MEHILÄINEN W. 1837.
Heinäkuulta.
Repo.
Repo juosta reyätteli,
Pitkin vuorta voivotteli.
"Riu rau, repo rukka!
Miss' olit tämän kesyen?"
"Jumalalla paimenessa, 5
Luojalla kasakkatyössä."
"Saitko paljo palkastasi,
Jumalassa oltuasi?"
"Kuusi poikoa, Polonen,
Sikiöitä seitsemisen." 10
"Kuss' on poikasi, polosen,
Missä laiton lapsuesi?"
"Tuoll' on poikani polosen,
Tuolla laiton lapsueni:
Kaikki kettuna Kemissä, 15
Tukhulmissa turkkiloina,
Pispan pitkinä hioina,
Papin paian kaulusuksina,
Sotiherrojen sopina,
Miesten vaino vaattehina, 20
Herrasväen heitaleina,
Waltamiesten vaattehina.
Taianpa itseki tulla,
Itse onneton osata,
Tuomarin turkin hioiksi, 25
Nimismiehen niskan päälle.
On sitä minullai mieltä,
Mutt' on surma sukkelampi:
Millon viskopi vipuhun,
Konsa saa satimehensa, 30
Millon rauat rapsahtavi.
Pahat sangat paukahtavi."
Toisintoja. v. 1,2. Kettu itki poikiansa, kiven päällä kyykyllänsä, kahen kaupunnin kesellä, Noilla tapporantereilla, Wainovaivoilla sioilla. R. j. reilitteli, Päässa vaaran vaapotteli. v. 14. Kaikki tyyni tyttäreni.
Kettu ja Hämähäkki.
Hämärikkö tietä kulki,
Kettu maita matkaeli,
Tulit tiellä vastatusten.
Niin repo sanoiksi virkki:
"Hämärikkö höyrötyinen, 5
Keräikkö köyrötyinen!
Mitä sie kuletki surma,
Tulet tielläni etehen?"
"Minä laiton luojan langan,
Keträsin kerän Jumalan," 10
"Miksis laitot luojan langan,
Keträsit kerän Jumalan?
Mie sun nylen nyrkilläni,
Piirrän peukaloisellani;
Wien nahkasi Wiipurihin, 15
Kannan kaupungin oville,
Sieltä saan sataset markat,
Tuhantiset tukkoelen,
Wiisi Wiipurin rahoja,
Kuusi kultapenninkiä. 20
Niin ostan ison orihin,
Hiirenkarvasen hevosen,
Meren jäätä juoksemahan,
Somerta sirottamahan;
Jonk' ei jälki jäällä tunnu, 25
Kynnen isku iljankolla,
Jonk' on lampi lautasilla,
Wesi selvä selkäluilla,
Josta velhot vettä juovat,
Tulikulkut tuioavat." 30
Toisintoja. v. 1. Hämähäkki kurja k. v. 5. H. huoran poika (höyrytyinen, heuretuinen), v. 6. Keräperse keurutuinen (keuretuinen). v. 10. Kerän Kiesuksen keräsin, v. 12. Kerän Kiesuksen kirosit. v. 15. W. n. Wenäihelle. v. 16. Saatan Saksan kaupunkihin v. 21,22. Tuolla ostanen o., Hernevartisen h.
Jälkimaine. Tämmöisiä, kun nämät kaksi pientä lorua, laulelevat lapset usiammissa paikoissa niin meidän maassa, kun Venäjän puolellaki Suomalaisissa kansoissa.
Talkkousruno.
Täss' on ihan Istun määllä,
Keskellä pitkän pitäjän
Wanha taarosti talossa,
Jok' on suullansa sulonen
Talonpoikien tavalla, 5
Hyvin hellä herroillenki.
Ompa poikaki ukolla
Jok' on tainnunna talossa,
Rahakopeikan kokoilla.
Ei ne kaikki kauppiatkan 10
Ole konstissa ovelat
Kiviä kereämähän,
Tuomahan Turusta niillä
Suuren voiton voinsa kanssa,
Pormaria pettämähän, 15
Niinkun kuuluvat sanovan
Saman saksan tehneheksi.
Tällä miehellä samalla
Wiel' on virkoja enemmän,
Se on julma juoksemahan, 20
Monen pitäjän pioissa,
Naimamäissä huutomiessä.
Tuleehan tuostai hyvyyttä,
Sukkiasi, kintaitaki,
Kaikki tarpeeksi talossa. 25
Sill' on rehki rintapieli,
Jalat sukkelat sujuvat,
Ompa keisti kenokaula,
Ihan niinkun isänsäki;
Sukunsa on suopetäjä, 30
Tekiänsa tervaskanto.
Siinä samassa talossa
On se poika oivallinen,
Kahvin kauppias väkevä,
Ei se kauan kählästele, 35
Kun on riksit reivattuna,
Haueveellä veivattuna.
Aivan aamulla varahin
On jo ukot orningissa,
Miesten turpa tahroksessa, 40
Kahvin karnusta murassa.
Mitäpä siitä millänsäkän,
Jospa sitte päivän päällä
Onki ukot uuvuksissa,
Kunhan louvut luiskahtapi. 45
Niip'on riistoa talossa,
Että kyllä kykenepi
Talo talkkouven pitohan
Kerran kesässä hyvässä.
Tuoss' ol' kuonossa kesänä 50
Paljon pellolla perettä,
Yli kymmenen yheksän.
Leikkasivat liukkahasti,
Kun on tapa talkouessa,
Kehuvatpa kelpolailla 55
Ruokiaki runsahiksi.
Söivät kolmasti kovasti,
Wielä tilkan viinoaki
Saivat aamulla anojat;
Ujot oli umpisuuna, 60
Leivän kantoa kalusit
Ihan moni eineheksi.
Annas tulla huommenaamun,
Jopa juomahan rupesit;
Suju palkat suukkosehen, 65
Saivatpa samalla lailla
Kohtapyynnillä hyvällä
Wiinaryypyn raittihisti,
Olut tuli ostamatta,
Tuli tutuille hyville. 70
Oispa tainnut ouompiki
Saaha sahtia rävästä,
Waanpa tuotaki varoivat,
Jos se joumuttaa pahasti.
Suurusjuoma survasepi, 75
Ett' on kohta köntyllänsä,
Pyhäpänä pyllyllänsä.
Päätä tuo nyt pyörryttäpi.
Jotka siinä paljo joivat.
Kohta kaivolle käpäsit 80
Wirvottamahan veellä,
Ett' ei ruoka ruumihista
Kaulan kautta katkottaisi.
Köyhärukat kaikki tyyni
Tuohon talkkouteen tulivat, 85
Joss' ol' keitot kelvolliset,
Pässin kaula kaiketiki
Oli paiskattu patahan,
Olipa rokka oivallinen.
Jos hän oli ottavia, 90
Olpa tuossa ottamista,
Sian kinkku kokonainen,
Joka juoksi joka pöyän,
Waikka vissin viisi niitä,
Jossa joukko einehellä. 95
Ei se ennen elävänä
Sika rukka singotellut,
Kuin se kuoltuna köpäsi,
Että joutu joukon suuhun.
Rieska tehty rikennelle, 100
Kyrsä kyhätty kokohon,
Aika mämmeä mäkätty,
Uunna uunista otettu,
Että joukko juutuksissa,
Wesisilmin sitä nieli, 105
Kun ol torvet tukkehissa.
Wielä viisahat sanovat;
Laihemmille laskettavat:
"Elkäte pahaksi panko,
Ett' on uutta eesänne; 110
Sitä vasten sit' on tehty,
Kaitakasvoille kyhätty,
Että kaitasuus katoisi,
Leuka tulis leviäksi,
Posket punapulliaksi. 115
Uuella sika lihoipi,
Ehkä ihminen samate."
Jälkimaine. Tämä runo on Juhana Ihalaiselta Rautalammin pitäjästä tehty. Niinkun monessa muussaki runossa, näyttää tassäki hänellä huoli olevan kotipitäjänsä karttumisesta hyvissä tavoissa, jonka tähden hän ei ilman syytä osota'kan niitä muillen naurettaviksi, jotka kieltyllä viinan myönnillä ja muulla semmoisella surkialla konnuudella kokevat yhteisiä tapoja turmella itse siitä rikastuaksensa.
Lapsen vioista ja taudeista.
(Lisää ja loppu).
Moninaiset muutki taudit kohtaamat lapsiikää erittäin, nimittäin:
1:ksi. Rokkotauti, rupuli, iso rokko. Tämä vaikia tauti panorokon kautta nykyjään joksiki hälvennyt, kohtaa kuitenki muutamia ja alottaa päänkimulla, väreillä, kuumalla, nukuttamisella, vetislävillä silmillä, kuoittamisella, oksulla ja vavahtelemilla eli hypähtämillä. Kolmannella päivällä ilmautuu pieniä pilkkuja esinnä kasvohin, sitte käsiin ja muuhun ruumiiseen, jotka vähitellen nousevat ja täytyvät valkialla visvalla. Kuudennella vuorokaudella asettuvat näpyt usein uuden kovemman kuumeen ohessa, 11:nellä alkavat ne jällen kuivaa.
Jos lääkäri olisi saatavissa, pitää hän kohta noudatettaa, ellei saada, pidettäköön lapsi ensimmäisinä 3:mena vuorokautena, mainituin pilkkuin vielä ilmaumatta, kylmänvoittamassa huoneessa ja käytettäköön eli kanneltakoon välistä ulkoilmassa, ei kuitenkan kovin kylmässä taikka kostiassa. Hänen ainoa ruokansa tällä vaiheella olkoon vetelät jollai happamella niink. esimerkiksi marjavedellä seotetut kryyniliemet ja juomansa raitis, kylmähkä vesi. Jos kieli on likanen, annetaan pehmittämiä aineita ja lavemankia pannaan kuuman ja hourailemisen aikana joka päivä estämiseksi maksan kovettumista. Nokkopilkkuin ilmauttua pidetään vieläki sairas 3 päivää kylmänvoittamassa, ehk' ei juuri niin kylmässä huoneessa kun ensimmäisinä päivinä. Wasta 7:tenä eli 8:tena muorokautena rokkoin ajettuessa tehdän huone lämpimämmäksi, kuitenki raitista ilmaa usein sisälle laskien; samate pitää juomat tehtää haalioiksi ja runsaammin nautittaa. Paras juoma on haaliahko vesi, seotettuna maidolla taikka hiukalla sokurilla. Suurempia rokkoja taitaan neulalla eli saksilla puhkasta. Puhdas ja siivo menetys on nyt kovin tarpeellinen; silmät ja kasmot pitää haaliahkalla vedellä pestää; paita ja lakanat joka päivä muutettaa. 11:nellä ja 12:nellä vuorokaudella, pitää kuivuvia rokkoja usein liotella kauraliemellä ja hellittyänsä pois pestä. 14:nellä eli 15:nellä vuorokaudella menköö sairas haaliaan veteen pestää ja nautitkoo tarvetta myöten vähän liharuokaaki, joka tähän asti koko taudin aikana on ollut sopimaton ja kiellettävä; vähitellen totutettakoo ulkoilmaaki kärsimään. 3:men ja 4:jänki viikon aikoin taudin alusta lueten sairaan ei pidä asua yhdessä huoneessa tervetten kanssa ja ennen kun häntä niiden sekaan viimmenkän lasketaan pitää kaikki hänen vaatteensa visusti tuuleteltaa ja pestää.
Ainoasti oikein toimitetulla panorokolla voidaan iso rokko estää. Waiherokot sikiävät toisinaan isosta rokosta ja kohtaavat rokonpantujaki, mutta ovat keviämpilaatuset eivätkä kuolettavaiset, jos kohta yhtä tarttuvaisetki ja samoin hoidettavaiset kun isorokko. Rokonpano pitää, siis armollisten Asetusten jälkeen toimitettaa kaikkiin lapsiin, johon myös Esivallan huolenpidosta hyvä tilasuus aina on tarjona koska määräämistä myöten rokonpaniain kerran vuodessa pitää kuleksella halki joka pitäjän Suomen maassa.
2:si. Wesi-, poltto-, petos ja valherokot ovat peräti toista ja helpompaa laatua, ilmautuvat päivän oiretten ja kuumevaihetten perästä tavallisesti esinnä hartioihin, rintaan ja vatsalle ja sitte muihinki osiin punasilla pilkuilla, jotka vuorokaudessa kohoavat selviksi, rokoiksi ajettuvat ja kuivavat rypelälle, toisinaan mustasella kuorella. 2:den vuorokauden sisässä ovat nämät läpikäyneet yhdet vaiheet, kun iso rokko 12:nen sisässä. Harvoin niille mitään lääkkeitä tarvitaan, kun vaan lapsi sisällä pidetään ja rokkoin kuivattua pestään, eli kylvetetään. Näitä vasten ei auta panorokko.
3:ksi. Tuhkuri, tuhkarokko on myös tarttuva ja alkaa melkein samalla tavalla, kun iso rokko, vaan rinta ja silmät tulevat alussa enemmin vaivatuksi. 4:nellä eli 5:nellä vuorokaudella nähdään ihossa kirpunpureman näkösiä rahkoja, jotka aikansa oltua kuivuvat jauhomaiseksi kehnäksi ja katoovat. Tauti on tavallisesti niin keviä, ettei tarvitse kun hyvää korjuuta, pimiänvoittavaa huonetta, haaliaa juotamaa öitä vasten ia vilusta varjelemista, liiatenki paranevaisen aikana ja perästä. Yskän rasittaessa annetaan munanruskiasta sokurin eli hunajan kanssa tehtyä liemittävää mehua haalianlampösen vierteen eli mallaskeiton seassa. Wielä maikiampi yskä vaatii suonenaukoa vanhemmilta lapsilta ja nuoremmille iilimatoja rinnalle, jonka ohessa rinta pidetään rakkoplaastarilla avoinna.
4:ksi. Tulirahko, sarlakuume, vaikka alkaissansa helpompi tulee useen sila seuraavasta kurkkupoltosta kovinki vaaralliseksi. Rahkot ovat tulipunaset. Liiatenki jos kuumuus ja kurkkupoltto ovat kovemmat, pitää kurkulle ja leuan alle pantaa iilimatoja, jotka tässä taudissa, kun tuhkurissaki tekevät suuren hyödytyksen ja harvoin ilman kaipuuta ja vahinkoa taitaan heitettää semminki keväillä tulirahkon kulkuaikona. Muuten oletellaan sairas kun tuhkurissai. Kovin voimattomia sairaita ja pahan löyhän kurkkukipua ja kuumetta seuratessa, pidellään kun polttokuumeessa ja annetaan, jos mahdollinen lääkärin halttuun. Taudista paratessaan ovat lapset kovin hellät vilustumaan, paljoa aremmat kun tuhkurissa, ja siitä seuraa pahoja, vaarallisia pöhöja ajetus-tauteja. Tarpeellinen on siis varoa heitä 3:na ja 4:näki viikkona taudin jälkeen ulkona käymästä.
5:ksi. Hinku, nääntöyskä alottaa rinta ja yskäkuumeen tavalla, kiihtyy sitte niin että joka erityistä yskänkohtausta seuraa henqen ahdistus ja omituinen hinkuääni, punasinertävillä kasvoilla ja rinnan kuristajalla. Ryintäkohtausten tullessa ottaa lapsi mielellänsä kiinni mistä hyvänsä peljäten lankeamansa, ylimennessä ryintäin oksettaa lasta moniaasti. Tämä tauti kestää 4 taikka 6 viikkoa taikka kauemminki ja on vaikia sitä ennen paranettaa. Jos mahdollinen pyytään parannusta eli kuitenki helpotusta sillä, että kohta taudin alusta selkärankaa hieroillaan 2:desta osasta ihrasta ja 1:destä osasta laukasta eli sipulimehustä tehdyllä voiteella useammat kerrat päivässä ja että lapsi vaatetaan lämpimämmästi jota vastoin häntä ei kauniilla säillä pidä ulkoilmasta kiellettää. Lapselle annetaan juoda nisuteetä hunajan eli maidon seassa eli lämmintä sahtia vähällä tuoreella voilla, lääkitten siasta muutama teelusikallinen voilaukaa (voisuolavettä) joka oamu. Loppupuolella tautia on inkeväri-, salvia-, satalehti eli kangasjäkälä-tee sirotettuna Malakaviinalla, terveellinen nautittaa. Watsa taudin aikana pidetään lavemängilla eli purkaavilla aineilla pehmianä; jalkahauteet lievittävät kohtauksia. Ehkä lapsilla tavallisesti on hyvä syöntihalu pitää kuitenki ruokaa säästäen annettaa, eikä kun keviämpiä.
6:ksi. Kurkun kuristaja on pikatappava tauti ja vaatii lääkärin apua. Esinnä alkaa se kun muuki röhkätauti, mutta pian kuullaan eriäänensä jokasella sisäänhengittämällä, joka muuten käypi kyllä vaikiasti. Jos lääkäriä hetimmiten ei saataisi pannaan 6 eli usiampia jos 10:nenki iilimatoa kurkulle ja verestämisen jälkeen, reikäin esinnä tukittua, rakkoplaastari samalle paikalle. Lavemankia ja haalioita juotavia ei pidä unohdettaa.
7:ksi. Hengen ahdistaja kohtaa toisinaan, ehkä harvoinki, huonokorjuisia lapsia. Tulee yhtääkkiä ja tavallisesti yöllä. Lapsi herääpi säikähtyneenä ja hengittää kovin vaikiasti röhisimällä, vaikeroipi puolinääntyneenä, kasvot punasinertävinä. Tavallisesti ylimenee tuska ryinnällä, aivastamisilla eli oksulla, mutta tulee jällen seuraavana yönä. Jos lääkäriä ei saataisi, koetetaan seuraavaista apua: käet olkapäästä saakka pannaan lämpimään veteen, sisälle annetaan aneksi eli inkeväriteetä hunajan kanssa, lievittäviä lavemankeja laitetaan seotettuna pahalla pehvalla, tupakalla eli tupakkaöljyllä ja rinnalle pannaan leviä pikiplaastarilappu ripistettynä mustain pippurain jauhoilla. Muutamat liittävät hyväksi kohtauksissa viedä lapsi ulkoilmaan ja ikänsä mukaan antaa hänelle 3:mesti eli 6:destiki päivässä vähä pahaa pihkaa sisään. Taudin lopussa ovat ensiksi ja sitte kylmät kylpypesot ynnä parempi hoito lapselle tarpeelliset.
8:ksi. Wesiaivo on kahtaki laatua, toinen pikasempi, toinen hitaisempi. Ensimmäinen kohtaa toisinaan lihavampia lapsia 2:sen ja 13:nen vuoden välillä ja tutaan siitä että lapsella on pää kuuma, iho kuiva, liiemmaltä unta, jonka ohessa hän välistä syyhyttelee nenäänsä kiristelee hampaita ja toisinaan herääpi ja parkasee kuni säikähtänyt; lasta janottaa, kuoituttaa, vatsa on epätasanen usiammin hidas ja tarpeenteko vedenjuoksu. Wiimmesillään tulee lapsi pian tunnottomaksi, ruumista puistellehtaa, sitte kuolee. Sitä ennen pitää lääkäri noudettaa, ellei mahdollinen, pannaan kuitenki usiampia iilimatoja lapsen ohimoille, pää veitsellä ajetaan eli saksilla keritään paljaaksi ja haudellaan kylmällä vedellä. Lapsille pannaan lavemankia ja annetaan juoda haaliahkaa vettä seotettuna vähällä sokurilla ja happamella marjavedellä. Apu ja parannus seuraa enimmiten sitä myöten, miten kohta taudin alussa iilimatoja saatiin ohimoille tarpeeksi.
Jälkimmäistä vesiaivon laatua osittaa kasvoin kalveus, liikuntoin hitaisuus, ja ruumiin laihtuminen. Merkeilleen tuleva ja alkunsa saava joko muista taudeista eli ylen lämpimistä pääpeitteistä eli luonnon erinäisistä syistä antaa tämä tauti ainaki aikaa lääkäriä kysyä.
9:ksi. Sarventotauti kohtaa toisinaan 3:menki vuoden nuorempia lapsia. Lapsi käypi vaperasti, hiivistellen, jalat kankiana ja kipua polvissa valitellen. Kivun puolimmainen jalka näyttää alusta pitemmältä, vaan tulee sitte yhtä äkkiä toista lyhemmäksi ja vaivaspuoli alussa ulospäin kääntynyt, mäännäksen nyt sisällepäin. Kantapää ulottuu tuskin maahan ja jalka alkaa kuivettua. Syy tähän tautiin on erikivulaisuus sarventojäsenessä, joka paisuttaa ja ajetettua sarventopaikan. Ymmärtämättömät luulevat reiden eli polven olevan sioltaan ja kokevat vetämisillä ja vääntämisillä saada vikaa paratuksi, josta se vaan pahenee, eikä parane. Jos lääkäriä ei saataisi, pannaan kohta taudin alussa molemmin puolin kupeille, ronkkaluun viereen, usiampia iilimatoja ja kahden, kolmen päivän päästä samalla tavalla toisesti ja kolmannestiki. Taikka kupataan paikka ja pidetään sitte rakkoplaastarilla kauan aikaa avoinna. Erittäin tarpeellinen on lapsen maata kovalla vuoteella, matalalla päänalasella (taikka peräti ilman) ja niin liikkumatonna kun mahdollinen. Senlainen moniviikkonen makuu kohta taudin alusta vaarinotettuna on toisinaan ilman mitänä muuta lääkettä tuonut avun ja ilman sitä tauti ei parane millonkan.
10:ksi. Ryyhdyntä, tartunta, syyhy ja muut senlaiset ihotaudit tulevat enimmiten ruokottomuudesta ja siivottomuudesta, toisinaan tarttumalla, parataan puhtaudella ja haalioilla ammekylvyillä.
11:ksi. Risakko, risatauti. Tältä taudilta vaivatuilla lapsilla on kasvot kalviat, pöhevännäköset, hyvä syöntihalu, iso maksa ja ylähuuli paksumpi, risat eli rauhaset kaulassa ja muuallaki ruumiissa, erinomattain kainaloissa ja kupeissa, ajettuneet ja toisinaan markääki vuotavaiset. Märjille tulleet, joka vasta tapahtuu myöhemmin, paranevat haavat usein syksyllä umpeen ja aukiavat kevään joutuessa uudelleen. Jäsenpaikat ajettuvat ja voimat raukeavat vähitellen.
Peritty luonto, sopimaton ravinto, siivoton ruokko ja hoito, nuohkiat huoneet, liikkumattomuus j.n.e. ovat useimmiten tämän taudin syynä ja pitäisi, miten mahdollinen, ojettaa ja vältettää. Sitte kylvetetään lasta useen (kerran päivässä) kylmässä suolavedessä, jonka jälkeen ruumista hierotaan kuivilla, hietasilla paikoilla, ravitaan enemmin liharuoilla, kun jauho ja juuriaineilla. Muuksi lääkkeeksi annetaan humalateetä kylmänä 3 kertaa päivässä ruokalusikallinen eli vähemmin kullaki kerralla taikka poltetaan laihempata raavan lihaa tavallisessa kahvipolttajassa mustaksi ja jauhetaan, josta sitte monet viikot perätysten illoin aamuin annetaan teelusikallinen eli vähemmin kerrassaan veden eli maidon seassa lapselle; taikka poltetaan samalla tavalla tammen terhoja, keitetään kahveksi ja nautitaan. Lihan poltto menestyy paremmin sen esinnä palasiksi hakattua. Haavapaikoilla pidetään merivedessä taikka muussa suolavedessä taikka suokanerva- (pursu-) teessä taikka pelkkä puhtaassa vedessä kastettuja kääreitä, miten näyttää sopivammalta ja vanhempia haavoja saadaan paremmin paranemaan jos niitä sitoessa piditään niin lähellä valkiatulta, kun suatsee ja kärsii jonka ohessa valkiata puhalletaan paremmin palamaan. Ajettuneita raukasia sulautetaan suolavedellä eli lämpimällä hautelemalla ja hieromalla.
Yhteisiä nevoja sairasten korjuusta ja holhomisesta.
Sairasten hoitajan pitää olla raittiin, vahman ja siivollisen, silmän valpaan, kärsivällisen, vähäpuheliaan, rehellisen ja taitaean ihmisen. Wähintäi tulisi jokasen sairaan holhojan näissä tavoissa harjotellate ja päällisiksi ymmärtää miten lavemankia ja iilimatoja pannaan, verta kupataan ja haavoja korjataan. Joka kylällä pitäisi senlainen ihminen olla, kaupungeissa usiampia.
Kulkutaudeissa ovat iälliset vaimot sairasten hoitajiksi muita otollisemmat, sillä harvoin tauti heihin tarttuu. Paras varjelus tarttuvaisissa taudeissa sairasten luona kulkevillä on olla rohkia, ei alakulosna, usiasti pestä kasvot ja kätensä, viruttaa suunsa vedellä ja etikalla, ei lainota suuhun kokounutta sylkeä, ei sisällensä vetää sairaan henkeä, ei kauan paastoa eikä valvoa, vaan erihuoneessa nukkua tarpeensa ja aamusilla ennen sairaan luoksi eli ulkoilmaan mentyä juoda puhdasta vettä, taikka lämmitettyä sahtia, olutta eli maitoa. Wielä tulee hänen usiasti tuulettaa ja muuttaa vaatteet, olleti'ki paita, välimmiten käydä ulkosalla puhtaassa, raittiissa ilmassa ja samanlaista ilmaa sairaanki huoneeseen, oven, lakeisin ja akkunain aukasemalla viriästi toimitella. Ei ainoasti kerta ja kahdesti päivässä, vaan joka tiima pitäisi raitista, viliähkää, ulkoilmaa sairaan huoneeseen laskettaman, sillä se ei ainoasti ole sairaalle terveellinen, vaan estää taudin muualle levenemästä, koska sen tartunta aineet ei koskaan pääse sihen voimaan yhdessä kohti paisumaan. Kaikki, josta nämät aineet voisivat lisäytä, pitää sairaan luota korjattaman niin tarvetastiat, jotka tyhjennetään, ei likelle asunhuoneita, vaan etäämmä kuoppihin, jälestä tuhalla, sannalla eli kalkilla peitettävihin. Itse astiat pestään puhtaalla vedellä ennen uudelleen huoneeseen vietyä. Huolimattomuus tässä asiassa on sangen vahingollinen, eikä auta yksin niitä ulosviemättä vaatteilla peitellä, sillä niistä höyryvävä saastaisuus tungeksen läpi helposti. Etikka höyryä kiitetään tarttumista vasten hyväksi. Kohtuus lienee siinäki paras. Jolla siksi on huoneitä laittakoon sairaille erityiset, sitä parempi, jos ne ovat avarat, valkiat, iloset, ei matalat. Niitä tulee pitää aina hyvin puhtahina, vaan ei erittäin lämpiminä.
Sairaan vuodet laitettakoon ei muurin likelle, vaan ulommaksi ja niin että sille taitaan joka puolelta lähestyä. Tehtäköön se kaksilla lakanoilla, pehmiällä ei ylen lämpimällä ja raskaalla, eikä kylmällä peitteellä. Lakanat vähänkän liastuneet muutetaan toisilla, puhtailla, kuivilla ja edellä lämmitetyillä. Samati pitää muita vaateneuoja, paitoja, sulkia, röiyjä, käsiliinoja aina puhtaina pitää. Wuodetta korjatessa muutetaan sairas sitä varten tehdylle toiselle. Polstaria, tyynyjä, peitteitä ja muita makuuvaatteita piestäköön joka kertaa ulkosalla ja lämmitettäköön ennen sairaan uudelleen niille ruvettua. Sairaan kupit, tuopit, lasit, lusikat ja pikarit pitää usein pestämän, puhdasta vettä ja saipuata muiksiki tarpeeksi aina sairaan huoneessa löytymän.
Sairaan kasvot ja kädet pestään joka päivä ja hiotessa annetaan hänelle puhdas, lämmin paita, ruumiin esinnä hiestä lämpimällä villasella vaatteella kuivaksi pyhittyä ja keviästi hierrettyä. Paitaa muutettaissa sairasta ei pidä hiessä ollen istutettaman; muina aikoina häneltä ei ole kielty istua, min voipi. Wiriällä liikuttamisella ja toisinaan istuvalla estetään makuuhaavat tulemasta, jotka alkavat ristiluun ensin punottumisella ja jälestä visvoittumisella. Ennen märille eli visvoille menemistä paranevat nämät viat usein, jos sairasta välimmiten liikutellaan ja käännettään, ristiluuta eli tulehtunutta paikkaa etikalla ja viinalla haudettaan. Taikka pidetään plyiyvedessä kastetulta riepuja paikalla eli tuoksutetaan sille hienoa plyiyjauhoa. Jos kuitenki haava ilmautuisi korjaellaan sitä plyiymoiteilla, liinan nukalla eli untuvalle levitettynä ja päälle sidottuna.
Toimitetuita lääkkeitä pitää lääkärin määrämistä, vaan ei sairaan mielen mukaan nautittaman. Moni luulee pikemmin paranevansa jos ottaa enemmän lääkkeitä sisälle, kun määrättiinkän, vaan tämä luulo on kovin tuhma ja väärällinen. Usiampia lääkkeitä löytyy, jotka sillä tavalla veisivät hengen ja toiset eivät vaikuta runsaammissa annoissa yhellä tavalla kun pienemmissä. Kaikenlaiset lääkkeet varjellaan tomusta, kylmästä ja lämpimästä, tarkkaan katsoen, ettei niitä toista toisen siasta vahingosta nautita. Lasit ja putellat pidetään hyvin suullittuna. Lääkejauhot (pulverit) varjellaan tomulta ja märkyydeltä, kaikki vetelät aineet, keittamät, seottamat, liottamat j.n.e. jäätymästä, happanemasta ja homehtumasta, jonkalaisiksi pilautuneina niitä enää ei pidä nautita. Lääkemarjat (pillerit) juoksevat helposti yhteen, voiteet ja plaastarit sulavat muuten eli eltaantuvat, jos niitä lämpimässä pidellään.
Sairain juoma pidetään puhtaissa, usein pestämissä astioissa, eikä nautita kylmenpänä eli lämpimänpänä, kun siitä joka taudissa erittäin määrätään. Jos sairas ei itsestänsä kysyisi juomista, pitää häntä siitä muistutetteman ja juoma laitettaman maukkaaksi. Ilman puhdas mesi on paras juoma sairaallenki, jota kuitenki soveliaasti maustetaan marja eli omenamehulla, hunajalla, sokuritta eli siirapilla, jos liiatenki sairasta paljo janottaa ja tepsivampätä juomaa tarvitaän, vaikkei sillon pidä antaakan, kun vähä (jumprun verta) kerrallansa. Leipävesi, poltetusta leivästä vedessä liotettuna, on kaikenlaisissa taudeissa otollinen juoma. Sarlataudissa (Scarlatina), tuhkurissa ja kinotaudissa seotetaan lämmitettyä maitoa juomaan ruumiin huovunnan auttamiseksi, nervipoltoissa isoa viinaa, sappi- ja vatsapoltoissa marjamehua, verijuoksuissa etikkata eli vihtriöljyvettä, kuivataudeissa, yskässä, keuhkotaudissa sokuria eli mantelisiirappia.
Ruokaa ei pidä sairaalle tyrkytettävän semminki ei polttotaudeissa. Ymmärtämätön hyväntahtosuus on liialla ruoalla monen sairaan kuolettanut. Palatessa eli tervehtyessä himotsee sairas enemmän ruokaa, kun hänelle vielä sopii antäa. Hänelle pitää paratessaanki vähemmin ruokaa annettaman, ku terveenä ja sitä mähemmin, mitä hän vielä on voimattomampi. Wetelat ryynivellit, kuorittu maito, laiha rasvaton lihaliemi ovat tässä tilassa terveelliset ja vasta myöhemmin nautitkoon hän vähvempia ruokiä niikun vehnäleipää, lieväkeittosia munia, tuoretta lihaa ja kalaa. Wieläki ovat kaikki rasvaset, voisekaset ja jauhoset ruoat epäterveellisiä ja samati ryytikasvut ja juuriaineet, kaikki suolaset, kuivatut ja palvatut aineet, joita vasta vatsan entisellensä tultua mahdetaan nautita.
Kaikki huolettavaiset asiat pitää sairaalta salattaman ja katsottaman, ettei hän mistään säikähdä. Rutot, äkilliset, mielenliikunnot ovat terveellenki, saati sairaalle, vaaralliset. Häntä ei saa taudistansa huoletuttaa, vaan pikemmin uskottaa hänen jällen pian termeeksi tulevan. Parahat sairasta levottavaiset aineet ovat huolellinen korjuu, kanssakärsiväisyys, lohduttavaiset puheet, lääkärin ja papin katsomassa käymiset. Heikon sairaan luotsi ei kuitenkan pidä vieraita laskea ja houraavaisten kanssa täytyy toisinaan elää kovemmasti, etteivät vahingoitsisi itsiänsä ja muita, eli paraneva syöpi syököön mähä kerrallansa, iltasella parempi, jos ei vähääkän.
Ilmasta terveyttä suhten.
Joka hengittämällä kulkee ilma keuhkohin, ja on veren muuttamiseksi eli uudistamiseksi välttämättömästi tarpeellinen. Tämä uudistus tapahtuu seuraavalla tavalla: Yhä ja lakkaamatta liikkuu veri ruumiissa. Tämä liikunto toimitetaan kahdenlaisilta suonilta. Toiset, laskimot (laskusuonet, verisuonet, venae) nimeltänsä, juontavat kaikesta ruumiista veren keuhkohin. Keuhkoissa tavataan veri äskihengitetyltä ilmalta; joku osa ilmasta yhtyy vereen ja mikä ei yhdy, hengitetään jällen. Ilmasta vereen yhtynyt aine tekee sen punasemmaksi ja raittiimmaksi, jonkalaisna se sitte valtimoita (valtasuonia, henkisuonia, sydänsuonia; arteriae) myöten jäljen jakaupi yli kaiken ruumiin, jatkain itsekullenki paikalle mitä sen ravinnoksi tarvitaan. Mitä tällä kerralla ruumiin tarpeeksi ei kelvannut, imetään uuhelleen laskimojen, pienemmiltä, silmin keksimättömiltä, tuhat haaruisilta pailtä ja kootaan kun ennenki keuhkoissa uuhistettavakssi. Tämä uudistus tapahtuu 25 kertaa minutittain eli 100 kertaa neljässä minutissa ja tiimassa 1500 kertaa.
Koska mainittu veren alituinen uudistus on juuri välttämättömästi kaikille eläville maan päällä tarpeellinen ja se ei taida ilmatta tapahtua, niin on helppo ymmärtää kuinka suuri ja ehdoton tarve ilma onki kaikille maalla eläville. Ilma on meille yhtä tarpeellinen kun vesi kaloille; ikäskun kalat näivettyvät ja kuolevat, jos vesi ei ole selvä ja raitis, samati meki kehnossa ilmassa menehdymmä. Siitä seuraa että meidän aina tulee ahkeroida, saada puhdasta, raitista ja kelvollista ilmaa asuaksemme ja hengittääksemme. Senlaisna saadaan ilma olemaan, jos asunpaikaksi valitaan kuiva, ylänen paikka, huoneet rakennetaan vähintäin kyynärän korkioilla kivijaloilla ja muuten laeltasi korkioiksi ja aukastavilla akkunoilla. Asunhuonet on la'astava joka päivä; ilma ovien ja akkunain aukasemalla uudistettava; lattian taikka permannon, pöydän, penkien ja muiden paikkain peseminen aamulla, huoneen lämmitysajalla, toimitettava; eikä ennen savunreikiä suljettava, kun kaikkein pesosten kuivettua. Yhdessä huoneessa ei pidä ylen monta henkeä maata, eikä makuuhuoneessa kapaloriepuja eli muita märkiä kuivattaman, ei happanevia, käymiä, väkevän hajullisia aineita eikä ruokia pidettämän, vielä vähemmin porsaita, hanhia, kanoja, eikä muita senlaisia eläviä, sallittaman yhdessä ihmisten kanssa asua. Sitäi pahempi on talveksi peräti navettaihin taikka eläinten lämpimän vaiheille asumaan muuttauta. Häkä, häyry ja savu hiilloksista, lampuista, päreistä ja mistä palavasta aineesta hyvänsä pitää kerkiämiseen akkunoista ja ovista laskettaman.
Kauan suljettu ilma pilautuu hengittämiselle ja terveydelle vaaralliseksi. Kaikki paikat niinkuin kirkot, keräjähuoneet, ruununpuodit ja muut huoneet ja paikat, joissa ilma on tullut kauemmin seisomaan, pitäisi päivällä ennen kun niitä viljellään puhdistettaa ja raittiilla ilmalla uudistettaa. Umpinaissa ollehin hautohin, kellarihin ja muihin maanalasiin kuoppiin kokoupi toisinaan rutosti kuolettava, erilaatunen ilma taikka kaasu. Sentähden pitää semmoisia kauan käymättömiä paikkoja visusti ennen niihin mentyä tutkittaman. Jos palava kynttilä, hiljalleen maata lähemmä laskettua, yhä palaa, niin ei ole pelkäämistä, vaan sammuisiko kynttilä, niin ei ole sisään menemistä, ennenkun paikka on puhtaalla vedellä, kalkkivedellä, palavilla oljilla, ruutilla eli muilla senlaisilla aineilla puhdistettu.
Usvasessa, sumusessa, vetisessä, saastaisessa ilmassa pitää varoin liikuttaman, liiatenki aamu ja iltakylmillä. Tautiaikoina on hyvä, ennen aamusilla ulos mentyä, juoda lämmitettyä maitoa, kaljaa eli olutta. Sillon pitää myös kaikki paikat hyvin siivoina ja puhtaina pidettämän, taikka etikalla valettaman ja tuoreella kuusenhavulla usein havutettaman. Muutamat kastelevat puhtaita pellavaisia riepuja etikalla ja ripustavat niitä kulkutautien aikana seinille ja orsille, joka onki hyvä ja hyödyllinen tapa. Waan etikan valeleminen kuumetuille kiville on yhtä mitätön kun katajahavun, kukkien, sokurin, pihan, tervan ja lakanki polttaminen, jotka pikemmin pahentavat, kun parantamat ilman.
Samati kun veteenki, taitaa ilmaan moninaisia saastasia aineita sekauta, vaikkei niitä ilmassa niin silmä selitä. Sairasten huoneessa on ilma sillä tavalla pian sairasten ruumiin höyrystä ja muista aineista täytyvä, ja tulee sangen vaaralliseksi tervetten hengittää. Sentähden on peräti tarpeellinen asia, saada ilma senlaisissa huoneissa raittiimmaksi ja puhtaammaksi, joka tapahtuu niiden usiammin lämmittämällä, akkunain eli henkiluukuin ja ovien aukasemilla, liiatenki ennenkun terveet sairaita lähestyvät.
Satuja.
1. Jänikset ja Sammakot.
Jänikset kaikilta vainottuna päättivät kerrassa kaiken surkeutensa ja kärsimisensä lopettaa sillä, että nimipuuttoon hukuttaisivatse veteen. Sillä tuumalla lähtivät keräjäpaikasta laukkaamaan lähelliseen lampeen. Waan kun tulivat ruohostoon lammenrannalla säikähtyivät tätä äkkinäistä juoksua ruohostossa elelevät sammakot ja pakenivat veteen. Silloin seisottu jänisten päämies ja sano toisille: "pidättäkää, toverini, ompa muitaki onnettomia, emme yksin; niin mintäpä yksin hukuttauisimma."
Toisten osallisuus tekee onnettomuudenki kärsittävämmäksi.
2. Pukki ja Kettu.
Pukki ja kettu olivat kumpanenki syvään kuoppaan pudonneet, josta eivät voineet ylös päästä. Waan viimmen kettu, aina viekas ja kavala, keksi seuraavan neuen. Sano pukille: "jo nyt tiedän, kuinka ylös pääsemmä." "Kuinka?" kysy pukki. "Niin, vastasi kettu, että kohoat takajaloillasi pistöön kuopanlaitoa vasten, minä nousen sarvillesi, hyppään siitä ylös ja sitte vedän sinunki jälkeeni." Pukki ihastui sen neuon kuultua ja teki, kun kettu oli pyytänyt. Waan kettu itse ylös päästyä ei ollenkan huolinut pukista, irvisteli vaan kun toinen häntä petoksesta soimasi ja sano: "jos sinulla, pukki raukka, olisi mieltä, kun parta, niin semmoiseen kuoppaan et olisi joutunutkana."
Hulluilla herrat kyntävät.
Suomen kansan Arvutuksia.
1. Talonpoika maahan nakkaa, herra taskuunsa pakkaa.
2. Pistä, pistä, tunge, määtä (menetä), kun ei mahu nuole päätä.
3. Mies tuvassa, kivikontti selässä, seipäät silmissä.
4. Hevonen tallissa, häntä oven päällä.
S. Musta kun pappi, ei ole pappi; kiiltää kun nappi, ei ole nappi, lentää kun lintu, ei ole lintu; menee maahan kun mato, ei ole mato.
Osviittoja. 1. Nenän niistäntä. 2. Neulan langottama. 3. Patsas, kiuas ja orret. 4. Tuli ja savu. 5. Sontiainen.
Suomen kansan Sanalaskuja.
1. Elä neuo neuottua, elä seppeä opeta.
Ei pidä kehnon parempatansa neuoa.
2. Yksin työllä tyttäretön, yksin pojiton pinolla.
Köyhäin vertaus, kun täytyy omalla työllä ja vaivalla kaikki hankkia.
3. Yhtyy juokseva johonki, kunnei käypä kohtoaksen.
Koko elämältä ei taida kun juoksuksi eli käynniksi vertoa, sillä pysyväistä olentoa täällä ei ole'kan. Ihme'kö siis, jos elämänjuoksussaki usiasti eräisempiinki seikkohin yhdytään.
4. Yhtä kaikki yksinäisen: teki työtä eli makasi.
Niin sanotaan, vaikka väärin; sillä ihminen ei ole luotu tänne aivan itsensä tähden, vaan muillenki hyvää kartuttamaan.
5. Wälttää pilkka pienenipiki (vähemmältäi), ei korennossa kannettava.
Pienistä leikkipuheista ei toki pitäisikän suuttua; vaan paha ja sopimaton on ketänä oikein rupeamalla pilkata.
6. Ei väkeä puntarilla, mieltä kauhalla jaeta.
Sentäpä ei pidä siitä tuskauta, jos ensimmäiset kokeet ei aina onnist'kan, vaan toivoa, vähitellen voittaa, mitä kerralla ei saa.
Tietäantaminen.
Koska Mehiläiselle tänä vuonna ei ole ilmautunut, kun 150 ottajata, elikkä joku päälle — ja siltä ottajaluvulta ei lähde, kun ylehensä 450 ruplaa präntin ja muiden kulujen palkinnoksi, jotka nykysenä vuonna, paitsi omaa, vähää, mitättömäksi luettavaaki vaivaani, tekevät kaikki yhteenlaskettuna vähintäki 800 ruplaa — niin saan minä nöyrimmästi pyytää niitä maamiehiäni, liiatenki muinasia lukutovereitani ja muita tuttavia, jotka, jos olkoon kuinka kelvoton ja mitätön tahansa toimemme saman Mehiläisen kanssa, kuitenki ehkä soisivat sen vielä jonkun vuoden edespäin elelevän, että he kukin likimmäisillä tienoillansa kokisivat laittaa sille joitakuita ottajia lisäksi. Muulla ehdolla en kuitenkan taida sitä enää tulevana vuonna kirjottaa, kosken luule'kan sopivaksi, osotella omaa saamattomuuttani, tuhmuuttani ja typeryyttäni niin suurella kululla maailman nähtämäksi. Aina tämän vuoden loppuun asti saadaan Mehiläinen postin kautta 3:lla ruplalla, 45:llä kopeikalla ja anojat saavat myös sen täydellisnä vuoden alusta alkain. Kajaanista 30 p. Toukokuuta 1837.
E. Lönnrot.