KAIKENLAISIA.
Pilvien suuruudesta.
Moni pilvi liiatenki syntyessänsä ei ole, kun muutaman kyynärän suuruinen; toiset päälle penikuormanki ja välistä on koko näkyvä taivas yltä pilvessä. Pilvien suuruus on helposti arvattava varjosta (kuvasesta), jonka allansa maalla tekevät. Korkioilla vuorilla, joiden kukkurat pistäksen ylemmäksi pilviä (katso: Mehil. Elokuulta 1837), taitaan pilvien paksuuski mitata. Eräät ovat ohuita hennukoita, toiset satoja ja tuhansiaki kyynäriä paksut.
Maanviljeliöille.
Usiassa paikassa Franskan maalla kylvetään alkukesässä toukoja, joista sitte 2 ja 3:ki kertaa niitetään karjanruokaa ja ehästään sillä keinon tähkään pääsemästä. Wasta seuraavana vuonna annetaan saman touon rauhassa kasvaa, joka joutuu ja valmistuu tavallisena aikana leikattavaksi. Tästä viljelyskeinosta oli edellisenä vuotena saatu karjanruoka melkein sulaa voittoa. Mahtaisko Suomessaki niin menestyä?
Sateen paljoudesta.
Ilmasta alasputoava vuotinen vedenpaljous on suurin maan keskiseuduilla ja vähenee sitä myöten, kun siitä tullaan likemmä maan pohjais- eli eteläpäätä, s.t.s. lämpimämmillä maaseuduilla alasputoaä vuosittain enempi vettä, kun kylmemmillä. Mutta peräti vastahakaan on sade'päivien luku sitä suurempi, mitä kylmempi maaseutu. Hispaniassa, Italiassa, Greikan maalla. Persiassa, Arabiassa, Palestiinassa j.n.e. luetaan vuosittain keskikohtasesti 100 sade'päivää; Franskan maalla, Etelä-Saksassa, Hungariassa, Pohjas-Turkissa j.n.e. 130 päivää; Englannissa, Pohjas-Saksassa, Preusissa, Puolassa, Keski-Wenäjässä j.n.e. 160 päivää; Ruotsissa, Suomessa, Pohjais-Wenäjässä, Lapissa j.n.e. vieläki usiampaa sadepäivää. Ylisumman on kesäs-aikana alastulo suurempi, kun talvis-aikana, vaikka luetaanki syys- ja talvis aikana enempi sadepäiviä. Jos lumiki, mikä talvella sataa, sulattaisi vedeksi, niin siitä kevät- ja syys-sadetten kanssa yhteenlukein ei kuitenkaan tulisi paljo enempi vettä, kun mikä kesällä kolmena kuukautena (Kesä-, Heinäja Elokuussa) yksinään sataa. Päiväs-aikana sataa aina paljo enempi, kun yöllä, ja rakeita ei juuri muistella koskaan yöllä sataneen. Muuten sataa vaaramailla (vuorisilla seuduilla) enempi, kun tasasilla eli alhasilla mailla; ja jos yhdessä kohtiki asetetaan yhtäsuuret astiat, toinen korkialle katolle, toinen pihalle, niin kokoutuu katolla olevaan astiaan enempi vettä.
Tuulten kulusta.
Kevyt, vaivon havattava tuuli, kulkee tiimassa puolentoista Wenäjän virstan paikoilla; kohtalainen tuuli penikuorman; rajutuuli kolmesta niin kuuteenki penikuormaan; myrsky kahdeksan penikuormaa, ja tuulispää, semmoinen, joka kukistaa huoneita ja tempaa maasta puita juurineen matkaansa, kulkee kaksitoista penikuormaa tiimassa. Ilmalaivoilla kulkiat ovat havanneet, että korkiammalla ilmassa useinki tuuli puhaltaa vastoin sitä tuulta, joka alempana käypi. Jäämerellä ajelehtii halki kesän suuria suunnattomia jäätönkäleitä ja purjehtiat kertovat niistäki moniaiden kiireesti vaston tuulta kulkevan, koska toiset liikkuvat tuulen mukaan. Syy tähän kummitukseen sanotaan olevan se, että kun vedenpinnassa aalto käypi tuulta myöten, syvemmässä vesi taas virtoisi jälelleen vaston tuulta täyttämään sitä lomaa vedessä, jonka poisaaltoava vesi jälkeensä jätti. Tämä syvemmässä käyvä virta kuljettaisi myötänsä ja vaston tuulta niitä jäätönkäleitä eli jäävuoria, jotka painonsa suhteen ovat syvemmässä ja toiset, jotka eivät painu niin syvään, menisivät tuulen mukaan. Tätä oppineilta mietittyä selityslaatua emme kuitenkaan pidä tyydyttäväisenä. Sillä kun tuuli kuljettaisi muutamia, alusvirta toisia jäävuoria, niin pitäisi välttämättömästi niiden välillä löytyä eräitä, jotka pyörisivät ympärite paikaltaan liikkumatta. Mutta onko semmoisia? — Myös pitäisi samaa selityslaatua myöten pienempien jäävuorien kulkea tuulen mukaan, suurempien vaston tuulta; mutta tapahtuuko sillä tavalla? — Kaikissa virroissa erotetaan pääväylää alasjuokseva ukonvirta sen vieriltä ylösjuoksevasta ämmänvirrasta. Eikö liene sama syy jäävuorienki kahtalaiseen kulkuun Jäämerellä, kun vedenki virroissa kahtalaiseen, toinen toistansa vastahakaseen juoksentaan? — Ja olkoonpa kuinka tahansa, niin ainaki sanovat olevan hyvin oudon ja kummittavaisen Jäämerellä katsella, kuinka jäävuorista yhdet juoksevat peräsukaa sinne, toiset rientävät tänne aivan vastahakaan niiden vieressä kulkevien suuntaa ja retkeä.
Liikkuvista pyhistä vuodessa.
Uusissa almanakoissa katsotaan ainaki ensimmäiseksi, mihen aikaan ne liikkuvat pyhät, Laskiainen, Pääsiäinen ja Heluntai lankeavat. Kun kellä ei ole almanakkaa, niin useinki täytyy mennä muilta kysymään näiden pyhien aikaa ja tulevista vuosista on työläs kysymälläkään tietoa saada. Waan kun yhdenkään näistä liikkuvista pyhistä tietää, niin huokiasti saa niistä toisistaki tiedon, koska niin Laskiaisen ja Pääsiäisen, kun Pääsiäisen ja Heluntain väliä on täysi seitsemän viikkoa. — Joksiki hyväksi lukioillemme panemma tähän kahdenkymmenen seuraavan vuoden Pääsiäiset. Tänä vuonna (1840) on Pääsiäispäivä 19 päivä Huhtik. ja siitä lähtein:
1841 se 11 Huhtikuussa. 1842 — 27 Maaliskuussa. 1843 — 16 Huhtikuussa. 1844 — 7 Huhtikuussa. 1845 — 23 Maaliskuussa. 1846 — 12 Huhtikuussa. 1847 — 4 Huhtikuussa. 1848 — 23 Huhtikuussa. 1849 — 8 Huhtikuussi. 1850 — 31 Maaliskuussa. 1851 — 20 Huhtikuussa. 1852 — 1l Huhtikuussa. 1853 — 27 Maaliskuussa. 1854 — 16 Huhtikuussa. 1855 — 8 Huhtikuussa. 1856 — 23 Maaliskuussa. 1857 — 12 Huhtikuussa. 1858 — 4 Huhtikuussa. 1859 — 24 Huhtikuussa. 1860 — 8 Huhtikuussa.
Niillen, jotka halunnevat tietää minkä vuoden Pääsiäisen tahansa ja osaavat ne neljä tavallisinta laskukeinoa (k. Mehil. m.v. Maaliskuulta), saamma neuoksi antaa, että Pääsiäispäivä kunaki vuonna helposti löytään seuraavalla tavalla: ala jakaa itse saman vuoden
Wuosiluku jakimella 19, merki viimeksi ylijääpä a.
Sama luku — 4, — — — b.
Sama luku — 7, — — — c.
19 x a + M — 30, — — — d.
2xb+4xc+6xd+N — 7, — — — e.
Niin on Pääsiäispäivä sinä päivänä Maaliskuussa, joka saadaan, kun ne luvut, mitä d ja e merkitsivät, ja luku 22 luotetaan yhteen. Mutta jos Summa näistä Luotoksista kasvaa suuremmaksi, kun 31, niin otetaan Summasta pois 3l ja Jääpä merkitsee, minä päivävä Huhtikuussa Pääsiäisväivä tulee. Muistettava on, että tässä laskussa M ja N merkitsevät lukuja, joilla on seuraava arvo: kaikissa vuosiluvuissa siitä ajasta asti, jona Uusi Luku keksittiin, taikka
Alkain 1582 lopettain 1699 merkitsee M 22, N 3. — 1700 — 1799 — M 23, N 3. — 1800 — 1899 — M 23, N 4. — 1900 — 1999 — M 24, N 5. — 2000 — 2099 — M 24, N 5.
Myös on muistettava, että jos Pääsiäinen tätä laskua myöten tulisi olemaan sinä 25 eli 26 päivänä Huhtikuuta, niin muuttuu se 7 päivää ylemmäksi, taikka siksi 18 ja 19 päiväksi samaa kuuta. Wielä seki on muistettava, että Ruotsissa ja Suomessa vastoin tätä muussa Uuden Luvun seuraajassa Euroopassa tavallista laskua. Pääsiäinen vuosina 1845, 1869, 1900 tulee yhtä viikkoa myöhemmin vietettäväksi, taikka se 30 Maalisk., 4 Huhtik., 22 Huhtik. sen siaan, kun muualla se 23 Maalisk., 28 Maalisk. ja 15 Huhtikuuta.
Jos nyt tahdot tietää Pääsiäispäivän v. 1840, niin jakaa
esinnä 1840 jakimella 19 ja kirjota jääpä a s.o. 16.
— 1840 — 4 — — — b — 0.
— 1840 — 7 — — — c — 6.
19x16+23 s.o. 327 30 — — — d — 27.
2x0+4x6+6x27+4 190 7 — — — e — 1.
Sitte luota yhteen d + e 22 s.o. 27 + 1 + 22, josta saat Summan 50, josta 3l pitää pois ottaa, että jääpi 19, joka merkitsee Pääsiäisen lankeavaksi sinä 19 p. Huhtikuuta. Jos summa 50:nen siasta olisi tullut 31 eli joku vähempi luku, niin olisi se suorastaan Maaliskuun päivän merkinnyt, jona Pääsiäinen siinä tilassa olisi ollut vietettävä.
Wenäjän ja muun vanhan luvun seuraaja Pääsiäinen saadaan samalla tavalla tietä, kuu vaan muistetaan, että siinä M aina merkitsee 15 ja N aina 6. Muut pyhät niinkun Joulu, Uusivuosi, Maaria, Juhannus j.n.e. ovat seisovia, ettemme niistä huoli mitään kirjottaa.