteb,
Kietpels ńǟra, valtu ńära,
Jātan josteje lä' čōgganaddam. 50.
Ēdnam, ēdnam,
Vadde aččan sōte-sobbeb,
Kobde aččan sōte-kapteb kalbuin,
Varrekīte krappukīte."
"Tē mon aktuk pōres päiven päkkalab,
Ī kuttek häggab morrete,
Īke pessī, saddui vuolan vụörkke."
Pardne ednabs siunita, kāna, vuölga,
Čappis āsē kēče-kōtai čāṅga,
Čāṅga jätta: 60.
"Vaӡӡebet jättebet ēčete sīti oivai:
Tē le niibbe sīta oive
Tai sītai oive koiku pōtam."
Hiiren oije juččā,
Hūioskuče altagasait kaska,
Hmariičče, värin deii āččen oivamus oije,
Obluit vuoča, kalgata čace-kāreb.
Kaggi vaӡӡa, aijai sardnu:
"Tē le nubbe slti oive pōtam." —
"Koččubēte nubben sītan oiveb 70.
Nubben sītan oiven kudssai.
Man muotok lē son?" —
"Kaikaist oiven alleb hartuist,
Kalba kopča, pane' čúone' česke'
Sōte-sobbe kiätan, krappuk,
Sōte-kapte suojal,
Lē harta', lē takta'.
Koura strōpa, jātan josteje jabma,
Kētpels nǟra' tū ja sū
Teävan kụökten pēlen vaӡӡe'. 80.
Valtu ńära' karvasin lä'."
"Ceggebet mallasav obbo tab stainam,
Puöktebett rouđe sarkkab,
Júoksīt, ńuolait, saitīt, spaggakīt."
Pardne pōta kähča oiveskūreb caggi kēčin,
Sođđi-karbma' čadnasin,
Masti māna sälgait, ńúolit tuóstutalli.
Jātab josta, hasta:
"Hastab, hastab čāce keärki!" — (ī mietit).
"Hāstab, hastab čāce vúölai!" — (ī vastet). 90.
"Hastab, hastab kiäta-kēčit!" —
"Hastab, hastab fatmataki!" — (ī vastet).
"Aijam, aijam kän le oiveskūre?" —
"Piššan Paššan oiveskūre!" —
"Hastab, hastab núolen ńúönnai!" —
Aija akkunasti vúoča ńúolab.
I pastam.
Rohti, časka kēđkai vuóstai:
"Aijam, aijam,
Kusne lē tāt ńúola núosatūvum?" 100.
"Piššan Paššan pānin!" —
"Oitu pāne' kūrain." —
"Hastab, hastab saite-kēčai!" —
Rōụča-saiteb juoksin vuoča.
Spaggakīne spiǯǯasta valta
Pastat sōkai, soijoldatta:
"Koss tāt tū saite soijolam?" —
"Piššan Paššan pānin!" —
"Hastab, hastab spaggaki-spohkui!"
Jụólgī-júoksin ikkunasta 110.
Sälgatum spaggakeb luóita.
Sōte-sobbin vúojeje spaggakeb spohkī,
Valtā, kēdki kaski jostist
Soijaltatta, cuópkī, jǟrā:
"Aijam, aijačis, kuss tāt tu spaggaka spohketi?"
"Piššan Paššan pānin!" —
"Aha! pīra lē piäjun moskunum." —
"Kuggus mon tāll aijuv čuöčelab,
Uksa-raiken vai poššu-raiken?" —
"Ō pōte aijam tabka poššu-raikeb." 120.
Aija vakne kiäta pōta,
Pardne sōte-sobbin tuōstu,
Kurhte maddekist roggosta,
Ruouđe-sarkkan čǟngait
Raddait tǟttal soijoldatta.
Aija: "pōtebet, pōtebet vehkēn,
Tē läpa kụökten sītan oive' tōjaladdemen."
Almen Rāđien oivemus orje
Obluin vúoča kōtem, mallasem (kobmit)
Poltajatta. — 130.
"Pissut, passat tāle
Piššan Paššan šärttu stainen lǟmačin!"
Kagge' pōte', tatta kutte mōrdin,
Tatta kiitte mēresin, tatta kutte aimin,
Jǟčasa júonain.
Pišša Paššan pardne taina stāluin ńeita,
Nāma ädnaman vuóste jostist,
Jostista jǟra:
"Kobbam tall valja': kaddeb kúora' vai tǟna'?
Kunnes le Piššan Paššan āra haute,
Kunne l' Piššan Paššan eälušärtta?" 140.
"Jubmelen oblu vaimub čahpudatta
Juogu šielait čelgī.
Mī le' todno juokatūvumin,
Ku pasteb palkest, jus tāl häggabt rotte?"
"Piššan Paššan raugan ruöpses čalme'
Tollob vúoče' pōlte' svīke'.
Nubben almen kāinub sāđeta, cagga.
Paits mon häggaines, taktines,
Varrines, suonines vaste cäggab."
"Kobbab takka': kaddeb kuora' vai tǟna'?" — 150.
"Konne tuolge, kutte Piššab Paššab šiämada,
Kutte andegaksi luóita?
Takkum pargu le vuočatum ńuola;
Kutte jāmeskučeit šiämada?" —
"Ič tab Jubmel šiämaidatta,
Jus le oblu čađātattam,
Painam, mädduit čielgam
Ērit poldam, pīvaltattam.
Ēč sikka, ńāma, šiänada, šiämastatta.
Sodno le jēč, i son le ku mon ja todn, 160.
I son le ku ton ja mon!
Son jēč čälga, andagas luóita,
Púorebaksi jorgala.
Vall jēč kalka āvuin tuostut,
Tat kalka sū oivamus tāver,
Sū vaimun oivemus raukem.
Ku i' poss, tē oblu čapputatta,
Peista, svīka, paha-pēlai čāṅga.
Nubben aimun šäla ǟ adne
Taktit odčīt, lǟ kuit lǟ. 170.
Ǟ' sīj saijeb valte, ǟ' pakte' pāčastatte,
Ǟ čāce cagga, ǟ kaskastatte.
Sīj ku šūga' manne' čađa ǟdnamab,
Päiveb, mānub nastit čađatalle.
Ī sīje le aike, aike le kạnttsemen
Tuokai vāsam. Submaisinne
Vúosatalle taite kutte lǟve
Skīmasi skaimasi kaskan.
Tā lä' muonasa', maite le llmaračča tivvam, 180.
Rauke' tā ma lä' čappaitūvum.
Tē lä' vuöin sīje lä' puore' paha',
Ā sīj ǟnab aikeb, ǟ' saijeb valte.
Ma lǟ almen kerdeb tuóstum,
Ma lǟ kōđfub kerteb tuóstum vastaituvvum,
Lǟpa akten ritoin mastataka,
Āpaken kosseken šiänaitūva, aktaitūva.
Aktelist lǟ lǟpan vuöstalakki, vuöstalakki.
Almen ačče jēč le jēč,
Ī son lē ku moi ja toi, toi ja moi. 190.
Jēč sodn almeb torju,
Jēč sođn mubbeb aimub torju."
Vuöinab sodn vǟja mädduit sikkat,
Andegaksi luöitet aipanattet,
Vaimub lūgetit, raukab ōjudet,
Ōjutallet, laškatallet.
Tie tāl kaddeb kúorab,
Oiterist, tāverist lúovab.
Aiter valtus ǟlubs,
Ēčem piđkain ǟlutallab 200.
Paikala lullač pēlen,
Tē lä staibarite,
Reppit Ammarta kiärakīte.
Ikkeb ǟnab madde ku
Lǟna kadden luossa pōduit,
Čukčan oiven pivduit.
Piššan Paššan pardne
Peädnakīnes ǟlust pēleb porkki.
Mahhelt stālu jānii.
Jäggai čāce moive vuöllai čiekatattīn, 210.
Valtu ńǟra' vuörkin taktitesa.
Kētpels ńǟrait ōse vaddui,
Stālun katseje' olmabs čuomui.
"Ī vúočatum varra."
Lūges vaimuin ńuonab jorgoli
Allas ēdnes koika.
Lēji okteb tōjam,
Múonasite laškalam akti.
Ēdneb fatmadi paivepēlen,
Ījapēlen, kärreka kōten 220.
Oivamus olma.
Jū tē aččes käddīt,
Orrutakkait oddosti, ceggoi.
Muistutuksia.
0. Nimen merkitystä ei tiedetä; on ehkä samaa kuin = pyhä.
1. Sorselissa sanotaan päipcreksi eteläpuolista ja ōrkkē'eksi pohjoispuolista rinnettä; äännetään muuten tavallisesti iđkē.
3. tavall. vuordnusav; m kirjain on eteläiseinpää muiTetta.
4. Mubben etelässä, Arjeplog'issa nubben. Mortsell'in kirjoituksessa on elniē, Asele'ssa käytetty muoto, Aije- plog'issa ja Jokmok'issa sanotaan ilme: tänne ilmen, tässä maailmassa.
7. suolata olisi täydellinen muoto.
8. āra haute oikeast. kivihauta, sittemmin = aarneen hauta.
9. Tavallisesti: piđkam, pođki|; Sorsel'essa ja Jokmok'issa äännetään kuitenkin melkein aina đk kuin rk.
12. kolle, pohjoispuolella sanotaan konne; niinikään kaikkialla hč čč asemesta.
13. Gellivaran tienoilla: tune.
15. Snutten, hurrē, čukčē. M.
16. sarvā; sarvas on koirasporo, sarva, sarva hirvi, selittää Mörtsell.
18. šaddam, supinum. M.
19. jāke on Norrlannissa = vuosi.
20. mehtsin. M.
24. hankāhiste.
25. sabbēk on suksien nimi pohjoispuolella Sorsele'a, jossa niitä sanotaan treuka'ksi; Piteon Lapissa sanotaan sippēk.
26. nāma merkitsee tavall. pitkää karvaa poron kaulassa, namma nimeä.
29. kerreka kōte'ksi sanotaan kotaa, johon sukukunta kokoutuu neuvottelemaan; tähän aikaan merkitään tällä nimityksellä käräjätupaa.
30. luotui edne metsän emäntä.
32. murgēstatta, piškāstatta.
36. Eteläisimmissä murteissa sanotaan šila, Sorselen pohjoispuolella hila = hiili.
37. Koko Lapissa on pronomini akkusativossa tāb, māb, jos kohta akkusativo muuten käyttää toista päätettä, niinkuin m, v. Sodn, todn on etelä-murretta — toisinto; ketinat.
42, Pišša Pašša, kobbū sonn oikeastaan: mihin suuntaan hän?
43. čahpes, čāpes — ahsen, assen (korkea vuori, missä puut ei enää hyvin viihdy) suollīt. M.
46. nihče ēdnam M. Altait selittää Düben, Fjellner'in mukaan, = alta vari, loistavat vuoret, vaikka hän kääntää Altai; samannimisiä vuoria löytyisi kuitenkin Tornion Lapissa. Mörtsell selittää sen sanalla allatakuit, kukkuloilla, sanasta allak, kuten melgātak sanasta melgā.
47. Düben'in mukaan olisi tässä ajatteleminen Baikal vuoria, kuten Fjellner arvelee. Eräässä toisinnossa on kuitenkin Baikab pele ja kadde. M. arvelee sen olevan yhteydessä paihke, pailika, sanan kanssa.
48. čuohčutam. —
49. niära posld, muinoin läsnä oleva palvelija, tässä: yhen käden palvelija.
50. čoggānādtam. —
51. ednam. 52. ahčan.
54. varrēkīt krappūkīt varrēk, kengät, joissa nopeaan pystyy juoksemaan, sanasta varret, juosta nopeaan. Krappuk, nahkakintaat.
55. pähkālab. 56. mörrēte.
57. sadtui. M.; vuolai. 58. ednäbs.
61. vahʒēbet, jähtēbet ēčäte sītī. Tavallinen imperativi on vahcēt, jättēt. Nubbē sētā on pohj. murretta, etelämpänä sanottaisiin mubbē sītan.
64. juhčā.
65. altagasait kaskā.
66. Ilmārahče — ahčen.
67. ruots. lap. ubluit, obluit, hubluit — kalgeta čacē.
68. vahčā ājai.
69. nubbī sītī oivē.
70. kobčut olisi imper. Soisele'ssa, Jemtlannissa, Aijeplogissa.
73. allev harduist.
74. kalbā. 77. hārda'.
76. keurē strōpa, tav. jubma; keure on noitarumpu, muita ei ollut.
79. niära. 80. vahce, valtū niära.
89. mallaseb — stainav.
83. puöktēbet.
83. Yhdessä toisinnossa on sōte sarkkab; route, ruoute on lauta, mutta ruouđe sanaa käytetään pohj. murteessa nimityksenä nahkaiselle reunukselle saumassa.
84. spaggāk ei enää ole mikään ase, vaan pitkä sauva.
85. keähča — kiečin; M. kiečesn.
86. sōđi, Sorselessa sūđi, visva, sođđi on tavallisesti nuoli. Mörtseirin kirjoituksessa on: sođi kärbmahit čadnāsen.
88. jostā, liastā.
89. keärak, kiärak veden pintaa suom. kärki; kerrēk il. hastav, hastav.
91. kiečit; fađmatahkī.
96. ahkūnasti. Pohjoisempana sanotaan: ahkunasti, ihkunasti.
67. ī paste. 98. rotti.
100. nolssātūvum M.; myös nulsatūvum, -tuvvum.
103. oitū pānē kuorain. M.; myös uihtu.
103. saitē keäčai.
105. spaggākº spiǯǯusta; kirjakielessä spehčātet.
108. koss min päällä ehkä = kosne lokat.; saitē soijōlam.
112. ehkä spahkī; M. spähkī.
115. koss — spaggāk spohkēti murtaa läpi.
117. peäjun moske syvä laakso vuorien välissä ilman aukkoa.
118. aijuv pojanpoika ja ayam isänissä käytetään hyväiliäis-sanoina.
119. uksā raihken — poššū.
120. myös tāmka. Fj.
121. vākne. 123. roggōst.
124. variante sōte sarkkan. Fj. čeänge haka.
125. Ruots. lapp. teddet, painaa.
130. poltājatta. 131. lǟmačine.
132. tahta kuhte; M. kute.
138. tǟna sanan asemesta (joka johtuu ruotsista), laulaa muut: palvala', palvella, pohjaisempana tavattava sana.
139. Konnes. 140. konne.
141. Pohjoissa jubmel, ibmel, Umeon Lapissa jubmel, etelämpänä jupmel.
142. čälgī. Sana šiela, loiste, säen, auringon viimeinen säde, henki, ei, Fjellner'in arvelun mukaan, ole mikään lainasana laiotsalaisesta själ.
144. pastebt palkestā — rottā; myös rohte.
145. rauhkan haahmo ruopses.
148. paits ton, paits mon turhaan sinä, minä.
150. vai palvala'.
151. tuolkū — šǟmada.
152. andegaksi tämä muoto on Herjedal'ista, tavallisessa puheessa sanotaan andagas = suora, anteheksi, anteeksi.
153. dahkum. 154. šǟmaidahta.
158. poltam. pivvalo. 159. šänada.
160. Son īč le īč.
165. kirjakielessä tavver. 166. rauhkem.
167. ku ton ī' pōse jos et siitä huoli — čahputahta.
171. valtē, pačastutte. 172. kaskās.
173. sūgā. ǟdnāmab. 174. čađātalle.
176. Herjedal'issa: tuokan = suom. takana.
177. kute.
179. skimasi skaimasi kaksi hyvin hämärää sanaa.
180. tīvam.
181. čappaitº sanasta seuraa pāđatum eli pāđatūvum ja podvutūvum.
184. kerteb kerta, vaate. 185. -tūvum.
188. Uumajalla aktītest. 193. son — sihkat.
194. luöihet aipänahtet.
196. ojudet, laškalet eli laškēlet, laškātet.
198. aiterattes, tāverittes. 200. īčem.
201. lulloi. 203. āmurt.
208. peädnakines.
210. čiekātallī hän kätkeytyi.
211. taktites.
213. kahtseje palvelija, Piteosta. pohjoseen palvelije'. čuovū.
219. edneb fađmadatti.
221. oivemus.
222. Pardne tan mannela ođđosti ceggī. Ahčes geäđđit, pivvduit, rogkīt, hankkait.
Piššan Paššan poika.
Herjedal'ista.
Pišša, päiväpuolen kyläin päämies,
Pašša, yöpuolen kyläin päällikön tytär,
Olivat häissä valan vannoneet
Karhuntaljan päällä:
Ei pidä toisen ilman valon loistaa
Sille, joka valan rikkoo.
Heti Staalu miehen hengen varastaa,
Aatteen kätketyn, karjan ottaa.
Vaimo parven tempasi, pakenee,
Pakenee kohtuisena. 10.
Tuolla hän pojan saapi.
Poika kysyy: kussa mun isäni?
"Ei, poikani, sull' ole isää."
Poika kerrostelee:
"Naarasteerellä on koirasteeri, koppelolla metso,
Metsäkanalla ukkoriekko, vaatimell' on härkä,
Naarasotsoll' on uroskarhu, hirvas on hirvilehmälle,
Enkä minäkään ole kivistä, puista syntynyt!"
Poika vuosi vuodelta kasvaa,
Miehistyy, metsissä käypi, 20.
Äitiään kiusaa: "ken on mun isäni?"
Vihdoin vastaa:
Taattos hirven tuopi poššun suulle.
Hänpä myös tuopi kankahilta
Hirveä suksien päällä vetää.
"Äiti, äiti, sano mun isäni nimi."
"Isäs tuopi korven konttaajan
Ärjyen, ärjyen poššun suulle"
Vaatteensa sonnusti, läksi keräjäkotaan,
Sieltä lähtee, lämsällä pyytää saloin emän 30.
Örjyjän, ärjyjän, väänteleijan, viehkuroijan,
Vanguttaa sitä, vinguttaapi, tuopi poššun suulle.
Kotaan astuu:
"Äiti, äiti, tee minulle leipä"
Äitinsä leivän leipoo, paistaa hiilosilla.
"Äitini, kädelläsi anna se leipä,
Armas äiti, anna omaa kättäsi!"
Äiti kätensä ojensi,
(Poika) kuumalla leivällä kättä painaltaa:
"Äitini, äitini, ken on mun isäni?" — 40.
"Pišša Pašša, poikani!" —
"Kunnepäin hän (meni)?" —
"Mustan harjun vanhus varkain tappoi,
Otti karjamme, otti aarteen kätketyn.
Kauan jo olen sua varoittanut,
Ei pidä mustaa harjua, (ei) valoisaa,
Baikkalan kupeita, rantoja (käydä)"
"Miehet ovat pitäneet keräjiä,
Varamiehet, kaatuneen kätkijät,
Lupauksen julistaja ovat kokoutuneet. 50.
Äiti, äiti, anna isän sotasauva,
Pue päälleni isän sotisopa ynnä kypärä,
Kenkänsä ja kintahansa." —
"Nyt mä yksin vanhoilla päivilläni jätetään,
Ei kukaan hengestäni huoli,
Eikä (kuoltuani)- tuohten, hiekan alle kätke."
Poika äitiään siunaa, halaa, lähtee,
Mustan harjun viimeiseen kotaan menee,
Mennessään virkkaa:
"Käykää, sanokaa kylänne päällikölle, 60.
Nyt on toinen kylän-päällikkö
Näiden kyläin päämiehen luokse tullut."
Hooren orja jyryää,
Hooreskuče leimauksia iskee,
llmaračče maailman isän ylimmäinen orja
Tulipalloja ampuu, aukaisee vesiastian.
Palvelija menee, äijälle kertoo:
"Nyt on toisten kyläin päämies tullut."
Kutsukaa toisen kylän päämies 70.
Toisen kylän päämiehelle vieraiksi.
"Minkämuotoinen on hän?" —
"Hartioista päätä korkeampi kaikkia,
Kypärä päässä on, hampaat, katseet välkkää,
Sotasauva kädessä, kintaat,
Sotisopa suojelee,
On hartiot, on luut.
Arparumpu pärrää, airut pauhaa,
Varamiehet sun ja hänen
Käyvät kahden puolen harjua. 80.
Kaatuneen kätkijät valmiina ovat."
"Asettakaa atriaksi kokonainen hehko-vaadin
Tuokaatte rautainen paitani,
Jousia, nuolia, saittoja, keihäitä."
Poika tulee, näkee pääkallon seipään päässä,
Kyykäärmeet sidottuna,
Joista lapset nuoli-mujuja ottivat.
(Airut) lupauksen huutaa, haastaa:
Vaadin, vaadin (häntä tappeluun) veden pinnalle!
(Ei vastata).
Vaadin, vaadin veden alle! (Ei vastata). 90.
Vaadin, vaadin käsivoittosille!
Vaadin, vaadin sylipainiin! —
(Kun ei kukaan vastaa, sanoo poika:)
"Ukkoseni, ukkoseni, kenen on pääkallo?" —
"Piššan Paššan pääkallo!" —
"Vaadin, vaadin nuolen nenälle!"
Ukko ikkunasta ampuu nuolen.
Ei pystynyt.
(Poika) tempasi, iskee kiveä vasten:
"Ukkoseni, ukkoseni,
Kussa on tämä nuoli tylsistynyt?" — 100.
"Piššan Paššan hampaissa!"
"Tosin hampaat haljenneina!" —
Vaadin, vaadin saitan-päälle.
(Vanhus) tulistetun saitaa jousella ampuu
Keihäällään (poika sen) syrjään iskee, ottaa,
Pistää koivuun, väännältää:
"Ukkoseni, ukkoseni!
Miss' on tämä saittasi vääntynyt?" —
"Piššan Paššan hampaissa. —
Vaadin, vaadin keihäs-otteluun!"
(Vanhus) jalkajousella ikkunasta 110.
Myrkytetyn keihään heittää.
(Poika) sotasauvallaan kiitävän keihään iskee,
Ottaa, kivein väliin sysää,
Väännyttää, katkasi, kysyy:
"Ukkoseni, äijäseni! Kussa tämä keihääsi on katkennut?" —
"Piššan Paššan hampaissa!" —
"Aha, karhu on luolaan tukeutettu!" —
"Minkä kautta nyt, pojanpoika, pelastaun,
Uksen kautta, vai takaoven kautta?" —
"Oi, tule ukkoni tänne takaoven kautta." 120.
Aseellisna tulee,
Poika sota-sauvoin vastaa,
Kurkun tyvestä tempaisee, Rautapaidan sulkia
Rintaan painaa, väännältää.
Vanhus: "tulkaa, tulkaa: avuksi,
Nyt ovat kahden kylän päälliköt painisilla!"
— — —
Ilman haltian ylimmäinen orja
Tulinuolella ampuu kotaa, keiton (kumoo)
Sytyttää. 130.
Poika: "paistut, peseyt nyt
Piššan Paššan porojen lihaliemessä!"
Palvelijat tulevat, mikä halon kanssa,
Mikä kirvehen kanssa,
Mikä äimän, mikä minki kanssa.
Piššan Paššan poika kukistaa,
Staalun kanssa kaaristaa, hieroo, maata
Vasten survii, tarkoin kysyy:
"Kumman nyt valitset: rantaa myöten menet,
(lähdet maanpakoon) vai palvelet?
Missä on Piššan Paššan kätketty aarre?
Missä on Piššan Paššan porokarja?" 140.
(Airut:)
Jumalan tulipallo sydämen mustentaa tai
Sieluja kirkastaa.
Mikä olet sinä (elämästä) eritessä,
Kun lusikan heität pois, jos nyt henkesi viedään?
(Vanhus:)
Pišša Pašša vainajan ruskea silmä
Tulta suikkaa, polttaa, lumoo,
Toisen ilman tietä (vihasta) läähättäen estää (minulta),
Turhaan minä (häntä) henkineen, luineen,
Verineen, suonineen taaskin nostattelen. —
(Poika:)
"Kumpaa teet: rantaa myöten menet, vai palvelet?" 150.
(Vanhus:)
Miss' on sovituslahja, joka Piššaa Paššaa lepyttää,
Joka anteeksiannon suopi?
Tehty teko on ammuttu nuoli.
Ken (voi) kuolleita lepyttää? —
(Airut:)
Itse tämän Jumala sovittaa,
Jos on tulipallo lävistänyt,
Painanut, virheitä valaissut,
Poijes polttanut, lämmittänyt,
Itse pyyhkii, sivelee, sovittaa, yhdistää.
Hän on itse, ei hän ole kuin minä ja sinä, 160.
Ei hän ole kuin sinä ja minä;
Hän itse selittää, anteeksi antaa,
Paremmaksi kääntää.
Mutta itsen pitää (häntä) riemulla vastata,
Se on oleva hänen etevin tavaransa,
Hänen sydämensä etevin pyyntö.
Jos et (siitä) huoli, niin sun tulipallo mustentaa,
Pilaa, lumoo, pahaan puoleen liittää.
Toisen ilman sieluilla ei ole
Luita, lihoja, ovatpa kuitenki olemassa, 170.
Eivät he sijaa ota, eivät kalliot ahdista,
Ei vesi estä, ei keskeytä,
He ovat kuin ajatuksia, menevät kautta maan,
Päiväsen, kuun, tähtein läpi menevät.
Ei heillä ole aikaa, aika on niskan taakse mennyt,
Unissa osottaivat niille, jotka ovat
Mielettömyyden ja sokeuden keskeltä.
Nämä ovat manalaisia, jotka on Ilmaračča parantanut;
Vainajat ne, jotka ovat mustuneet,
(Tahrautuneet, saastuneet), 180.
Nyt ovat nähtävänä, heitä on hyviä, pahoja,
Eivät he enää aikaa, sijaa ota.
Mikä on taivaan puvun saanut,
Mikä on väärän puvun saanut, rumistunut,
Ovat keskenään riidassa lakkaamatta,
Eivätkä koskaan sovi, yhdisty,
Yhtenään ovat vastakkain, vastakkain.
Taivaan isä itse on itse,
Ei hän ole kuin me ja te, te ja me, 190.
Itse hän taivasta hallitsee,
Itse hän toista elämää hallitsee. —
(Vanhus) "Näen: hän voi vikoja pois pyyhkiä,
Anteeksi antaa, häviöön saattaa,
Sydäntä rauhoittaa, poloista viihdyttää,
Viihdyttää, sovintoa rakentaa.
Nytpä rantaa myöten menen,
(Tavarain) omistajasta, tavaroista luovun.
Omistaja ottakoon karjansa,
Itseäni pikku parvella elättelen 200.
Paikalau itäisellä puolella,
Nyt on kivikko-maata,
Reppevuorilla, Ammartan latvoilla.
En enempää vaadi kuin
Läänan rannan lohi-patoja.
Metson pään pyytöpaikkoja."
Piššan Paššan poika
Koirallaan kaljasta puolen lohkasi.
Sen jälkeen Staalu kuoli.
Rämeesen, veden, mudan alle kätkivät, 210.
Kaatuneen hoitajat tallettivat hänen luunsa.
Varamiehille osan antoi,
Staalun perhe isäntäänsä seurasi.
Poika: "Ei tipautettu vertä". —
Tyynellä sydämellä (poika)
Kasvonsa käänsi
Länteen äitinsä luo.
Hän oli rankkasateen taittanut,
Vainajat sovittanut yhteen.
Äitiään halasi päiväpuolen,
Yöpuolen, keräjä-kodan 220.
Ylimmäinen mies.
Jo nyt isänsä nurmipenkereitä,
Olopaikkoja uudisti, pystytti.
(Muist.)
23. Poššu = peräpuoli kotaa.
50. Noita oli tappelussa läsnä sekä manaajana ja julistusmiehenä, että tuomarina. Kädessään piti hän sauvaa, jonka sysäsi maahan, kun piti kaksintaistelusta herjettämän. Varamiehet, kaatuneen hautaajat ja noita tekivät työnsä palkan edestä.
129. salama, oik. tuli-pallo. Lappalaisten käsityksen mukaan on salama pallon muotoinen.
138. kaddem kuoret seurata rantaa, s.o. lähteä maanpakoon, edeltämällä että se tapahtuu vettä myöten.
203. Ammurt on vuori luoteisessa osassa Sorselen pitäjää.
3.
Päive neita.
Koigus pardne kúöked päiven,
Pakte-lihpen nuolisne dǟǯǯan,
Veidnije Päive neitem čahkan.
Nāka, nāka suölge ja loudalle,
Päive neita jạttā;
Jū gu jū äljutallejim dāle
Vuöidna, vuöidna niära dist dāle,
Ulle dạss ei ulle.
Vụoidna dāle, minńelte vaʒʒe, vúojet.
Ihke maite kūlla, ī' kalk puöstalen vardasit. 10.
Päive neit īč oudelte vaʒʒa
Ja ǟlu minńelt jūgu lambče juhta.
Dạ goula olvas aitem minńelist
Čuöca, olvas dahte tolttā.
Kalkes pluöhkije, pässkadit,
Koulā kalkes vuöččije, tīje pliđket.
Ou ku piđket,
Tīje ininneke früđke.
Päive neita:
"Vuojehte, vuojeht akten halkisen, 20.
Kosse gūlla minńeliste niddark,
Präđkät tīje raddike kirrạlle,
Vaʒʒa, vaʒʒa vuojeten."
Kosse ku varda minńelist nūen luötten,
Tē postolin pliđketi,
Tīje kaskatalvejạs čuöpkäne,
Ja koŧŧine šäŧŧa.
Vus lūli tehti arekes paha lūli koŧŧi almačen.
Pāive neita jạhta:
Jū gu jū olma dạss ēji.
Kōte dāgamisne ja duörkastemisne
pihkạmde:
Kapče dāl vēl kaikke raike, 30.
Ulles aktege vuödne,
Tīje kapčạte ja aktak jạhta:
Čeppist kalkā viššit kaikīt kapčetit.
Tīje lāče Pāive neita
Tibmab vúogas ōđāđakkam.
Ō dī āriden vuóptestǟpan,
Paive unne raikeii čạdda.
Pāive neita jạhta:
ō! Aččenne ēdnenne čalmīt vuöidnam,
Ja fruođkạt ulkus aipan ja jēlinne minńesne. 40.
Pōca tisse keđkine kạrras,
Keđkine pakčekattin.
Muistutuksia.
0. Eräästä vihkosta päällekirjoituksella: Jukkasjärvi 1821; kieli on minulle osaksi epäselvä.
1. Herjeđal'in Peijen neida. Toisinto tästä kertomuksesta tavataan Düben'llä, Lappland sivu 336. Muutoin kerrotaan kaikenlaisia taruja P. neidosta, vallankin Herjedal'issa.
2. Utsj. murt. vúölis.
3. veidnēj, utsj. oini. Herjedal'in: čihkit.
6. äljehtallejijem. — 7. vuoina.
10. mam. — 11. oudenne.
12. Utsj. läuǯi ohja.
13. gūlle olvus. Utsj. kulia holvus aitim.
14. Utsj. čuocit puuttaa. — 21. koass.
24. luöddene. — 26. Utsj. cuovkkani.
20. Utsj. takkamist, tuorkastǟmist.
30. Utsj. kouča tāl, 31 amas oktage oaini, 32. Te koučati.
33. Utsj. čǟppit, 34 lǟči, 35 oađađak. 37. čađa.
Päivän neito.
Laiska miespä poutaisena päivänä
Äkkijyrkän vuoren heulalla
Näki päivän neidon istumassa.
Sinne hiipi hän ja tempas hänen kiini,
Näinpä päivän neito lausuvi:
Niinpä kyllä, voimattomaks jouduin nyt,
Mutta kuule nyt, mies kulta, kuule,
Rauhaan heitä.
Kuule nyt, käy jäljessäni karjaa ajellen.
Jospa minkä kuulet, taakses älä katso. 10.
Päivän neito astuu edellä.
Häntä seuraa karja kuni ohjella ajettu.
Mies nyt kuulee kovan uhkauksen takanaan.
Pauhu käy ja kauheasti uhkaillaan,
Hänet murskataan ja lävistetään,
Häntä ampuavat, kuulee hän,
Taaksensa hän vilkasee.
Samassa kun taakseen katsahtaa
Karjasta jo jälkilauma katoaa.
Päivän neito lausuvi;
"Aja, aja karjaa yhä huudellen. 20.
Kun sen kuulee aivan jäljissä.
Paisu, ja porot sivuilla eteenpäin,
Riennä, riennä, aja karjaa."
Takana, kuin myrsky, kuului pauhina,
Silloin jälkeensä hän vilkasi,
Keskilaumakin nyt hävis karjasta
Muuttuin metsäpeuroiksi.
Muutoin laiskan miehen omiks oisivat joutuneet.
Päivän neito virkkoi (alakuloisena);
Taas, taas teki pahoin mies.
Kotaa tehdessä ja maata peittäessä risuilla, näin neito
neuvoo miestä;
Peitä tarkkaan rei'āt kaikki, 30.
Ett'ei jää niin ainoatakaan.
Hänpä peittää tuumiskellen näin;
Tyyni, tarkkaan kaikk' on peitettävä.
Sitten päivän neito valmistaa
Pehmyisen ja mukavaisen vuoteen.
Varhain aamulla kun herasi,
Päivä paistoi pienen rei'an kautta,
Näinpä päivän neito virkkoi:
"Voi, nyt näen isämme, äitimme silmät";
Ulos nopeasti riennähtää, 40.
Katoaa, ja karja hänen jäljessään,
Porot muuttui kaikki kiviksi,
Niitä kammoellaan vieläkin.
4.
Kạssạ Mụödda.
Māna' neidạča' pārnača'
Stōkạgōtin, šollạgōtin,
Kahpạdạllin haskadallīn
Āja' kúöräm luöddit luöitin.
Stālu roudīđis rạpạsti
Čācai coggi, moivai čiegai.
Aijačis aigumims aici,
Porrien súölasīt sạttuit,
Pạskạ pöukạrạm čāngeli,
Peibarin roudit velledi. 10.
Stālu pụdoms oppa.
Aha, haha!
Pōris panne pạhtatạlli,
Kalmi tạssạ.
Stālu kuödda kohtsustạsta
Súöva muorạn ātsuln.
Uhče staluč:
Kē, kē,
Nirvutạlla, narvutạlla!
Nuppe:
Ton dat nirvutalla' narvutalla',
Vall i Jupmel lahje.
Aija jūrtača:
Jo Jupmelam son meit tieda 20.
Stālu:
Tē tē tāl jū suddogōta.
Tievai tuokin ābnạstạlla,
Vạrtā, vǟrā, čúōhpa cäkkā,
Poššu bālden kaugelm gohpā.
Pōresab pārnai:
"Parnam búörram veǯǯa' vēdkạm."
Pōres podńe veđkạm vụöggast(a).
Uhče stālu:
Ahčam tē kahča, ahčam tē svihča,
Ahčam tē merresạm dúohpī!
Stālu:
Joika, vúolutallā, āča,
Ī kūla, ī kekše, ī tēde. 30.
Aija pōresab bārnen
Oivai losskạll, jāmas jaukạll.
Stālu:
Kohkahā, joikotā, vuörtā.
Nuoreb bārnai:
Veǯǯạ' vieđkạm, vạrgi, vạrgi!
Aija
Mạnnjeban meit kallum lúösā,
Vuóingamit lúövạs loggasta,
Jēnan beggait potkudạsta.
Stālu:
Tē dal madderit moʒuban,
Cahkīt čougait jorruhtǟban,
Jīč mun dauk jīč tụöbbistạstạm.
Aija
Bīšīm poiššu paldam vēđkạin 40.
Varutạlla, vaʒatạlla.
Jīč-āčan oivem oivadi.
Kobdạ kallum kúovalti,
Cạlminis, núöninis čoglạsti,
Olmu-porrien mālem leikki,
Maiges mālin loiduit leibai.
Luhdạč loiduin loipartallā,
Snuöggā, snūrrā, haksatallā,
Poššun čađa pōteit,
Peiparīte tuöstutallā, 50.
Kētạin karffū, kerjutạlla;
Palku, palku peura juölkit,
Allu palku kalsu-juölkit!
Kuktis tāt tāl ńạttitạ
Ku taht tahtak jiča!
Luhdač:
Mījas rúottā, ruöskā, suđđā.
Šilasīn suovasīn snūđđā,
Plohkā, paukā, spohkā?
Čuönītet, čúönītet čalmāčam,
Tolkka niaddegist čougạstet, 60.
Čalmačạm, čúönačạm sierret!
Aija:
Podńačat, čalmačat pōnnuī'!
Luhdač;
Čoivastam čālmačam pōńam,
Juglučam, pāhčičam, mānnam!
Kassa mụödda pǟjuhten (pǟjutin) vuölgā.
Muistutuksia.
1. Herjedal'issa ja Sorsele'ssa Kissa muodda.
3. stōkagōtīn, šollogōtīn.
4. Ruots. lap. kuoren prope, penes.
6. čēgai. Ruots. lap. čǟket salata.
8. Borrien, 9. baska böukº.
10. Beibarin röudīt j.n.e. useissa sanoissa alku-ääntävällä media'lla. eteläisen, norjan-lapin ääntämisellä.
12. Bōres banne battatalli s.l. pettatallet; Friis: pättatalai.
17. nirvuhạllā, narvuhallā, Herjedal'issa: ńirvutallā, ńarvutº.
19. vall i Ipmel; Herjedal'in: vall i Jupmel lahje vaddas.
20. ton meit tēdahk.
23. H. cähka. 24. palda, palden prope.
25. i.e. kōtist. Herjedal'in: vieđkạm, vierkạm. 26. Tämän värssyn perästä on eräässä toisinnossa kohta V. 31. Värssyt 27—34 kuuluvat Sorselessa tehtyyn kirjoitukseen. Toisinto: jū svihča, jū gähča, jū merresa (vel pēsesa) túopi. 27. Sorselessa oli eräällä toisinnolla, jonka kuulin: ahčam, ahčam, čalme jollare.
32. juóikotā. 33. vētkạm.
34. Kirjakieli: mange, mangeba seuraava.
35. loggastā.
37. Tie v. die dāl — moʒustǟpan.
38. čuöigait, H. čöugait.
39. duöppestastam dauk = s. toki.
40. Tornio; bissim, bīsim. 42. H. oivasen oivadi.
45. porrīn. 47. Lūdač, Ludač, Luohdač — bībạrdạlla.
48 snūđđā, hạksahalla.
50. Beibarīte tuōstuhạlla. 54. Kuktis dāt ńattita.
56. leibai rúotta, ruöska, snūdda, plohka j.n.e.
60. Duölhke maddegest. 61. čalmāčam, čuönāčam.
62. čalmāčat pōnńudī'.
Paksuturkki.
Lapset, tyttöset, poikaset
Lauleli, leikitteli,
Hypiskeli, harppaeli,
Lähteen reunalle jälkiänsä jätteli.
Stalu rautansa viritti,
Laski veteen, peitti pohjan helteesen.
Vanha lappalainen viekkauden keksi,
Ihinis-syöjän salasangat,
Ahtaasen turkkiin pujahti,
Panihe karhun-rautoihin. 10
Stalu rantojaan kokevi:
Ahaa, hahaa!
Pettyipä jo vanha vaari,
Tähän henkensä heitti!
Stalu viepi äijän kotiinsa,
Ripustaa orteen, savuhun.
Nuorin stalu sanoo:
Kas, kas,
Kuinka tuo irvistelee, ilveilee!
Toinen (vanhempi) poika;
"Itse irvistät, ilveilet.
Ei tämä luojan lahja."
Vanha lappalainen arvelee:
"Kaikkipa luojasta tietääkin!" 20
Stalu:
"Niin, niin, jopa se alkaa sulaa."
Kukkulan takana kaataa hän
Puun kaukaloksi,
Kaataa puun, karsii, veistää, vuolee,
Kovertaa siitä kaukalon (poššun) taka-oven vieressä.
Sanoo vanhemmalle pojalle:
Poika kulta, tuopas kirves (kodasta).
Vanha lappalainen tempaa kirveen.
Nuorempi stalu:
"Isä, jo vilkahti, jo se liikahti.
Jo se kirveen tempasi!"
Stalu iloitsee, laulaa ja jyristää. 30
Ei kuule mitään, ei näe mitään, ei tiedä mitään.
Vanha lappalainen
Iskee (vanhempaa poikaa) päähän, lyöpi kuoliaksi.
Stalu
Oudoksuu viipymistä, laulelee odotellen.
Hän sanoo nuoremmalle pojalle:
"Tuo mulle kirves, joudu, joudu!"
Vanha lappalainen
Hakkasi tältäkin pääkallon halki,
Avasi aivot,
Laski henkikurkun äänen kätki.
Stalu (sen kuulee):
"Kaikissa nurkissa he nuhjistavat,
Kääntelevät päätään, vääntelävät silmiään. 40
Itse mun täytyy kirves noutaa."
Vanha lappalainen
Väijyy häntä varovasti, kirves kädessä,
esi- ja taka-oven välillä.
Väijyy ja juoksee edestakaisin.
Hän iskee iskun hirmun päähän.
Halkaisee leveän otsan.
Repäisee pois silmät ja nenän,
Vuodattaa ihmis-syöjän veret,
Hurme ilkeä punasi jalan jäljet.
(Vanha lappalainen kantaa surmatut ulos, hakkaa
kappaleiksi ja viskaa palan palansa perästä
Luhdač'ille, joka sillä välin on tullut kotiin):
Luhdač kompuroipi lattialla,
Haistelee, vainuelee, iloitsee, 50
Saalihista, joka poššuun tulee.
Hän ottaa saaliin käsiinsä,
Silittelee sormillaan ja huutaa äistyen:
"Viskaa tänne peuran potkia.
Älä sukka-jalkasia!"
(Hän syöpi hänen miehestään sekä lapsistaan
keitettyä lientä):
"Kah, tääpä maistaa.
Aivan maistaa äijältäni!"
(Lappalainen ottaa akan silmät, jotka ovat
kynnyksen alla piilossa, paistaa ne pannussa.
Luhdač sen kuulee, kysyy):
"Mikäs näin kiehuu, kihisee.
Mikä sysillä sihisee,
Puhkee, pahkoaa, rätisee? 60
Katsokaatte minun silmäni.
Selkeentykää kynnyksen alla,
Selkeentykää, minun silmäni, minun säkeneni!"
Lappalainen:
Miehesi, silmäsi olet rasvaan kastellut ja
syönyt suuhusi.
Luhdac:
Vatsassani ovat minun silmäni, minun mieheni.
Minun pikku pöllöni, poika kultani, pikkaraiseni!
(Paksuturkki lappalainen lähtee ivaten tiehensä).
(Muist.)
1. Tässä muodossa, joka jotenkin on yhden pitävä Düben'in antamaan käännöksen kanssa (Om Lappland och Lapparna sivu 337), on tämä kertomus saatu Tornion lapista (Karesuanto). Lyhykäisemmän toisinnon, joka on saatu etelämmältä, olen Fjellner'in sanelun mukaan liittänyt muistutuksiin. Laestadius'en mukaan on Friis ottanut mythologiaansa (sivu 78) koko joukon pitemmän muotoisena norjalaisessa käännöksessä.
47. Stalun vaimo kutsutaan luteeksi (luhdač), siitä syystä että hän rautaisella pillillä imee vertä ihmisten ruumiista.
64. Pieniä lapsia sanotaan mairitellen pöllöiksi (juglač), koska he silmät suurina päässä katselevat ympärillensä.