XXV.
Muutamia minuutteja ystäväinsä lähdettyä, istui sankarimme taas automibiiliinsa ja ajoi täyttä vauhtia klubiin. Hän meni yksityishuoneeseensa, ja heti sen perästä tuli hänen luokseen punanenäinen, luuvalon murtama, ylhäisen näköinen herrasmies.
— Mitä hittoa sinä tällä tavalla lähetät minua hakemaan, huudahti hän heti huoneeseen päästyään.
Se oli herra Chauncey Rensselaer. Poika saattoi hänet kunnioittavasti tuoliin istumaan ja kysyi sitten:
— No, mitä sinä asemasta arvelet?
— Eihän se ollut vastaus minun kysymykseeni, murahti isä. Mutta, hyvä jumala, Robbie, minkälainen tämä päivä on ollut minulle! Sinä kai tiedät minulla olevan viisi tuhatta A.-M.-R:n osaketta? Ja nyt olen koko päivän ollut hulluksi tulemaisillani. Minä olen odottanut ja odottanut —
— Hm! sanoi Robbie hymyillen. Mitä sinä olet odottanut?
— Mutta eikös sinulla sitten ole osakkeita? huudahti isä. Etkö sinä tiedä, keitä renkaaseen kuuluu?
— Kyllä, sanoi Robbie, minä luulin niitten olleen A.-M.-R:n herroja ja
Smithin ja Sharkin.
— Ihan niin, sanoi isä, ja sinä saat olla varma siitä, että he tietävät, mitä tahtovat. Saat nähdä osakkeitten huomenna nousevan 200:aan. — Mutta onko sinulla aavistustakaan, kutka hölmöt koettavat heitä vastaan taistella?
— Ei minun tarvitse sitä aavistaa, sanoi Robbie, minä tiedän sen.
— Keitä ne sitten ovat?
— Ne eivät ole "keitä" ollenkaan.
— Mitä sinä tarkoitat?
— Minä tarkoitan, että siinä on vaan yksi mies.
— Yksi mies! Kukahan se olisi?
— Se on Robert van Rensselaer.
Vanha herra poukahti seisaalleen luuvalostaan huolimatta.
— Hyvä jumala, Robbie, oletko sinä tullut hulluksi?
— En, sanoi Robbie, ei se ole hulluutta ensinkään.
— Mutta sitten sinut hukka perii.
— Eipä taida. Myönnän panneeni alttiiksi koko omaisuuteni, mutta hukassa en ole. Huomenna pari minuuttia yli yhdentoista olen oleva New-Yorkin rikkain mies. Silloin olen omistava joka sentin, jonka A.-M.-R-yhtiön herrat ja Smith ja Shark saavat kokoon kerjätyksi ja lainatuksi ja sen lisäksi kaiken, mitä muilla etevillä kansalaisilla on talletettuna pankeissaan, oma vanha, rakastettu isänikin lukuunotettuna.
Vanha, rakastettu isä oli, suoraan sanoen, tukehtumaisillaan.
— Sinä olet mennyttä miestä, Robbie! huudahti hän. Se on aivan mahdotonta. Kuinka sinä voit tämän kaiken aikaansaada ilman rahoja?
— Minähän olen muodostanut renkaan, vastasi Robbie hymyillen.
— Ilman rahoja?
— Eiväthän he tiedä, ettei mulla ole rahoja, vastasi poika levollisesti. Muuten aijonkin varmuuden vuoksi saada vähän sinulta.
— Hm! sanoi herra Chauncey van Rensselaer lakoonisesti.
— Ensiksi, sanoi poika, saat myydä osakkeesi huomenaamulla kello kymmenen, toiseksi saat myydä niin monta A.-M.-R:n osaketta kuin kaupaksi saat; ja yhdentoista aikaan saat sitten nähdä romahtavan — olkoon se vaikka taivas itse!
— Kuinka se käy päinsä?
— Muun muassa siten, että itse olet siellä ja myyt lykkäystä vastaan. Te, vanhat veikot siellä Wall Streetilta, olette kuin kotkat haaskan kimpussa. Kun vaan ihmiset näkevät teidän tulla lönkyttävän, tietävät he heti suuren keikauksen olevan tekeillä. Ja jos he panevat liikkeelle huhun sinun myövän A.-M.-R:n osakkeitasi, saat nähdä, että loppu käy itsestään.
— Onhan tuossa järkeä, myönsi vanhus hetken mietittyään.
— Mutta siitähän minun oikeastaan ei pitänytkään puhua kanssasi, sanoi Robbie hymyillen. Pääasia on tämä: sinun pitää antaa minulle pari miljonaa dollaria nyt heti.
Herra Chauncey van Rensselaer hätkähti tuolissaan ja tuijotti poikaansa silmät selällään.
— Vähintäin kaksi miljonaa dollaria, jatkoi Robbie nähdessään isänsä olevan sanattomana hämmästyksestä. Ja minun pitää saada ne omakseni eikä lainaksi. Jos pyytäisin niitä lainaksi, olisi sulla oikeus vaatia kaikenlaisia selityksiä. Ja vaikka minä selittäisin sinulle kuinka kauvan tahansa, et sinä kumminkaan ymmärtäisi sitä niin hyvin kuin minä itse. Tahdon siis vaan sanoa, että olen ollut hyvä poika, joka olen elättänyt itseäni kolmetoista vuotta pyytämättä vanhalta isältäni senttiäkään. Mutta nyt minä tarvitsen rahoja oikein toden teolla. Ja kun sinä kerran kuolet, jätät joka tapauksessa kumminkin kaikki minulle. Mutta silloin se ei hyödyttäisi minua vähääkään. Sillä jos tämä temppu ei onnistu, niin silloin olisi se aivan liian vähän, tai onnistuu se, ja silloin on pari miljoonaa vaan pisara meressä. Siksi minä tahdon sinun antamaan rahat nyt heti.
Herra Chauncey hengähti syvään. Sitten kumartui hän eteenpäin ja vetäsi tuolinsa lähemmäksi pöytää.
— Robbie, sanoi hän, kerro minulle vähän enemmän tästä jutusta! Kerro, millä tavalla sen olet järjestänyt.
— Ensin tahdon saada ne kaksi miljoonaa.
— Peevelin poika! murahti isä. Tiedäthän sinä saavasi rahat, jos todella niitä tarvitset. Mutta silloin täytyy sinun olla vähemmällä vehkeilemättä ja selittää tarkoin, mitä sinulla on tekeillä.
Silloin alkoi Robbie kertoa. Ja ennenkuin hän oli lopettanut, hieroi ukko tyytyväisenä käsiään. Vähän myöhemmin nähtiin hänen nilkuttavan ulos huoneesta lähettämään välittäjilleen käskyä myymään kaikki A.-M.-R:n osakkeet päivän hintoihin. Sitten sai hänen pankkiirinsa käskyn suorittaa herra Robert van Rensselaerille kolmen miljoonan dollarin suuruisen summan.
Tällävälin jatkoi herra Robert van Rensselaer kävelyään edestakaisin huoneessa. Siinä astellessaan kädet selän takana, tyytyväisyyden ilme kasvoillaan, oli hän epäilemättä onnellisin ja tyytyväisin ihminen koko New-Yorkissa.
Äkkiä naputettiin ovelle, eräs palvelija toi kirjeen.
— Kirje teille, sir, sanoi hän. Päälle on kirjoitettu "tärkeä."
Ystävämme otti kirjeen ja odotti kunnes palvelija oli poistunut. Hän avasi sen ja luki seuraavaa:
Herra Robert van Rensselaer.
Pyytäkää hyväntahtoisesti ystäväänne, herra Greeniä, vielä tänä iltana tulemaan vanhan ystävättärensä, rouva Lynchin luo. Hänelle itselleen sangen tärkeä asia on kysymyksessä. Joten hänen ehdottomasti täytyy tulla!