MUUALTA LÄHETETTY.
Uusia Wirsiä, Kirkossa ja kotona veisattavia. Joita ensin Suomen Papit, Ignatius, Frosterus, Helenius, Pesonius, Achrenius, ja muut ovat kirjoittaneet; mutta sitten yhdistänyt, uudistanut, ja lisännyt Arkki-Pispa vainaja Jak. Tengström, ja nyt Wirsi-Kirjan-Seurasto pränttiin antanut. Ensimmäinen ja jälkimmäinen osa. Turusa, vuonna 1836 Frenckellin ja Pojan Kirja-painosa.
Kauvan on Suomalaiset olleet täydellisemmän Wirsi-Kirjan puutteessa, joko, ei ainoastansa, selkeemmällä puheenparrella, kuin nykynen Wirsi-Kirjamme, ilmoittais Evangeliumin puhdasta oppia, mutta jossa myös olis Wirsiä muista tarpeellisista aineista kuin nykysessä vanhassa Wirsikirjassamme löytään; täma puute on huomattu, ja se on myös ollut Jumalan sanaa, ja yhteistä hengellista parasta rakastavaisten Sielunpaimenten sydämmellä; heitin yhteisestä toimesta ja työstänsä on nämät mainitut Wirret, präntin kautta, annettu kunkin erinäiseksi, ja kaikkein Suomalaisten yhteiseksi hengelliseksi hyödyksi. Ne on myös erinomattain täysinäisen kielensä vuoksi parhaita, tähänasti painetuista Suomalaisista Wirsistä. Mutta ne monet takaperoset sanat, jotka näyttää ehdolla, vaston kielen luontoo ja tavallista puhetta olevan kirjotettu takaperosiksi, on niin oudot korvalle, että, jos ei ne juuri öksytä lukiaansa, niin ovat ne kumminkin häneltä työlläästi ymmärrettävät, ja ainakin on ne oikeinpäin, luonnollisessa järjestyksessänsä, paremmat, jonkatähden tähän pannaan muutamia esimerkiksi, ja niitten selitys, niille tiedoksi, jotka ei senlaiseen takaperoseen puheen luontoon (Renkoon) tottuneet ole.
N:o 552 v. 1 luetaan: "Hän Isän lyöpi vitsalla" olis paremmin ymmarrettävä, sanojen luonnollisessa järjestyksessä, ja versyn-rakennusta (meter) vahingoittamatta, sanottuna: Hän lyöpi Isän vitsalla. N:o 1 v. 1 "Maan, Taivaan noskoot Luojalle," oikein päin: Noskoot maan, Taivaan luojalle. N:o 2 v. 2. "Äänes kuulen jylinän", oikein päin: Kuulen äänes jylinän.
Erilaita on niitten takaperosten sanojen, joita versyn juoksu, eli laatu, vaatii semmoisiksi; esimerkiksi: viimmeksi mainitun virren kolmann. versyssä seisoo: "Käskee teille Taivahan", ja N:o 4 v. 2 "Pukus säteet auringon", rikkois versyn luonnon, jos niitä oikeinpäin sanottaisiin: Käskee Taivahan tielle, ja Pukus auringon säteet. Mutta näistä edellä nimitetyistä, niinkun seuraavistakin takaperosista sanoista, ei ole ollut versyn-rakennuksen apua, vaan pikemmin pahennusta, ja ainakin ovat luonnottomat, niinkun jo sanottu on. N:o 162 on jambista versyn lajia, mutta ensimmäisessä versyssä 3:mas rati alkaa daktylillä ja takaperosesti: "Kuoleman pääsi vallasta", jos tässa olis kielen luontoo seurattu, niin olis versyllä oma jambinen luontonsa, esimerk. Hän pääsi kuollon vallasta. N:o 34 alkaa "Jumalan Herran ainoan kunnia olkoon aina"; tässä sanotaan Jumalalla olevan Herra, mutta ei toivoteta: Jumalalle (taikka) Herralle ainoalle kunnia olkoon aina. N:o 56 alkaa "Tuntos äänen koskas kuulet", oikeinpäin: Koskas tuntos äänen kuulet. N:o 146 v. 6. "Haudan nousit kammiosta", oikeinp. Nousit haudan kammiosta. N:o 149 v. 2 "Kuoleman vapaat vaarasta". oikeinp.: Wapaat kuoleman vaarasta. 156 v. 2. "Heille vaan se omaksi". oikeinp. Waan se heille omaksi. N:o 161 v. 2 "Jesuksen etsein ruumista", oikeinp. Etsein Jesuksen ruumista. N:o 162 v. 6 "Hän suuren voitti kunnian", oikeinp. Hän voitti suuren kunnian. N:o 166 v. 3 "Usiamman päätin kerran", oikeinp. Päätin usiamman kerran. N:o 167 v. 1 "Uuteen nousit elämään", oikeinp. Nousit uuteen elämään. N:o 180 v. 3 "Elämän ruokkii leivälla", oikeinp. Ruokkii Elämän leivällä. N:o 317 v. 3 "JoS epä-usko armos estää valon", oikeinp.: Jos epä-usko estää armos valon. N:o 371 v. 2 "Surun näännyn vallasa", oikeinp.: Näännyn surun vallasa. N:o 393 v. 5 "Isä suo rakas", oikeinp.: Suo Isä rakas. N:o 442 v. 3 "Sen heille hyvyys Herran suo" oikeinp.: Sen heille Herran hyvyys suo. N:o 474 v. 2 "Kansansa asuu seasa", oikeinp. olis: Asuu kansansa seassa. N:o 476 v. 3 "Niin Taivaan voitan palmun", oikeinp.: Niin voitan Taivaan palmun. N:o 512 v. 1 "Elämän käymään teitä", oikeinp.: Käymään elämän teitä. N:o 513 v. 1 "Sun käskyis käymään teitä", oikeinp.: Käymaän sun käskyis teitä. N:o 590 v. 4 "Isäs tunnet rakkauden", oikeinp.: Tunnet Isäs rakkauden. N:o 64l v. 1 "Monen hän kerran", oikeinp.: Hän monen kerran. N:o 677 v. 3 "Ja teitä synnin seurataan", oikeinp.: Ja synnin teitä seurataan. N:o 684 v. 1 "Taivaan nähdä kotomaan", oikeinp.: Nähdä Taivaan kotomaan.[1] Nro 710 v. 1 "Ei kuollon päästä kädestä", oikeinp.: Ei päästä kuollon kädestä ja paljo muita senkaltasia.
N:o 642 Sanotaan veisattavan kuin: O Jesu Kriste sä autuuden, ja 68 samalla nuotilla; mutta näitten virsien rakennus on peräti erinlainen: Ensiksi mainittu virsi (642) on Daktylinen, 10 ja 9 tavausta versyen ratisa; toinen (N:o 68) on Jambinen, 8 ja 7 tavausta ratisa. Eikö olis luonnikkaampi, että kaikki yhdellä nuotilla veisattavat virret olis yhtä versyn laija?
N:o 734 4:sä ja 5:sä versyssä on, ainoastansa, 8 ratia, mutta edellisissä on 12; tietämätön on mistä näihin viimeisiin versyin saadaan 4 puuttuvaista ratia?
N:o 148 v. 4 ja viidennestä radista puuttuu 1 tavaus ja N:o 258 v. 2 ensimm. rati samalla lailla; mutta seuraavaissa on yksi tavaus liiaksi. N:o 122 v. 4 2 rati. N:o 255 7 v. 7 rati. N:o 586 4 v. 1 r. ja 601 3 v. 7 radisa.
Puolia, eli katkastuita sanoja on tyystin ja taiten kartettu; niitä ei ole myös muuta kuin harvassa paikka joku sana ("Nuorna"), esimerkiksi virsissä N:o 582 v. 1, 583 v. 5, 584 v. 4, 589 v, 4, 592 v. 1, 599 v. 8, 615 v. 1, ja 707 v. 3. Paitti näitä on koko kirja, ylistettävästi, täydellistä ja selkeetä Raamatun Suomee,[2] ja niinmuodon Suomen-maan joka paikkakunnissa, suomalaisilta ymmärrettävä. Mutta, kaikki ei näytä hyväksyvän niin täydellistä kieltä, ja puhdasta puheenpartta virsissä,[3] vaan pitäävat katkaistut sanat niin tarpeellisina, ettei he ilman niitä sano saavan versyä luonnistumaan, siitä syystä, että Suomen kielessä on vähän lyhkösiä ja yksi tavaus sanoja. Mutta jos tätä asiaa tarkemmin tutkitaan, niin huomataan piankin ettei katkastuista sanoista ole versylle apua, eikä sitä luonnikkaammaksi auta; Roschierin ja Heleniuksen Ruottinkielestä Suomentamat Wirsi-kirjat todistaapi tämän; sillä ne on melkeen koottu katkaistuista sanoista, ja sentään taajemmassa versyn-rakennuksen vikoja, kuin Wirsi-Kirjan-Seuraston virsissä. Tähän otan esimerkiksi Roschierin "Psalmi-kirjan", ainoastansa, ensimmäisestä Psalmista (virrestä); sillä ne seuraavaiset on kaikki samallaisia, ja Heleniuksen on myös yhtäläinen: "Juur', häneen, heill', tääl', niins, kaikk'." Kukin ajatteleva lukia näkee tässä, jos nämät tavaukset on lyhkösiä, jotka lyhköseksi merkitty on. Sillä nämät katkaistut sanat: Juuri, heille, täällä, kaikki, ja muut senkaltaiset, ovat Trocheukset, niissä on pitkä ja lyhy tavaus; jos niistä jätetään pois viimmonen tavaus, joka on lyhy, niin jääpi kumminkin ensimmäinen tavaus, joka on pitkä, sanottavaksi, eikä sovi lyhkösen siaan pantaa, niinkuin sanan-katkasiat on tehneet, ja luulleet sen sillä lyhköseksi muuttuneen, kuin he viimmesen tavauksen on pois jättäneet.
Senlaiset lyhennetyt sanat kuin: "Mulle, Sulle" joita löytään Wirsikirjan-Seuraston Wirsissä ovat hyvät ja käpöset, jos ei niitä enää lyhennetä niinkuin Rosch. ja Hel. on tehnyt 'Mull', ja Sull'.
Mitä Ruottalaisten uuden Wirsi-kirjan ja Suomalaisten Runojen sanojen katkasemiseen tulee, niin löytyy niitä näissä molemmissa, sangen harvassa paikkaa; tuskin on koko ensinmainitussa kirjassa usiampia kuin R. ja H. joka virressä. Kullakin kielellä on oma luontonsa ja vaatimuksensa, meitin ei tule suoria kieltämme muitten kielien mukaan, vaan seurata sen omia vaatimuksia ja luontoo. Waikka Suomalaisissa Runoissa onkin, harvassa paikkaa, katkastuita sanoja jossa ei niitä myös tarvittaisi niin tiedämme ne olevan Talonpoikasten tekemiä, joilta ei sovi parempaa vaatiakkaan; mutta Oppineilta, joilla on taitoo ja aikaa tutkia kielen laatua ja luontoo, on senlaiset, katkaistut sanat, kuin jo nimitetty on suuri rikos.
Merkittävä on myös, että katkaistuilla sanoilla sanotaan virsi saatavan hengellisestä hartaudesta rikkaammaksi kuin täysillä, joilla sanotaan virsi tulevan kankeemmaksi ja hengettömäksi; mutta eikö syy tähän luuloon lienee ainoastansa se, että Hengelliset virtemme on tähänasti ollut katkaistuilla sanoilla kirjoitetut suureksi vahingoksi kielellemme ja että korvat on niihin jo niin tottuneet, ettei Hengellisempiäkän virsiä enää pidetä arvossansa, jos ei niissä katkastuita sanoja löytä. Samalla lailla oli muinaan: koska Paavilaisuuden aikana pidettiin Jumalanpalvelukset Latinan kielellä, jota ei oppimaton seurakunta ollenkaan ymmärtänyt, ja kuin sitte, Lutheruksen-Opin mukaan, ruvettiin maakunnan omalla kielellä Jumalanpalvelusta pitämään, niin ei Seurakunta (ensimmältä) pitänyt sitä enää siinä arvossa kuin ennen; juuri kuin Jumalan sana olis senkautta pyhyydensä kadottanut, että sitä Seurakunnan omalla kielellä juliistettiin, eikä latinan kielellä, jonka he luuli ainoastansa olevan Jumalan sanalla pyhitetyn.
Jälkimaine. Waikkei kyllä tässä edellä luettava tutkinto olekkaan täydellinen, joka vaan vaatisikin pidempätä kirjoitusta, niin panemma mielellämme sen anomusta myöten Mehiläiseen, toivoen, että usiampiaki löytyisi, jotka ilmoittaisivat ajatuksensa mainitusta uusien virsien kokouksesta. Mitä Mehiläisessä löytyy tilaa, annamma ainakin kernaasti semmoisiin tutkintoihin, koska tunnemma niiden suuren arvon nykyaikana. Mitä tähän nykyiseen tutkintoon koskee, niin olemma muutamin paikoin vähän eriajatuksesta tutkijan kanssa, jonka vaan nimitämmä, hyvin tieten, itsekullaki löytyvän omansa.
Mehiläisen toimittaja.
[1] Sana, Koto-maa, näyttää olevan paremmin Suomenkielen luontonen kuin "Isän-maa", jota nimee on paikottain tässä kirjassa pruukattu, esimerkiksi: Wirsiä "Isän-maan rakkaudesta" j.n.e.
[2] Liiaksi näyttää, kuitenkin, tässä kielessä olevan ne, ei ainoastansa joka virressä vaan myös melkeen joka versyssä löytyvät kertomus sanat (pronomina). Esimerkin otan ainoastansa yhdestä virrestä: N:o 36 v. 1 "Sun kiitostas me aina veisaamme" v. 2. "Ja uhrimme Me sulle kannamme." Jos näistä versyista jätettäisiin pois kertomus sanat "Sun ja Me", niin olis kieli luonnikkaampi, ja saatasiin niitten siaan sovittaa tarpeellisempia sanoja.
[3] Tämä näkyy Turun ruottalaisista Sanomista nimeltä Åbo Tidningar N:o 19 ja 20 1838. Jollenka vastaukseksi seuraava on kitjoiettu.