JOUTSEN
Ruotsinkielisestä: "Från molnens purpurstänka rand" (1).
Kesäisen illan kullasta
Tuo joutsen tultuaan,
Joen lahelle laskihen,
Ja loihen (2) laulamaan.
Suloa Suomen lauloi hän,
Kesiä pohjolan,
Kuin halkiöisin aurinko
Walaisee maailman.
Kuin varjopuien suojassa
On hetket herttaiset,
Ja aallot uia armahat,
Ja rannat rauhaiset.
Ja kuin suloista siellä on
Syleillä kultoa,
Ja kuinka vilppi, viekkaus,
Siell’ uppo (3) outoja.
Näin souti salmi salmelle
Se joutsen joikuen (4),
Ja kultansa kohattua
Syleili lausuen:
”Wähänpä tuosta, kuinka jo
Ikäni määrän sain –
Olen uinut pohjan aalloilla,
Syleillyt kultoain”.
E. Lönnrot
(1) Toisellainen on tämän laulun käännös "Oulun Wiikko-Sanomissa"
N:o 5, v. 1834, ja toisellainen "Maamiehen Ystävässä" N:o 33,
v. 1844.
(2) Loi itsensä, rupesi.
(3) Peräti, varsin.
(4) Yksiäänisesti laulaen.