KULTAANSA SUREWA
(Kansan-laulu)
Itkettää ja surettaa ja
huoleks' tahtoo tulla,
Kuin on muilla kultasensa
eikä ole mulla.
Kultani on kaukana ja
kaukana se kukkuu;
Yksin täytyy maata mennä,
yksin täytyy nukkuu.
Kultani on kaukana, niin
kauas taisi mennä,
Ettei sinne pienet linnut
ijässänsä lennä.
Oi, jos pieni lintunenkin
sanoman nyt toisi,
Suru menis mielestäni,
sydän hyvin voisi.
Lennä, lennä lintu raukka,
puhu kuullakseni! –
Kävitköstä kullan maalla,
näitkö kultaseni?
Sano, kuinka kullan maalla
aamu armas koitti;
Ilossako elettiin, vai
suruko he voitti.
Mitä näit sä muutakin, ja
näitköstä senkin,
Jos ne oli terveena ja
kulta liiatenkin.
Tule kulta tälle maalle,
tule poika kulta,
Ett'ei rientäis turhaan tämä
ikä nuori multa.