PIENIÄ HAUTOJA
On aina jotain poissa, jotain mennyt sulta
kuin varas öisin arkkujasi kahmalois.
Poiss' aivan pientä jotain on, mut niinkuin kulta
se kallista on nyt, kun riistettiin se pois.
Näin osa omaisuuttas, osa itseäsi
sult' aina tiettämättäs hukkuu, lahoaa.
Näin ryöstää ihmisiä näkymätön käsi.
Se oves pihtipieleen ristin kirjoittaa.
Ja pienin, pienin erin kuolet elämästä
ja tulet autioksi. Mieles kalmistoon
teet monta pientä hautaa. Niitä itkemästä
sä astut vihdoin unohduksen kuutamoon.