KEWÄ
Nuotti: "Storm och böljor tystna ren" etc.
Touvon aika lähenee,
Kylmät hallat vähenee,
Päivä kirkkahasti
Paistaa, ihanasti
Korkialta
Taivahalta,
Siintävältä, loistavalta.
Wirta vilpas vieriää,
Järven lainne kieriää
Hiljaksellen rantaan,
Pois katoopi santaan.
Koivut, haavat
Lehden saavat,
Tuomet, raidat kukostaavat.
Pensaat ja puut,
Niityt ja haat,
Laksot ja muut
Ruohoset maat
Kaunistuuvat ihanaksi.
Saaret, mantereet,
Luodot, tantereet
Muuttui taas jo tuttavaksi.
Kaikkityyni tuo,
Kukkula ja suo,
Hauskuutensa tullessaan.
Pienet linnut visertää,
Pyyt ne puissa viheltää,
Teiret kukertaavat.
Kumppaninsa saavat
Pikkusetkin
Lintusetkin,
Itse pienet perhosetkin.
Suorsat ruovistohon ui,
Kyttä maahan kumartui,
Rastas lauloi puussa.
Äijä lahden suussa
Ruuhessansa,
Werkostansa
Päästeleepi saallistansa.
Tuohen ja muun
Astian tuo
Ympäri puun
Lapset ja juo
Mahlajaansa naureskellen;
Sitte menemään
Leikittelemään
Luikaten ja lauleskellen.
Kiekot kieppumaan,
Pallot paukkumaan
Mailoillansa kukin lyö.
Paimen-torvi paikon soi,
Äijä laitumelta toi
Toukopellollensa
Pari-hevosensa.
Lapset kanssa
Lampaissansa
Soitteleevat huilujansa.
Nuori kansa tuomistoon,
Maahan istui, ruohostoon,
Naiset kukkasista,
Kaiken muotoisista,
Wäänsit vaulat,
Suuret paulat
Kaunistamaan päät ja kaulat.
Niin kevät tuo
Riemuja vaan,
Uudeksi luo
Luonnon ja maan
Hauskuudeksi sydämmelle.
Laihot toukokuun,
Kasvut maan ja puun
Muistuttaavat ihmiselle
Uutta elantoo,
Uutta olentoo,
Uutta eloo elämään.
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu 1845.]