KULTAANSA IKÄWÖITSEWÄ
(Kansan-laulu)
Tuoll' on mun kultani, ain' yhä tuolla,
Kuninkaan kultasen kartanon puolla;
Woi minun lintuni, voi minun kultani,
Kuin et tule jo!
On siellä tyttöjä, on komioita,
Kultani silmät ei katsele noita;
Woi minun lintuni, voi minun kultani,
Kuin et tule jo!
Kauniit on kukkaset, kaunis kevä-aamu,
Kauniimmat kultani silmät ja haamu;
Woi minun lintuni, voi minun kultani,
Kuin et tule jo!
Linnut ne laulavat sorjalla suulla,
Sorjampi kultani ääni on kuulla;
Woi minun lintuni, voi minun kultani,
Kuin et tule jo!
On mesi-leipäkin kyllä makoista,
Kultani huulet ja suu ovat toista;
Woi minun lintuni, voi minun kultani,
Kuin et tule jo!
Woi koska koittaa se riemuinen päivä,
Jollon on kultani viereeni käyvä!
Woi minun lintuni, voi minun kultani,
Kuin et tule jo!
Riennä jo, kultani pois koto-puoleen,
Nyt ikävään menehynkin ja huoleen;
Woi minun lintuni, voi minun kultani,
Kuin et tule jo!