MEHILÄINEN W. 1837.
Kesäkuulta.
Tanssin Synty.
Ei oo Tanssi minun rotima,
Eikä toisen kumppalini;
Tanssi on tuotu tuolta maalta,
Kisa taampata taluttu:
Wienan päälliltä vesiltä, 5
Saksan salmilta syviltä.
Eipä vielä sieltäkänä,
Ei perän pereäkänä;
Tanssi on tuotu tuonempata,
Kisa taampata taluttu: 10
Alta Wiipurin vihannan,
Alta suuren Suomen linnan.
Eipä Wielä sieltäkänä,
Ei perän pereäkänä;
Tanssi on tuotu tuonempata, 15
Kisa taampata taluttu:
Takoa Tanikan linnan,
Uuen linnan ulkopuolin,
Pietarin pihoja myöten,
Kautta Wiipurin mihannan. 20
Winku Wiipurin veräjät,
Nauku Narman linnan portit,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.
Hevoset hikoveessä, 25
Warsat vaahessa samosi,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.
Wesi tippu vempelestä,
Rasva rahkehen nenästä, 30
Tanssia kaluttaessa,
Nokasta tuotaessa.
Reki lautanen ratsasi,
Kapla patvinen patsasi,
Jalas koivunen kolasi, 35
Luokki tuominen tutisi,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.
Pyyhyet vihertelivät
Wesasilla vempelillä, 40
Oravat samoelivat
Aisoilla vaahterisilla,
Tetryet kukertelivat
Korjan kirjavan kokalla,
Tanssia taluttaessa, 45
Ilokasta tuotaessa.
Kannot hyppi kankahalla,
Mäellä pelmusi petäjät,
Kivet rannalle rakosi,
Someret siottelihen, 50
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.
Lehmät partensa levitti,
Härät katko kytkyensä,
Naiset kaikki naurusuulla, 55
Emännät ilolla mielin,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.
Herrat nosti hattuahan,
Kuninkaat kypäriähän, 60
Miehet mieli muutuksihin,
Pojat puoli pyörryksihin,
Tanssia, taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.
Jo Tanssi pihoille saapi, 65
Ilo alle akkunoien;
Uotas mie kysyn lupoa,
Talunko tanssini tupahan.
Kelta mä kysyn lupoa?
Isännältä pöyän päästä, 70
Emännältä lattialta,
Pojalta rahin nenästä:
"Talunko tanssini tupahan,
Ilolinnun ikkunalle?"
Isäntä sanansa virkki: 75
"Talu tanssisi tupahan,
Talu tanssi vierahasi;
Maholehmän tappanemma,
Tanssin taljoallaksenna,
Iloleikin lyöäksennä." 80
Jo tuli tupahan Tanssi;
Käen kääkähän sivalti,
Jalan polki kynnyksehen.
Kiukoa kivinen liikku,
Patsas patvinen järähti, 85
Silta soitti sorsanluinen,
Laki kultanen kulisi,
Tansin tullessa tupahan,
Ilolinnun astuessa.
"Täytyykö tätä tupoa, 90
Lainataanko lattiata,
Tanssia tasasten miesten,
Miesten nuorten notkustella? —
Kun ei täytyne tupoa,
Lainattane lattiata; 95
Talun Tanssini pihalle,
Sitte tansin tanhualla,
Keikun keskellä pihoa,
Joss' ei pää lakehen koske,
Otsa ei ortehen kolata, 100
Jalat sillan liitoksehen."
"Täytyypä tätä tupoa,
Lainataanpa lattiata,
Tanssia tasasten miesten,
Nuorten miesten notkustella." 105
"Suuri kiitos, kost' Jumala!
Kenpä tanssihin tulevi,
Sille poika syntyöhön,
Niin on viisas kun isonen,
Läpikäymähän keräjät, 110
Jutut julki jaksamahan;
Ken ei tulle tanssihini,
Sille tyttö syntyöhön,
Niin on laiska kun emonen,
Alla aian maattavaksi, 115
Lepikköön levättäväksi."
Jälkimaine. Tätä runoa lauletaan niin Wenäjän puolella, kun Suomenki Karjalassa. Toisintoja. v. 5. W. väljiltä v. v. 18. U. l. liepehiltä. v. 22. Suju sillat Suomen linnan. S. suilla S. l. v. 25, Heposet veti hiessä. v. 28. Mierokasta t. v. 61, 62. Wanhat miehet vanttujansa, Pojat polvensa kohotti, Siniset sukat jalassa, Heinänpäiset sukkarihmat. v. 71. Emännältä sen sivusta. — Rotima (v. 1) s.o. tekemä, synnyttämä; patvinen (v. 34), visanen.
Huoliruno.
Huoliruno elaissään kunniallisen ja toimellisen talon isännän, Mathias Remeksen Kiuruvedeltä, autuaallisesta täältäerosta, v. 1765. Wainajan veljeltä, Paavali-Remekseltä kokoonpantu.
[Tästä runosta luetaan muutamia paikkoja tutkintolaitteessa: Dissert. de Poësi Fennica H.G. Porthaanilta, emmekä tiedä, jos lienee vaikka kokonansaki ennen präntätty. Meidän on pitänyt seurata Kieruvedeltä saatua kehnoa kirjotusta, jonka kaikista paikoista oli vaikia selväkään saada.]
Sanomatt' en saata olla,
Enkä pääse puhumatta,
Waikka suru suun avapi,
Huoli virren valmistapi.
Kuitenkan en kuikuttele, 5
Lasken laulua vähäsen,
Wirren virsin veikolleni,
Laitan laulun vainajalle.
Jalo läpitse lukia,
Eli ilman kuuntelia! 10
Elä laulua pahastu,
Elä katso karsahasti,
Ellei mene mahtavasti,
Eikä taivu taitavasti;
En saanut opissa olla, 15
Tulla Turussa tutuksi,
Upsalassa uutetuksi.
Enkä kiitä kyllin päältä
Tätä miestä merkillistä;
Se vaan olkohon sanottu 20
Sulle tieoksi vähäksi,
Laitan lauluni Matista,
Remeksestä teen runoni.
Ah, ah, armoton isäni,
Aivan tuima Tuonen voima! 25
Woipa kuoria kovia,
Kuollon kovan kämmeniä,
Jotka murtavat muruksi,
Lyövät maahan murtahaksi,
Ihmisetki ilman alla; 30
Sekä nuoret, että vanhat,
Ylimmäiset, alimmaiset,
Kaikki kaatuvat käsissä.
Joll' on alku Aatamista,
Eevasta sitäi enemmän, 35
Että käärmehen kavalan,
Julman saatanan sanoilla,
Ottiki omenan puusta,
Anto siitä Aatamille;
Josta sitte syötyänsä 40
Kaksi kaksosta sikesi:
Synty Synti, kasvo Kalma,
Kuollo kauhia sikesi.
Niinpä ain' ajasta siitä
Ihmisen elo vajava; 45
Synty synnissä suruhun,
Tuonen tielle tiettävälle,
Wähäsen ajan eläpi,
Levotonna lentelepi,
Täynnä ristin tähkäpäitä, 50
Täynnä huolta, huokausta,
Niinkun kukkanen katoopi,
Kasvamasta kuivettupi,
Niinkun varjo vaeltapi
Näillä Kalman kankahilla. 55
Mutta vaikka vanha liitto
Wielä pystössä pysypi,
Waikka Kalma kaatelepi,
Ruumihita runtelepi,
Maikka varsi mätänepi, 60
Ruumis raukepi tomuksi;
Kuitenk' itse kuolemassa
Säilyvät siviät miehet,
Elävät eron perästä
Kautta armon korkehimman, 65
Lupauksien lujinten.
Hurskasten hyvä elämä,
Hyvä huuto hurskahista,
Muille muistossa pysypi;
Ei se kuole kuolemassa, 70
Eikä mullassa murene,
Waan se kauan kukostapi,
Wiheriässä vihottapi.
Waikkapa vaipu kuolemassa,
Muutti mustahan majahan, 75
Se Mathias mainittava,
Se Remes Remekselästä,
Kuitenki on kuulusalla
Nimi niienki seassa,
Joien ei joukossa asunut; 80
Muisto hältä muuttumatta
Tähen raskasten runojen,
Tähenpä vielä virttensäki,
Joita teki taitavasti,
Warsin somasti sovitti. 85
Eikös paljoa paremmin
Hänen muisto merkillinen
Seisova seassa niien,
Joien joukossa eleli,
Jotka tunsit tuntevaksi, 90
Äkkäsit älyäväksi!
Waikk' on halvasta suvusta,
Miran puolesta vähänen,
Waikk' ei koulua kokenut,
Ollut luona oppinuiten; 95
Oli oppi suuri hällä
Saanut Jumalan sanasta,
Jota halas hartahasti,
Luki varsin viriästi.
Oli miesi merkillinen, 100
Talonpoika taitavainen,
Joka vakasti vaelsi,
Aina kulki kunnialla;
Oli ukko uskon vuoksi,
Wahva vuori toivon vuoksi, 105
Avujen asumasia,
Kaiken kansan kiitettävä.
Kaunis kanssakäymisessä
Ylimmäisten, alemmaisten,
Miehen toimi, miehen mieli, 110
Miehen järki, miehen kieli.
Tämä oli tuttu tuomarille,
Paras ystävä papille,
Esivaltojen valittu,
Aina nähty Aminoilta, 115
Kapteinilta kuulusalta,
sotaherralta somalta,
Joka on suuresta suvusta,
Ruotsin riikin aatelista.
Tämä herra hänen tunsi, 120
Piti arvossa isossa
Tähän vakan vaelluksensa,
Tähen tunnon Kristillisen.
Wilhelm Laato, laatu miesi,
Ruotsin riikin ritareita, 125
Joll' on suotu miekan merkki, —
Lausu hänen lauluistansa,
Wirsistänsä viisahista;
Sano myös sanoilla näillä:
"Kuka laulun laittelepi 130
Kuka rustaisi runosi,
Tämän miehen kuolemasta?"
Hyvä herra komisarjus,
Kunniallinen Kumerus,
Wielä viikon muistelepi 135
Tätä miestä toimellista,
Jok' oli hälle juuri tuttu
Weropenningin vetäjä.
Niin että, niinkuin sanonki,
Hänen kunnianimensä 140
Kyllä muistossa pysypi,
Eikä kuole kuolemassa.
Tokkohan sanon sanalla,
Muistuttelen muutamalla,
Kuink' oli aina ristin alla, 145
Aina vaivoissa valittu?
Tosin tunsi tuimat vaivat,
Kivut kiintiät piteli;
Häll' oli surusta lakki,
Huivi huolesta rakettu, 150
Paita päivistä pahoista,
Housut huolen kankahasta,
Sukat suuresta surusta.
Tokkos ymmärrät asian,
Mitä sanat merkitsivät? 155
Tulet tämän tuntemahan,
Kun sa kuuntelet vähäsen:
Sairas oli syämestä,
Koko ruumis runneltuna,
Sihen surut päälliseksi, 160
Surut suuret, vaivat vahvat;
Surma tappo lapset kaikki,
Perilliset multa peitti.
Oli muustaki muretta,
Jot' en ennätä jutella, 165
Saata kaikkia sanella.
Ei ollut iso iältä,
Wahva varren kasvannolta,
Koska aikana kovana,
Wainoaikana pahana, 170
Piti olla piilosalla
Metsän korvessa kovassa,
Sutten, peurain seassa.
Wielä nälkä vierahana,
Karhut kanssa kumppalina, 175
Kovin ryskäsi kotona,
Joukko julma kartanolla,
Wielä metsässä melusit,
Sotasankarit salossa;
Jotka kääntyivät käsihin, 180
Niitä poltti, niitä paisto.
Monta muuta murhan työtä
Teki tämä tuima vieras,
Kaikki käypi karvoilleni
Muistuessa mieleheni; 185
Silmät kyllä kyyneleitä,
Wuotavat vesiä paljo,
Kieli käypi kampelaksi,
Kurkku kuivaksi kurupi.
Mutta kuules, kuinka kaikki 190
Waivat kanto kärsivästi;
Ei hän suuttunut suruissa,
Eikä nurjasti nurissut;
Pani poikansa Jopiksi
Nimitti nimellä sillä, 195
Että muistasi paremmin,
Kuinka kärsiä pitäisi,
Alan uuesta asian,
Lähen toisen läksyn päälle,
usta kotvan muistetahan 200
Miestä tätä mainitahan.
Jo on kirkko Kiuruveillä,
Kaunis kappeli rakettu,
Tehty temppeli koria,
Jot' oli aina aikonunna, 205
Monta miestä mielistelly.
Waan ei aikohin asia
Tullut meiän miehiltämme,
Ennenkun herätti Herra
Tämän vainajan varusti, 210
Miehen toisen toimellisen
Hälle antava avuksi,
Jok' on koskelta kotosin
Lakikunnan lautamiesi,
Saman kirkon kirkkomäärti, 215
Aivan Antti Hyvärinen,
Muutamia muita kanssa,
Joit en muista muistutella.
Pani kirjan kiitämähän,
Reivin reisuhun lähetti, 220
Konsistorjumin kotihin,
Maaherran majan sisälle.
Kohta käsky korkiampi,
Saattihen sanoma uusi,
Päätöskirjat kiiruhusti, 225
Jopa joutua pitäisi
Tekemähän tempeliä.
Kohta kiinni kirkkotyöhön
Tarttuvat tavalla miehet,
Saivat aikohin asian, 230
Teit kirkon kiitettävän.
Ole kiitetty Jumala,
Ylistetty ylimmäinen,
Auttamasta asiassa,
Asiassa aivan tässä. 235
Ei ole oma tekomme;
Herran teko, Herran huone,
Herran henki lähe tänne,
Sanasi juurita, Jumala,
Hyötyisen heelmän kanssa, 240
Syvältä syämihimme!
Usko uuista jalosti,
Paranna pahat syämet!
Anna, ainoa Jumala,
Hyvät päivät päällisiksi! 245
Kosk' oli kirkko päätöksessä,
Kiinni saatu saarnastuoli,
Saatu myöski sakaristo;
Tuli Tuonelta sanoma,
Pisti kuollon pistoksilla. 250
Sillon tulit tutut herrat,
Alammaiset astuit luoksi,
Kaikki toivolla toella,
Wielä hänen virkistyvän;
Ei olis suotu surman suuhun, 255
Rikeneltä rientäväksi.
Waan ei auttanut mitänä
Tosin tässä toivotukset,
Kävi käsky taivahasta,
Kaiken luonnon kantajasta: 260
"Tule tänne, tultavani,
Astu armas, ystäväni,
Astu armahin tyköni,
Muuta murhesta majasi!
Kyll' on jo osasi ollut, 265
Kyll' on ollut kyyneleitä,
Walitusta, voivotusta,
Nyt on päälle pääsin päivä,
Pääsi päivistä pahoista,
Waivoista vapaus suuri, 270
Rauha rientäpi tykösi."
Näinpä läksi luoksi luojan,
Kulki poies kunniahan,
Riensi riemuhun jalohon,
Wapautehen vaelsi, 275
Elämästä surkiasta,
Näistä maailman majoista.
Yksi paras ystävistä,
Rakas rannien seassa,
Teki kirstun kiitettävän: 280
Kosken rautio rakensi.
Itse ennen hauan hankin
Iinsalmessa samassa.
Jää nyt Herrassa hyvästi,
Sinä siunattu Jumalan! 285
Esimerkki merkillinen
Olit täällä ollessasi,
Elämäsä eillä muita,
Nöyrä ystävä Jumalan,
Ristin alla kärsiväinen, 290
Kiivas Kristillisyyessä.
Oh jos opiksi olisi,
Muille muistoksi tulisi,
Kuinka olla kunnialla,
Kuinka tulla Tuonelahan, 295
Tulla tuomion etehen
Kaiken kuitenki pitäpi;
Että huolella hakisit
Kaikki iästä iloa!
Kuule Herra huokaukset, 300
Wiimmesensä jäähyvästi:
"Elä, vaimoni, valita,
Mari parkani murehi,
Minun entinen iloni,
Kaunis kanssakumppalini! 305
Elä huolella rupia,
Piä pitkältä surua;
Huoli huonoksi tekepi,
Mure muita mustemmaksi.
Wast' on meillä varsin täällä, 310
Täällä yhessä elämä;
Tääll' ei rakkaus tee rajoa,
Puhas syän puutoksia;
Täällä kaunihin karitsan
Piämmä hyviä häitä. 315
Woi jos joutusit sinäki
Näkemähän näitä häitä,
Saisit suurehen salihin,
Yljän Jesuksen parihin;
Kohta kuulet, kuinka täällä, 320
Herran harput helisevät.
Jouvu tänne, tule tänne,
Jouvu veikko joukkonesi,
Jouvu Jopi poikinesi!
Kaksi kaunista tytärtä, 325
Kaksi kaiketi vävyä,
Kaksi kaunista sisarta;
Toivoisin tulevan muita,
Avara asunto täällä:
Eipä täällä noiat noua, 330
Kiro kiukkuisten lähene,
Eipä tänne peot pääse,
Jalopeurat jaksa tulla,
Ei ole synnillä sioa,
Kyyneleillä tietä täällä. 335
Ilo oli eilen täällä,
Wielä huomenna hyvempi,
Tääll' on herkut hengelliset,
Täällä taivahan tavarat.
Empä luullut ennen siellä 340
Toisen sanalla teeksi,
Ennen kun nyt itse työssä
Ilmestyin tähän ilohon,
Johon tuokohon toella
Teitä korkein Jumala, 345
Uskon kautta Kristuksessa!"
Jälkimaine. Tätä runoa on meidän ikimuistettava Porthaani hyvästi kiittänyt. Onki siinä mielenjuoksu silmä ja ylevä, sanat valitut, kauniit, paitsi juuri muutamissa värsyissä. Kokekaatpa, jotka tämän runon Remeksestä luetta, muutki' tulla samalla tavalla jälkisiltänne muistettavaksi ja kokekaatpa yhtä selvästi, kauniisti, ja jumalisesti saada muutki rahvaasta ajatuksianne runoissa eli muussa puheessa juoksemaan, kun vainajan Remeksen veli Paavali Remes tässä on saanut.
Lapsen vioista ja taudeista.
Lapsi ymmärtäväisellä hoidolla tavallisesti kasvaa ja pysyy terveenä. Muutamat erinäiset taudit taitavat kuitenki kohdata häntä ja vaatia erityistä huolenpitoa. Senlaisia tautia ja vikoja ovat:
1:ksi Sierottuminen (ihoaminen, verestäminen, poimuaminen) tulee useemmiten huolimattomasta korjuusta ja autetaan viriällä pesolla kylmässä vedessä, hienoin nisu- eli potakkajauhoin eli nihdin päälle pirostelimisella.
2:ksi. Napaviat eli haavat vitkaan paranevaiset antavat alun verestämiselle, ajetukselle eli liikalihalle. Werestämistä vasten pidetään navalla rieputilkoja kasteltuna veteen, johon on sulattu vähä valkiaa vihtrilliä (puolansuokaa) eli alunaa; ajettumista vasten lievittävää moidetta; liikalihalle ripistellään poltettua alunaa ja sen jälkeen äskennimitettyä voidetta.
3:ksi. Nikka, oksettaja, vatsan vääntäjä, kova ja pehmiä vatsa, pöhö tulevat tavallisesti sopimattomasta eli ylellisestä ravinnosta ja autetaan sillä, että lapselle annetaan soveliasta ruokaa ja niukemmalta, eikä useammin kun joka 4:nellä tiimalla. Ellei siitä yksin tule apua, niin annetaan veitsen kärjellinen magnesiaa teelusikallisessa vettä illoin aamuin ja vatsan turpuudessa koetetaan lavemankia.
4:ksi. Sammas eli sampaat (trusku, suuvalkia) tutaan valkioista pilkoista ja rehneistä suussa, vatsan pukeista ja vetelästä viheriännäkösestä jäljestä; tulee yksistä syistä kun edellisetki 3:ksi mainitut viat, niink. happamista velleistä, sarvella, natulla eli tilalla syöttämisestä taikka sopimattomista purkamista aineista. Jos nämät syyt estetään vaikuttamasta, paranee useen tautiki, eli annetaan magnesiaa, kun äsken nimitetyissä vioissa ja suun sisusta voidellaan puuraksimedellä (Borax).
5:ksi. Levottomuus, unettomuus ei ole tauti itsessään, vaan seuraa jota kuta vaikuttavaista syytä joka on etsittävä ja autettava.
6:ksi. Silmäkipiät tulevat usein kovasta päivän eli valkian valosta. Silmät punastuvat, ajettuvat, kuumivat ja märkivät. Parantamista vasten pitää valo huoneesta vähettää, huonet pidettää raittiina, kylmänvoittavana, märjät eli räämeet silmistä pestään haalialla vedellä, jonka jälkeen äiti kielellänsä nuolee luomia siksi että aukenevat ja saattaa nisästänsä illoin aamuin vähän maitoa nenäpuolimaiseen silmäkulmaan.
7:ksi. Hammaskivut. Ensimmäiset hampaat ilmauvat useen lapsen kuolastamisella, kuumuudella, levottomuudella, pehmeellä, unettomuudella, vavahtelemilla ja muulla semmoisella. Näissä kivuissa on luonto oma auttajansa, kun vaan lapsi muuten pidetään korjuussa, huone raittiina ja puhtaana ja lapselle juotetaan sokurilla seotettua maitoheraa. Hyvä on myös aikasin taivuttaa ienystä kihnuttamista vasten joko sormella niitä sivuellen eli sillä että lapsen annetaan pureksella jotai ei aivan kovaa ainetta niink. leivän kannikkaa, lihakamaraa eli muuta senlaista. Mutta jos ikenet ovat kovin punastuneet, kuumat ja ajettuneet, pitää tulevan hampaan kohti ienliha jotai syvältä ristin leikattaman. Wavahtelemissa eli puistelmissa ovat haalianlämpimät ammekylvyt ja lavemangit tarpeellisia.
8:ksi. Puistelia, kouristaja, vavahtelemat saavat monestai syystä alkunsa niink. hammaskivuista, madoista, säikähtämisistä, äitin eli imettäjän äkillisistä vimmoista eli mielenliikutuksista, sopimattomista ruoista ja muistai. Jos apua ei ole haalianlämpimästä ammetkylvyistä, lavemangeista ja erinäisten syiden estämisestä vastaki vaikuttamasta, niin pitää lääkäriä neuoteltaa.
9:ksi. Maitokerni. Runsaammasti ravittuin imeväisten lasten rohtuu toisinaan kasvot keltakuorisilla pienillä pisamoilla. Ne katoamat tavallisesti lapsen rinnalta vierotettua. Sitä ennen tulee lasta ja sen kasvoja usein pestä haalialla, puhtaalla, joki- taikka sadetvedellä, taikka kaura liemellä kasvoja ja rohtumaa. Kovemmissa tiloissa voidellaan pisamia suolaamattomalla voilla ja liotetaan sitte lämpimällä vedellä, jotta heltivät, jonka jälkeen lapsi kerran päivässä pestään haalianlämpimässä vedessä, johon on edellä sulattu luoti apoteikistä saatavaa rikkimaksaa (Hepar Sulphuris) ja 4 luotia suolaa. Olutjästi on myös hyvä moide maitokerniä vasten. Ruvet voidellaan sillä 3 kertaa päivässä ja lapsi pestään äskenmainitulla tavalla. Jästin kaipuussa otettakoon pehmiätä saipuaa eli suopaa. Lempikukista (Viola trivolor) keitettyä lientä kiitetään myös hyväksi sillä rupia voidella ja maidon seassa sisäänki antaa.
10:ksi. Eltta eli vilustaja kohtaa tavallisesti lapsia, jotka asuvat ahtaissa, hikosissa, alhaisille paikoille raketuissa huoneissa, taikka joita pidetään huonossa, siivottomassa korjuussa. Näiden syiden, jos mahdollinen, hävitettyä ja lääkärin kaipuussa, annetaan väliajalla lapselle oksetin ja purkuaineita, jonka jälkeen, sitte kuin kieli on puhtaampi, 9 vuorokautta perätysten vatsaa ja sen alapuolta voidellaan elttasalvalla, jota tehdään tervasta ja laakerinöljystä, puoli jumprua kumpastai ja 5 kynsilaukaa, kaikki hyvästi yhteen seotettuna, illoin aamuin, talvisaikana valkian edessä, jonka ohessa purkauvia aineita joka toinen päivä annetaan. Muutamat lapset näyttävät liiatenki hampaamisen ajalla lihaviksi ja liikavereviksi. Niille tulee ennen elttalääketten viljelemistä panna 3, 4 eli 5 iilimatoa niskaan hiusrajan paikoille, joka estää kovemmat taudit lasta kohtaamasta.
Jos tällä lapsi ei paraneisi, annetaan oksettimen ja purkuainetten perästä raparperiviinaa seotettuna muutamilla tipoilla valkoista Hohmannin viinaa väliajoilla kerran eli kahdesti päivässä ja sitä paitsi lihalientä taikka munan ruskiaa ja valkiaa, seotettuna kanelilla ja sokurilla, kahdesti päivässä.
Watsan pöhöttymisessä, joka toisinaan eltan jälkeen ilmautuu, on mainittu elttamoide avullinen.
11:ksi. Riisi, Englantin tauti, kuivatauti. Sen tuntomerkit ovat kalviat kasvot, laihtuminen lapsen runsaastiki syödessä, löysä, pehmiä vatsa, voimattomuus, hervottomuus, jäsenpaikkain ajettuminen, iso pää, koukku selkä, terävä rinta. Tavallisesti ovat huono, puuttuvainen korjuu, saastanen ilma, ruokottomuus ja kehno, sopimatoin ravinto tämän taudin syynä. Tähän vikaan kysytään useammiten akkain nevoja, jotka voiteillansa ja rohdoillansa eivät hyödytä vähääkään, vaan enemmin vahingoitsevat. Wasta vihdoin taudin oikein juurruttua ja voimaan päästyä etsitään lääkäriltä apua, koska jo pian kaikki avut ovat tyhjät ja voimattomat. Wiheliäisyys, kyhyrä, kässäeli kupulaselkäsyys, kykenemättömyys ja näivehtyminen seuraavat, josta lopulta monimuotisten kipuin ja kärsimisten jälkeen kuolema tulee välttämättömästi. Sen tähden pitäisi heti kohta taudin alussa lääkäriltä neuoa etsiä ja sitä vielä odottaessa laittaa lapselle parempaa ruokaa, lihalientä maidolla seotettuna taikka munaruskoa veden ja maidon kanssa joka 4:nellä tiimalla, vaan harmoin ja vähä, taikka ei ollenkan, jauhoja leipäruokaa, jotka riisi taudissa ovat sopimattomia. Samoin pestään lasta usein kylmässä suolavedessä, ruumista hierotaan kuivalla villasella vaatteella, lapsi pidetään hyvin puhtaana ja käytetään ulkoilmassa. Jos imättäjä on kivulainen, pitää toisen terve ja raitis imettäjä laitettaman, eli ruokitaan lasta ilman rintamaidotta.
12:ksi. Kuppa, ransuusi, pahatauti tulee lapselle joko vanhemmalta perittynä, taikka imettäjältä, purettajalta eli muulla saastumalla. Sentähden pitää varoa, ettei pahatautisia vaimopuolia päästetä lasta imettämään eli purettamaan. Tauti sillä tamalla lapseen tullen rikkoo esinnä suun; huuliin ja suuhun sisälle ilmautuu pieniä näöltään vähäpätösiä rakkoja, jotka kuitenki rutosti syöpivät sekä leveämmiksi että syviksi haavoiksi vaalevalla eli kellahtavalla pohjalla ja punasilla, hellillä vierillä. Wähitellen tulee uusia haavoja ensin lähimmäisiin paikkohin ja myöhemmin kaukasempiinki erinomattain perävierille ja häpytienohin. Jos lapsi synnyttäessä äitistä saastuu, saa se pian senlaisia haavoja muuallenki ruumiiseen, kipiät, rokohtuneet, vuotavat luomet jne. Kumpasessaki tapauksessa, joko synnyttäessä eli sittemmin saastunut, tulee lapsi levottomaksi, unettomaksi, kimulaiseksi ja näimettyväiseksi.
Tämä tauti, jonka pahat seuruut ovat äärettömät ja joka kerran taloon tullunna saattaa lukemattovat vaivat, huolet ja häpiät ynnä alinomasen pahan luulon, pitää niin aikasin kun mahdollinen ymmärtävälle lääkärille ilmotettaa ja ainoasti häneltä, ei muilta tietäjiltä, parannettaa. Jos vainen luultavasti lapsi eli sen imettäjä on saastutettu, pitää viivyttelemättä lääkärin katselo paikalle toimitettaa.
13:ksi. Suumärkö, suuvieras tutaan pahoinhaisemista märättävistä haamoista suupielissä, huulten ja poskien sisäpuolella eli ikenissä ja toisinaan leukaluissasi. Tämä tauti joka ennenpitkää saattaa palkitsemattomat vahingot, tulee välistä ilman sanottavia oureita, välistä on lapsi edellä levoton, kuumalta ja vetelältä vaivattu, välistä kieli ja suu liittaset, vatsa kova. Lääkäriä odottaessa, jonka haltuun tämä tauti viipymättä pitää annettaa, saapi lapselle antaa pehmittäväisiä aineita niink. raparperiviinaa, vähemmin mutta parempaa ravintoa, tehdä ilma huoneessa raittiiksi ja pitää lapsi ja haavapaikat hyvin puhtaana. Ilman sitä pidetään haavoilla muorutia, juuriskaa (sinikkaa) eli potakkaa hienoksi kaavittuna ja 2:desti eli 3:masti päivässä uudistettuna.
14:ksi. Ulkonaiset viat ja virhet lapsi-iällä ovat monenlaiset ja monta niistä vaatii lääkärin hoitoa niink. rainot (luunmurrot, taittumiset), nyrjähtymiset, hiveltymiset, väärät jalat, suljetut luonnolliset reikäpaikat, luomat (syntymerkit), revenneet ja muut virhet. Navanpuhkemia taitaan toki lääkärinki avutta auttaa jos plyiypalanen taotaan kuperaksi ja, kuperan puolen napaa vasten pantua, sidotaan kiini napasiteellä, jonka putoamista kahdella viilekkeellä estetään. Taikka laitetaan lankakerä napaa painamaan ja pysytetään sekä liiteplaastarilla että napasiteellä. Side pitää likaseksi tultua uudistettaa eikä ennen heitettää, kun puhkema on parannut.
Luomia eli syntymerkkiä saadaan toisinaan sillä katoamaan, että niitä haudotaan väkevällä etikalla taikka että rakkoja pannaan niiden ympäristölle.
Ensimmäisenä vuonna tulee myös lapseen varjelusrokkoa pantaa, ison rokon kulkiessa, millon hyvänsä, vaan muuten ei ennen kun lapsi on päässyt 3:men tahi 4:jän kuukauden vanhaksi.
(Lisää toiste).
Lähde.
(Saatu).
Oli muinen itäsellä maalla isä ja hänellä oli paljo lapsia. Näitä rakasti kaikkia isällisellä helleydellä ja anto heille kaikenlaisia hyödyttäväisiä neuvoja ja opetuksia, karkottava niillä osittain lastensa keskinäistä hyvää, osittain kuuliaisuutta ja rakkautta itsiansä kohti. Mutta kerran kutsu heidät kaikki eteensä ja lausu: "minun aikani olento teidän keskellänne ei kestä kauan, sillä minun pitää erota ja jättää teidät tänne. Woi kuinka soisin teidän aina mielessänne pitävän, mitä teille monasti sanonut ja neuonut olen. Mutta aika taitaisi lähestyä, jona ette minua enää muistaisi, ettekä opetuksiani. Niin menisi rauha, suosio ja sovinko keskellänne ja muistamatta, etkä kaikki oletka minun lapsiani, kaikki yhden isän perillisiä, katsoisitta kuki omaa parastanne, vähä veljenne edusta huolimatta. Ja keskinäisissä sodissa, riidoissa ja kapinoissa hävittäisitte perintömaanne, jonka viimmen vieras käsittäisi, teidät maakulkeuteen ajava. Pankaa sentähden tarkoin mieleenne, mitä teille, kentiesi ehkä viimmesen kerran nyt olen sanova: rakastakaa toinen toistanne samalla rakkaudella, jolla minua rakastaneet oletta ja jolla itsiänne rakastatta ja muistakaa aina, että minä olen isä, joka kaikkia teitä yhtäläisesti rakastan ja paremmin, kun itset, tiedän mikä teidän onneenne sopii. Ja että vaan kaiken tämän tekisittä, niin annan teille seuraaman neuon. Tuolla kukkulalla on kalliosta sikiävä lähde makialla vedellä. Lähteitä kyllä muuallaki löydättä ja usiampia päältä katsoen kauniimmillaki paikoilla, mutta se lähde, jonka jo nimetin, on kaikista muista lähteistä hyvin erotettu. Kun sen vettä juotta, niin ihmeteltävällä tavalla ruumiinne siitä virkenee, mieli ja muisti selviäpi niin, että joka kerralla juotuanne olen kun paikalla tykönänne ja muistatta kaikki muinaset opetukseni. Elkääte sentähden unohtakokan useen tälle lähteelle käydä ja vettä siitä juoda, sillä niin kauan kun sen teettä on onnenne seisova."
Tämän sanottua erosi lastensa silmistä isä. Waan lapsilla pysy mielessä, mitä kuulleet olivat. Useinki kävivät lähteelle ja joivat sen vettä. Ja tunsivat joka kerralla ruumiinsa voimat virkenevän ja mielensä kirkastuvan, että oli, kun olisi paikalla isä heitä puhutellut ja entisellä tavallansa opetellut. Näin tekivät kyllä kymmeniä ja usiampiaki vuosia keskinäisessä suosiossa ja rakkaudessa sen ajan kauniisti eläen. Waan viimmen alko muutamille käydä vaikiaksi tämä yhtäläinen lähdematka. Toiset arvelivat, "olleeko tuosta kaukasesta vedenjuonnista niin mitänä hyötyä, eikö olisi yksi, jos joisimma kotilähteistä, koska janostumma?" Niin tekivät ja heiltä joutu pian oikia lähde unhotuksiin. Ja kun eivät paremmin sen virvottavaista luontoa enää tunteneet, nauroivat niille jotka kallioille kiipeilivät. Toiset taas kyllä päättivät lähdettä avulliseksi, mutta ajattelivat, "miksi vaivauisimma tuonne kukkulalle matkatessa, koska taidammaki sieltä veden kotipihalle juontaa ja siinä tarpeemma juoda." Heki tekivät niin ja laittelivat vesijohtoja, missä vaan sisään kaivaen, missä kuurnissa ilmaa myöten juoksuttaen. Monta löyty joka tällä tavalla vaan omaksi ja perehensä tarpeeksi pyysi tätä terveyden vettä likemmältä ja runsaammasti saada. He olivatki hyvin huolellisia vesijohtojansa puhtaana pitämään ja saivat työstänsä jommoisenki hyödyn. Waan oli toisiaki, jotka laittelivat johtoja, niistä korttelittain ja kannuttain ilman saamattomille läheläisillensä vettä myödäksensä, sillä rikastuvansa toivoen. Sen teki moni niistäki, jotka ilman ei luulleet vedellä minkäänlaista erityistä voimaa ja arvoa olevan. He eivät katsoneet, minkä maan läpi kaivoivat, jos kohta siinä oli veteen sulaavia vahinqollisia aineita. Eivätkä pitäneet huolta johtoinsa ja kuurnainsa puhdastamisesta, eikä kattamisesta, jonka tähden vesi liastu ja tuli ilman sateistaki paljo heikommaksi. Waan siitä oli heillä suurin huoli saada laitoksillensa kaikenlaisia kansan korvissa kuuluvia nimiä, silläki paremmin ostajia luoksensa houkutellen. Niin nimitti muutama laitostansa Huutavaksi Koskeksi, toinen Paradiisin Joeksi, kolmas Sionin Wirraksi, neljäs Hunajaojaksi, muut muiksi. Kaikella tavalla kokivat kansalle uskottaa, olevan heidän vetensä ei vähintäi huonomman alkulähteen perityistä. Ja ettei sitä maultakan olisi tunnettu, jos muuten joku ostajista oisi oikiata lähdevettä siltään juonut, niin pitivät varalla tätä jälkimmäistä, millään seottamatta, jota maistattelivat nerokkaammille kysyjille. Muita yksinkertasempia varten maustelivat muilla maustimilla vettänsä, silläki paremmin ostajia saadaksensa. Mutta niinkun sanomma juoksivat heidän kaivamansa paikkain läpi, joista veteen suli vahingollisia, vaarallisia aineita. Näistä liikaaineista muutamat juotuansa tulivat nöyräpäiksi, toisilla alko pää vetäytä jompaa kumpaa olkaa vasten, toisissa loppu koko elämän ilo ja nautinto, maa näytti heille isoksi, kamalaksi, kuoletten haudaksi ja he näivettyvät ja menivät ennen aikojansa sihen varsinaiseen hautaan, toisille anto vesi erinomasen ylpeyden ja omakauneuden, että itset korkiampia olentoja olevinaan suurella ylenkatseella, piampa surkuttelemalla kohtelivat niitä, jotka näistä ostokaivamista eivät juoneet, toisille saatti se kummanlaisen kaunistelemisen vaatepuvusaan, teki toiset laiskoiksi, etteivät kyenneet mihinkän kunnollisuuteen, toisille ahdisti rinnan ja saatti alituisen huokausvian, kammellutti kielen toisille, ettei enää kenkän heitä ymmärtänyt peräti juomattomalle… Niin tuli muutamia, jotka pahaksuen näitä kaivanto- isäntäin petollisia juonia ja estääksensä kansan peräti pilaumasta, sulasta rakkaudesta kanssaihmisiänsä kohti, laittivat paremmin korjattavia johtoja lähteestä, niistä ilmaseksi vettä saamattomille annettaa. Wielä parantelivat itseä lähdetietäki sinnekulkeville huojennukseksi. Waan mikä ainaki lie syynä ollut, joko seki, etteivät erityisillä aineilla vettä maustaneet, johon kerran oli totuttu, suuri osa arveli myöntivettä maukkaammaksi ja paremmaksi ja osti totuttuun tapaansa.
Enempätä emme ole kuulleet tästä sadusta, vaan arvellaan isän vieläki elossa olevan ja vaan ajaksi poikainsa luota lähteneen, heitä koetella tahtova, jos voisivat kauanki hänen nevojansa ja oppejansa muistossa pitää. Tiettävästi muuttuu elämä toiseksi, jos hän takasin tulee, vaan miten johtokauppiain ja vesimausteliain sitte käypi, sitä emme osaa arvata. Olisiko meille siitä tieto tuleva ja mehiläisemme vielä sillon hengissä, niin viivyttelemättä antaisimma hänen sanan muillenki, vielä tietämättömille, kuljettaa.
Satuja.
1. Akka, Klösa ja Hiiret.
Akka pelkäsi juustonsa hiiriltä syätävän ja pani kissan vartiaksi. Kissa kyllä pitiki hiiret kaukana, vaan söi vähitellen omaan suuhunsa juuston.
Pane pukki kaalimaan vartiaksi, poika piikain paimeneksi.
2. Kettu ja Kissa.
Kettu ja Kissa inttäsivät välillään, kumpi olisi monikeinollisempi. Kettu sano itsellänsä kokonaisen keinopussin olevan. Samassa tuli koirajoukko. Kissa kiipesi puuhun, vaan ketun söivät koirat, kun ei voinut pakoon päästä. Sillon sano kissa: minun yksi keinoni oli parempi, kun hänen koko keinopussinsa.
Ei kamaluus kauas auta.
Suomen kansan arvutuksia.
1. Yksi huone hongikossa, kaikki kamaritupia.
2. Puust' on tehty pulkottimet, petäjästä pelkottimet, kivestä kitunatuset, ravasta rituratuset, keträn vieret kalliosta.
3. Wesilukku, puuavain.
4. Terävänenänen, kaksijalkanen, usiamman kerran käy yhestä kiinni ja toisin kahesta.
5. Hepo meni talliin, häntä ei mahuka'na.
Osviittoja. 1. Mehiläispesä. 2. Mylly. 3. Myllynsulku. 4. Neula lanka perässä. 5. Neulikko.
Suomen kansan Sanalaskuja.
1. Luu lihan valitsialle, kuori leivän alkajalle.
Sanotaan kun joku omaa hyväänsä kovin katsoo. Pitäisiki semmoisille vaikka ainaki luu lihasta, kuori leivästa palkinnoksi joutua. Niin taitaisivat oppia, ei aina omaa etuansa, vaan muidenki ja yhteistä hyödytystä kartuttamaan.
2. Kun on peukaloi urosta, se on naista naukiampi.
Niinpä kyllä taitaaki moni tyttö naidessa ei paljo lukua pitää, mimmoisen saapi, kun vaan saapiki miehen.
3. Kun on kurja kumppalina, niin on karhu kantapäillä.
Hyvin muistossa pidettävä sanalasku kumppaleja valitessa.
4. Olkoon osa kokolla, kiekin saamista kaloista, ilman linnun iskemistä, varpusen varustamista.
Kellä ei itsellänä ole suuresti tavarata, siltä ei pidä toisen anoa.
5. On hyvällä montaki nimeä, pahalta katoaa ainoaki.
Hyvää kuullaan kiitettävän, kehnosta ei mainita mitänä.
6. Siellä hyvä, miss' ei meitä.
Monella on tapa elikkä luonto, ei olla missänä tytyväinen, vaan aina kehua ja ylistää toisen elämätä. Tästä tavastaan on hänellä itsellä enemmin pahaa, kun kellänä toisella.
7. Yksin ruoalla parempi, kahden työssä kaunihimpi.
Siitä että yksin on ruoalla parempi, pitää monen työssäki yksin olla.
8. Äiän tikka puita puipi, ei saa pitkiä pinoja.
Mielettömästä, jos uutterastaki työstä ei ole suurta apua.
9. Öillä päivät jatketahan, virsillä Jumalan vilja.
Köyhääki elantoa pitää jollai huvittaa.