SYKSYLLÄ.
Raivossa riehuu
Tuulien henget,
Lehto jo verhon
Päähänsä loi.
Vaahdossa tanssii
Vellamon neidot,
Kolkosti Ahdin
Kantele soi.
Kukkaset kuihtuu,
Niittynen haamun
Yllensä saapi
Kellertävän.
Nyt noro-neidon
Turmio-töitä
Taivaskin heltii
Itkemähän.
Syömmeni, miksi
Synkeys syksyn
Valtoinsa myöskin
Nyt sinun saa?
Muistatko että
Kaikki kun syntyy,
Kaikki kun kasvaa,
taas katoaa.
Huolesi heitä,
Murheesi mustat!
Rinnassa toivon
Elpyä suo:
Syys jospa riistää
Kukkaset, kohta
Toisia meille
Taas kevät tuo.