VAKUUTTAVAA TOIMINTAA.
2-näytöksinen näytelmä ilman Sibeliuksen musiikkia.
Henkilöt:
Hra Pyy, Mimmin isä. Mimmi, hra Pyyn tytär. Aukusti, nuori mies.
I näytös.
Hra Pyyn eteinen.
Aukusti (tulee ulko-ovesta): Mimmi! Rakkaani!
Mimmi (avaten oven): Kalle!… hp… hm… tuota Aukusti! (Erikseen:) Aina minä erehdyksestä tulen sanoneeksi sen entiseni nimen!
Aukusti: Mitä kuuluu?
Mimmi: Kuinka uskallat tulla tänne, vaikka isäkin on kotona?
Aukusti: Isääsi tahdonkin tavata.
Mimmi: Älä viitsi. Ei hän suostu kuitenkaan. Eihän sinulla vieläkään ole paikkaa.
Aukusti: On kolme paikkaa.
Mimmi: Kolme!
Aukusti: Yksi takinhihassa, yksi polven kohdalla ja yksi… jossakin siellä taempana.
Mimmi: Äss!
Aukusti: Mutta on työpaikkakin, virka tiedossa.
Mimmi: Mikä?
Aukusti: Henkivakuutusvirka. Minun on vain kykyni ja taitoni näytteeksi hankittava yhtiölle jokin hyvä henkivakuutus. Aion pyydystää isäsi henkivakuutukseen. Sanoit kerran, että hän ei ole henkivakuutettu.
Mimmi: Ei ole, mutta…
Aukusti: Hyvästi hetkiseksi! (Menee Pyyn huoneeseen.)
Mimmi: Odota! — Isähän on itse henkivakuutusasiamies!… Ei, hän ei kuullut vaan meni, meni elävältä leijonan luolaan!
(Esirippu.)
II näytös.
Hra Pyyn huone.
Aukusti: Kaunis ilma. Heh. Hm. Mutta oikeastaan. Niin. Jaa.
Hra Pyy: Häh! Puhukaa suunne puhtaaksi! Mitä asiaa? Ja jos ei ole asiaa, niin menkää rääveliin!
Aukusti: Tahtoisin vähän keskustella henkivakuutuksen tärkeydestä.
Hra Pyy: Se on oikein. Ilahduttavaa. Olette järkevä, kunnon mies. Henkivakuutus on tärkeä asia. Sen ottaminen on jokaisen valistuneen kansalaisen velvollisuus.
Aukusti: Mutta moni järkevä, valistunut kansalainen ei kuitenkaan syystä tai toisesta ole henkivakuutusta ottanut. Esimerkiksi… esimerkiksi…
Hra Pyy: Esimerkiksi te. Nuori, järkevä mies, täytän heti teille hakemuskaavakkeen. Otatte ehkä 50,000 markan vakuutuksen?
Aukusti: Minäkö! Mutta enhän minä sitä tarkoittanut!
Hra Pyy: No, 40,000 markan sitten?
Aukusti: Minä en aio ottaa henkivakuutusta!
Hra Pyy: Kyllä otatte! Älkää nyt tuottako itsellenne turmiota peruuttamalla hyvä päätöksenne. Ajatelkaa omaisianne — jos sattuisitte kuolemaan.
Aukusti: Minä olen löytölapsi. Ei ole omaisia.
Hra Pyy: Mutta menettehän toki pian naimisiin. Nuori, reipas mies!
Aukusti: Enpä oikein tiedä.
Hra Pyy: Kyllä, kyllä, tottakai menette, onhan se velvollisuutenne yhteiskunnan jäsenenä.
Aukusti: Teidän mielestänne minun siis olisi mentävä naimisiin?
Hra Pyy: Välttämättä.
Aukusti: Mutta minulla ei edes ole tointa.
Hra Pyy: Kyllä se tulee itsestään. Minä hankin teille toimen, ehdolla, että otatte henkivakuutuksen.
Aukusti: Mutta…
Hra Pyy: Ja menette naimisiin.
Aukusti: Annatteko kunniasananne siitä, että mielestänne olen sopiva aviomies kenelle tahansa?
Hra Pyy: Hm. No, miksei. Ehdolla, että kunniasanallanne lupaatte ottaa minun kauttani henkivakuutuksen.
Aukusti: Olkoon menneeksi. Ja paikankin hankitte?
Hra Pyy: Ainakin koetan. Ja vieläpä sopivan vaimonkin hankin, ellette itse…
Aukusti: Olen jo hankkinut. Kiitos vaan. (Huutaa:) Mimmi hoi, tule sisään, hän suostuu!
Mimmi (tulee).
Aukusti: Tämän olen hankkinut.
Hra Pyy: Minun tyttäreni! Oletteko hullu! Ei tule kysymykseenkään!
Aukusti: Annoitte kunniasananne, että minä olen sopiva aviomies kenelle tahansa!
Hra Pyy: Sehän oli vain asiamiestemppu!
Aukusti: Onnistunut temppu. Minun mielestäni.
Hra Pyy: Oletko sinä Mimmi todella niin hullu, että otat tämän kelvottoman miehen?
Mimmi: Paremman puutteessa otan kuin otankin.
Hra Pyy: Minkäpä sille sitten mahtaa! Kirjoitetaan nyt vaan se henkivakuutushakemuskin.
Aukusti: Kernaasti. Vaikka onhan se oikeastaan tarpeetonta. Minä en kelpaa henkivakuutukseen. Minulla on sydänvika.
Hra Pyy: No jopa tuli Sodoma ja Gomorra minun huoneeni ylitse! Ja tämäntapaisia onnettomuuksia vastaan ei ole edes tapaturmavakuutusta!
(Esirippu.)