VAIKEA VAALI.
»Ei auta estelyt, sun täytyy vainen
Toiselta tässä kukka ottaa kohta!»
Ja rinta sykkää, posken puna hohtaa —
Elämille vallan käy jo nuori nainen.
Hymyillen ilkkuu lemmen jumalainen,
Kun sydämmen näin ahdingossa kohtaa.
Vaan kenpä vastausta silloin johtaa,
Kun vait on Amor veitikainen?
Tuo pilkkakirveskö nyt vaiti oisi!
Ken konsaan tuota todeks' luulla voisi?
Hän kuiskuu liiakskin — sen tiedän kyllä.
Ja sikshän immyt onkin hämillänsä,
Kun Amor liiaks' ajaa leikkiänsä —
Sois armait' olla kakskin lemmityllä.