OODE EHTOOLLE
Õhtu ood
Kuin vaskikiekko aaltojen vuoteesen,
niin vaipuu meren helmahan aurinko,
keskellä kullan liekitsevän,
loistaen loppuvaa kauneutta.
Ja pilven longat, liekeissä auringon,
keskeltä hehkun korkeina patsaina,
tulesta iltaruskon nousee,
kumottain vellovan kullan lailla.
Ja kalvahtaissa sortuvat, sammuvat,
kuin kaskimailla ruskeaan loimuhun
keskellä siniharmaan sauhun
sammuvat suunnaton-suuret soihdut.
Ja hämärtäissä vait'olon helmasta
valahtaa rauha harsona vienona
niin suloisilla säveleillä
ylitse taivahan, maan ja meren.