KAKSINPUHELU
Paul Verlaine
Syyskylmässä vanhan puistikon
kaks varjoa esiin astunut on.
On kuollut ja sammunut katsehensa.
He hiljaa kuiskivat toisillensa.
Syyskylmässä tuuli suhisee,
kaks varjoa menneitä muistelee.
— Viel' lempemme vanhan muistatkos, sa?
— Mitä hyvää entisen muistelossa?
— Sinä lausuit nimeni punastuen!
Mun vieläkin unessa näätkö? — En.
— Ah aikaa ihanaa, onnellista,
kun yhtyi huulemme! — Mahdollista.
— Oli seesteinen taivas ja toivova syön.
— On toivo jo sammunut helmaan yön!
He kulkevat vanhan puiston teitä
ja yö vain on kuunnellut heitä.