EN TAJUA TUOTA, EN USKO.

En tajua tuota, en usko, vain unten harhoihin jäin: tytön pienen hän ennen muita ois onnehen nostanut näin?

Oli, kuin hän haastanut oisi:
»Sua, impi, lemmin — oi!»
Oli, kuin — yhä vielä mä uinun, —
se totta olla ei voi.

Oi, saisin uinuen kuolla, sun rinnalles tuutiutuin, ja auvoisna hervota, sammuin vesiss' silmät ja hekkumasuin!

LUDWIG UHLAND.

Kappeli on kukkulalla, katsoo laaksoon tyynehen; siellä lähteen partahalla paimen laulaa riemuiten.

Murhein kuolinkellot soivat, hautavirsi humisee; laantuu laulut veikaroivat, vaiti poika kuuntelee.

Hautaan viedään heidät tuonne, jotka laaksoss' ilakoi. Paimenpoika! Kellot nuo, ne myöskin sulle kerran soi.