TANSSIAISTEN JÄLKEEN
Detlev von Liliencron
Käy, atlaskenkä, luottaen
sa vaunun hämärään!
Jo vaahtoo suista hevosten —
hei, Johann, lähdetään!
Mun olkapäätäin vastahan
hän nojaa päänsä raukean
nyt pieni kreivitär.
Yö katoo korpiin, rämeihin
jo verkkaan valkenee.
Suoss' untuvistaan hyyppäkin
yön härmän puistelee.
Kuin uness' eespäin matka saa.
kun sinisilmät avajaa
taas pieni kreivitär.
Soi korviin sirpin kalkutus
ja ääntää kyyhkynen,
ja kylän koirain raksutus
jo kuuluu aamuinen.
Loi päivä kankaat kultihin,
ma Gretna Greeniin matkasin
ja pieni kreivitär.