HE KAKSI
Hugo von Hofmannsthal
Hän, tyttö, kantoi maljaa kädessään — kuin puna viinin, hohde poskipään —, niin oli tyynen kevyt kulkeissaan: ei vuoda maljakosta pisarkaan.
Myös poika oli varma voimastansa, hän saapui orhillansa ratsastain ja kädenliikkein tyynen arvokkain hän seisomahan sai sen paikoillansa.
Mut tytön kädestä kun tavoittaa hän tahtoi maljaa, siitä juodakseen, se oli heille liian vaikeaa: niin kohta kumpikin he vapisivat, ett' turhaan kädet toistaan tapailivat ja viini vuosi hiekkaan hiljalleen.