III.
Hän jo pätsikin, haa!
Hän jo upottakaa!
Tuhon, turmion voi!
Sydämmeeni hän toi!
Velho viekas hän on,
Kova, tunteheton,
Kaikki hän lumoaa,
Kaikki turmioon saa.
Mustat silmänsä nuo,
Rinta valkoinen tuo —
Kenpä nähdä ne saa,
Rauha sen katoaa.
Tuhon viidelle toi
Tulisilmät jo noi,
Puna poskusien,
Povi sen luminen.
Tuhon viidelle toi, —
Jopa kuudeskin, voi!
öin ja päivin jo on
Houkko niin levoton.
Hän jo pätsikin, haa!
Hän jo upottakaa!
Tuhon, turmion voi!
Sydämeeni hän toi!