NIMITTÄIN TUOTA NOIN.
Meitä oli koolla muuten hauska seura, mutta yhdessäoloa pyrki häiritsemään muuan nuori mies, joka aina sanoo »nimittäin».
Hän yritti saavuttaa seuran suosion kertomalla tylsää juttua siitä, miten valaskaloja pyydystetään.
— Tiedättekö nimittäin, kuinka nimittäin pyydystetään nimittäin valaskaloja? — sanoi hän. Nimittäin sillä tavalla, että nimittäin ei tarvitse nimittäin ottaa mitään muita nimittäin pyyntivehkeitä nimittäin kuin tavallisen kapsäkin nimittäin, matkalaukun nimittäin, ja sitäpaitsi kiikarin. Nimittäin tavallisen teatterikiikarin nimittäin.
— Kuulkaahan, tuota noin… keskeytti muuan seuraan kuuluva prokuristi, jos te tuota noin…
— Älkäähän nyt häiritkö, nimittäin — niin sitten nimittäin niin nimittäin otetaan nimittäin se matkalaukku nimittäin ja kiikari ja mennään nimittäin meren rannalle, missä nimittäin on valaskaloja nimittäin. Ja kun nimittäin sitten valaskala nimittäin tulee siihen rantaan nimittäin, niin avataan matkalaukku ja katsotaan sitä matkalaukkua nimittäin sillä puolella kiikaria, joka kovasti suurentaa nimittäin. Nimittäin kiikarissahan nimittäin toisesta päästä katsoen nimittäin esine nimittäin näyttää suurelta ja toisesta päästä katseltaessa se nimittäin kovasti pienentää nimittäin.
— Tuota noin…
— Ja kun nimittäin sitä kapsäkkiä nimittäin on katseltu nimittäin kiikarilla, niin että se, nimittäin kapsäkki, nimittäin matkalaukku, näyttää oikein jättiläismatkalaukulta nimittäin, niin sitten käännetään toisinpäin nimittäin kiikari ja katsotaan nimittäin kiikarin pienentävällä puolella nimittäin sitä valaskalaa nimittäin. Ja kun se valaskala nimittäin näyttää silloin pieneltä kääpiövalaskalalta nimittäin, niin tartutaan nimittäin sitä pientä nimittäin pientä valaskalaa niskasta ja heitetään se siihen suureen nimittäin jättiläismatkalaukkuun. Nimittäin. Hah hah hah!
— Tuota noin, sanoi prokuristi vihaisena, jos te tuota noin vielä tuota noin tänä iltana tuota noin aiotte tuota noin sanoa tuota noin, että »nimittäin», niin…
— Että nimittäin, mitä nimittäin tarkoitatte?
— Nimittäin, nimittäin! Ettekö te tuota noin osaa, kissa vieköön, tuota noin puhua, niinkuin tuota noin ihmiset tuota noin puhuvat, eikä tuota noin »nimittäin, nimittäin»! Tehän tuota noin olette tuota noin vallan järjetön, tuota noin! Ihan kuin tuota noin huonosta tuota noin huvinäytelmästä tuota noin otettu!
— Nimittäin kuinka niin? Nimittäin?
— Nimittäin ja nimittäin! Tuota noin ettekö te tuota noin saa sanaa suustanne sanomatta »nimittäin, nimittäin»! Tehän tuota noin… tuota noin…
— Minä nimittäin…
— Olkaa vaiti! Tehän tuota noin vallan tuota noin raivostutatte, tuota noin! Jos te tuota noin vielä kerran tuota noin sanotte tuota noin, että »nimittäin», niin minä tuota noin ajan teidät ulos!
— Nimittäin… nimittäin…
Me ajoimme ulos heidät molemmat.