KIILTO-MATO
Kiilto-mato kukkasissa
Loisti hiljasuudesaan
Yli kedon, tienohissa,
Tietämätön loistostaan.
Sulosesti tätä tähti
Katsoi korkeudestaan.
Kätköstänsä kärme lähti
Myrkkyänsä valamaan.
Sääli madon surkeutta!
Miks’ hän syyttä surmattiin?
Syyttä! sanoi kärme, mutta
Miksikäs hän loisti niin?