KAISLALAULU.
Yli lammen vetten lietoin vieno kuu luo valoaan, keltaruusut valjut kietoin kaislavyöhön vihantaan.
Kunnaalle on kulku sarvaan, nään sen yöhön vainuvan; sorsan tuolla uivan arvaan, heiluessa kahilan.
Kyynelvedet nousee silmiin; kautta sielun pyhäkön, sulle, armas, värjyy ilmiin yöhön rukous äänetön!