XXIX.
Tuli aika, jolloin syyttäjäpuoli lopetti, ja Petteri kutsuttiin Andrewsin konttoriin, jotta voidaan ennakolta käydä läpi hänen todistuksensa. Andrews sanoi että häntä tultaisiin tarvitsemaan parin kolmen päivän kuluttua.
Petteri ei ollut koskaan aikonutkaan olla puolustus-todistajana; hän oli vain heitä narrannut — "vetänyt heitä nenästä", niinkuin hän sen sanoi pysyäkseen heidän kanssaan hyvissä väleissä loppuun saakka. Hänellä oli kuitenkin ollut paljon päänvaivaa siitä, miten hän voi selviytyä pälkähästä. Petteri oli juuri syömässä, kun hänelle vilahti mieleen keino, ja hän niin hätkähti itsekin että sai palan piirakkaa "väärään kurkkuun" ja hänen täytyi hypätä istuimeltaan ja juosta ulos ravintolasta. Se oli hänen ensimäinen neronleimauksensa; tähän saakka oli McGivney suunnitellut kaikki asiat, mutta nyt oli Petteri tulemaisillaan omaksi isännäkseen! Miksi hänen täytyisi alistua toisten määrättäväksi, kun hänellä kerran on itselläkin aivot? Hän kertoi suunnitelman McGivneylle ja tämä sanoi sen olevan "helkutin hienon", ja Petteri oli niin ylpeä, että vaati palkankorotusta, jonka myöskin sai.
Tällä suunnitelmalla oli kaksi hyvää puolta — ei ainoastaan Petterin maine ja asema pysynyt hyvänä punikkien joukossa, vaan myöskin se saisi aikaan parantamattoman vaurion McCormickille, joka oli puolustuspuolen väsymättömimpiä työskentelijöitä ja yksi Amerikan Cityn vaarallisimmista punikeista, ja sitä paitsi Petterin persoonallinen vihollinen. McGivney nykäsi parista näkymättömästä langasta, ja kertoessaan jutun käsittelystä mainitsi American City "Times" huhusta, jonka mukaan puolustuspuolella oli tarkotuksena asettaa todistajaksi mies, joka väitti että häntä on kidutettu kaupungin vankilassa ja koetettu saada todistamaan väärin Gooberia vastaan; syyttäjäpuoli oli tutkinut tämän miehen entisyyttä ja havainnut että hän aivan nykyään oli vietellyt muutaman nuoren tytön, joka oli tehnyt itsemurhan, kun mies kieltäytyi menemästä naimisiin hänen kanssaan. Petteri vei tämän sanomalehden mukanaan lakimies Andrewsin konttoriin ja vaati nähdä tätä ennen kuin hän meni oikeustupaan; hän osotti uutista lehdessä ja sanoi sen tekevän lopun hänen todistaja-arvostaan. "Se on raukkamainen, saastainen valhe!" selitti hän. "Ja se, joka on tätä valhetta levitellyt, on Pat McCormick!"
Sellaisia ovat pulmat, joita tulee lakimiehille ratkaistaviksi rikosasiain oikeudenkäynneissä! Andrews teki parhautensa paikatakseen asiaa; hän rukoili Petteriä — jos se on valhetta, niin pitäisihän Petterin olla iloinen voidessaan vastata parjaajilleen. Puolustuspuoli lupasi asettaa todistajia kieltämään sen. Itse Sadie Todd tulisi kieltämään sen.
"Mutta Sadie sanoi että hän epäilee minua!"
"Kyllä", sanoi Andrews, "mutta hän kertoi minulle aivan äskettäin ettei hän ole varma."
"Mitä hyvää siitä minulle on!" vastasi Petteri. "Jos ne kysyvät minulta, onko kukaan minua tästä koskaan syyttänyt, niin minun täytyy sanoa että McCormick on syyttänyt; ja jos he asettavat hänet todistamaan, niin tuleeko hän kieltämään että on syyttänyt minua?"
Petteri raivosi McCormickia vastaan; on siinäkin radikaali — on muka "aatteen" mies, eikä kuitenkaan ole enempää mieltä kuin että levittelee vääriä parjauksia toverista! Petteri oli tehnyt työtä jutun hyväksi lähes kuusi kuukautta melkein ilmaiseksi, ja nyt odotettiin että hän menisi todistajatuolille, vaikka tuollaisia juttuja on levitetty hänestä ja syyttäjäpuoli ostelee todistajia todistamaan hänet roistoksi! "Ei siitä mitään tule!" sanoi Petteri. "Minulla ei ole mitään tekemistä koko jutun kanssa enää. Asettakaa McCormick todistajaksi pelastamaan Gooberin henki! Minusta ette enää hyödy!" Ja sulkien korvansa lakimiehen pyynnöille hyökkäsi Petteri ulos hänen konttoristaan ja meni Gooberin puolustuskomitean konttoriin jossa antoi saman näytännön.