PURJEHTIJAT.
On syvyys allamme kuin lohikäärmeen suu,
kuin syli Atlantin — me kohta vajoamme.
Niin kiiluu alta pilvipäärmeen kuu
kuin paholaisen silmä. Kaukana on meistä jumalamme.
Ja jokin maston lailla meissä katkeaa
kuin veitsi leikkais meidät irti juuristamme.
Lyö salama. Ja taivas päämme päällä ratkeaa.
Me tyhjin silmäkuopin syvään pimeyteen tuijotamme.
Ja kaikki elonlaivan purjehtijat hullut on:
söi myrsky niinkuin skorpiooni pään ja tunnon heistä.
Ja sydän jokainen koht' aronkaltaiseksi tullut on.
Ja elo putoaa kuin kimmeltävä kalansuomus meistä.
Kuin olisimme kahlein kiinni vuoressa
niin käsiämme ylös kurkoitamme.
Olemme toukanruoka mätänevän ruumiin kuoressa.
Ja aavelaiva kantaa varjojamme.