SUOMELAZIEN MARŠŠI.
(J. L. Runeberg: Porilaisten marssi.)
Poijat kanzan urhakan,
mi Pol'skoil, N'emskoil, Ingermanskoil,
omal mualgi verda vuodi,
viel on verda voittajan
siun suon'ilois da vastustusta vierahan!
Pois, pois d'ielot lauhakat!
Jo tulda tuikkaa, vongeh käy da turman butkes
tuiškaa luod'i!
Ielleh, miehet urmakat!
Ei tuatot ennen oldu meidä huonombat!
Ah, n'imen myö
vet parembaizen suammo!
Iške da lyö,
jo vihamiehen kuammo!
Ielleh, ielleh, lendäkkiä!
Ken tuatot muistaa, häin ei jällel joukos jiä!
Voiton kui suammo, vaivat juammo,
uudeh jo kižah kiihtää flagut liehkajat.
Ielleh, työ revinnyöt da rakkahat!
Teis liehkaa meijän mennyöt voitot suurembat!
Suomi, Aunus, kod'imua,
et veren vuodamatta en'iä jouvu vihamiehen ai sie,
eigä en'iä tulle tua,
kui vabahuon da hyvän elon hylgiäv mua!
Kuolla voijah viimein myö,
vain igiä kaikkie pajeta ei, kumarduo da itkie, palzie!
Kuolla žuutkimatoin työ,
vain sendäh sih, kui iguzeks sai itku da yö!
Ah, sabelih
da vastah vainon'iekkua!
Korgiembazih
käi häin, ken kandoi miekkua!
Ielleh, ielleh, veikkozet,
on atkalambat, kallehembat aigazet!
Suojelemah jo omua hiekkua,
harvettih ennengi ne joukot urmakat.
Ielleh, nyt ielleh, liput liehkajat!
Täs seizoo, Aunus, Suomi, henges vardoittšijat!