PALJAIN JALOIN
Niin mä kerran tieni aloin, niin mä kuljen: paljain jaloin.
Avohaavat
syvät näissä
ammottavat
kantapäissä:
rystysihin joka kiven jäänyt niist' on verta hiven.
— Mutta niinkuin
matkan aloin,
päätän myös sen:
paljain jaloin.
Silloinkin, kun
tuska syvin
viiltää, virkan:
— Näin on hyvin.
— Tapahtukoon tahtos sinun, Kohtaloni, eikä minun.