VI.
Ruusupensas kukkivainen
Olet Suomi, perhonasi
Liitäin luonas, kaunokainen,
Naulitsen mä tuoksuasi.
Vaan jos joskus, armaiseni,
Kelmentyisi kukkasesi
Kohta sydänhurmeheni
Vuodattaisin juurillesi.
Vuodattaisin riemuellen —
Elon nesteet tyynni saisit!
Turpeellasi kukoistellen,
Kauno, taasen tuoksuaisit.
Aatteet kauniit, luulot suuret! —
Pelkkää tuulen pieksämistä!
Paljonkohan pensaan juuret
Kostuis perhon hurmehista!