KONZA POHJOLAN NÄHTÄ SUAN?
(Yrjö Koskinen: Milloin Pohjolan nähdä saan?)
Luondo paukkaja Pohjan muan!
Konza nähtä mie tuas siun suan?
Suanengo kirkkahal tual kezäyöhyöl,
vaigo kui lämbimäl läikeh-vyöhyöl
kierdää päiväne taivozen tuan?
Vaigo läikkehis Pohjolan vezien,
kaikis kuuldozis kuldakezien,
jott' unet armahat todeh suan? —
Konza Pohjolan nähnen tuan?
Onhain nytki siun kumbuizet
yhtä jyhkiet da kaunehet!
Vielähäi kosketki kuohahtelloo,
virrat viuhkajat pauhahtelloo,
halgonoo uurdehie halgi muan?
Meretki eigö ne siel viel loiška,
vastah kal'l'ivorandoi roiška?
Engöhäi kuulle vain ärjehtä tuan? —
Konza Pohjolan nähtä suan?
Talvizen maailman mahtavus,
lumizen muan igikaunehus,
seizojat metšät da sangiet salot,
Lapin valgein vaihtujat palot,
eigö ne nuagi luonduo muan?
Eigö ne kai ole liikkumatta,
kanza pystys da kuadumatta
kai tämän urmakan Pohjan muan? —
Konza Pohjolan nähtä suan?
Kanza yrmie, mi ennengi
miehen mittazet täytteli,
vuarat hiihteli, kyndi merdä,
eigö yhtä viel kal'l'ista verdä,
kai hyvin kohtat kanzan tuan? —
Eigö vielägi vuaran t'eis se
andane hengie muan oman eis se,
eis oman, armahan tuaton muan?
Konza Pohjolan nähtä suan?