NOLI ME TANGERE
On katkeruuteni niinkuin sammalkaihi syvän lammen silmäkalvolla samealla: viha, viiltävin hampain, niinkuin petokala on väijyksissä mieleni pinnan alla.
Te tulkaa, ajatustenne kaarnalaivoin
te soutakaa yli mieleni, tuntoni aavain
Ja ken pitää hyvin perää, hän päilyvät vedet,
sinen siinnon ja tähtien kuullon nähdä saa vain.
Mut aina, petollisine verkkoinensa mies saaliin-ahne kun saapuu kalastamaan, hän varokoon: hän on tunteva totisesti hain hampaan syöpyvän ytimiinsä hamaan!