TOINEN NÄYTÖS.
Kesä-ilta Mäki-Matin pirtin edustalla. Taaempana korkea metsäinen harju, josta polku tuopi pirtin eteen. Teitä ja polkuja oikealle ja vasemmalle. Mäki-Matti kävelee kiivasta vauhtia harjua alas pirttinsä eteen, johon pysähtyy, silmäillen kaikille ilmansuunnille ja taivaalle.
Mäki-Matti: Harjun laella kävin, josta kauas pohjoisen taivaalle näkee, mutta en mitään kummempaa nähnyt taivaanrannalla liekehtivän. Ja nyt pitäisi tulla! Mutta jos ohi vielä menisi… niin lupaanpa olla Josefiinalle rakas aviomies ja Uuno Akselille kelpo isä… Herra! Kuule rukoukseni! Ei näy missään päin; kummempaa liikettä kuin ennenkään… Vaan nythän onkin vasta aamupuoli päivää… Ja Josefiina ja Uuno Akseli yhä ovat poissa… ehkä ainaiseksi poistuneet… Kummaa, etteivät ihmiset tuon enempää pelkää, vaan touhuavat niinkuin ennenkin! Vaan valmiina ovat minulla eväät pottukuopassa pariksi, viikoksi, tupakasta ja tulitikuista alkaen.
Ojalainen: (Tulee äkkiä Matin selän takaa.) No hyvää huomenta Matti! Mitäs Matille kuuluu?
Mäki-Matti: (Kovin pelästyksissään ja hämmentyneenä.) Mistäs sitä pitäis kuulua. (Silmii ympäri taivasta.)
Ojalainen: Myllyvesi on hyvä. Kuuletko, kuinka oja tulvillaan pauhaa?
Mäki-Matti: Mitä puhut?
Ojalainen: Etkö lähtisi myllyäni laittamaan käyntiin? Eivät sitä muut kuitenkaan osaa.
Mäki-Matti: Mitä puhut?
Ojalainen: Mies! Mikä sinun on? Olethan valkea naamaltasi kuin nauris. Mitä äsken kyläharjulla kävit?
Mäki-Matti: (Hätääntyen.) Uunihakoja kävin hakemassa.
Ojalainen: Vai uunihakoja! Saitkos?
Mäki-Matti: (Itselleen.) Taivas se on pääni päällä sininen kuin taulu… Lämminpä nyt on ilma…
Ojalainen: Ja Erkinpäivä on mennyt eikä Halleyn tähteä ole näkynyt…
Mäki-Matti: Erkinpäiväkö mennyt? Tänäänhän se on. (Katselee epäilevästi Ojalaiseen.)
Ojalainen: Toissapäivänä jo on Erkinpäivä ollut ja se päivä, jona Halleyn tuli palata. Mutta ei ole kuulunut…
Mäki-Matti: (Tekee kummallisia riemullisia liikkeitä.) Ei ole kuulunut! Jokohan jäähtyi ainakin, kun Norjan tuntureille joutui!…
Ojalainen: Epäilemättä on sammunut sinne, niin on jo lehdissäkin.
Mäki-Matti: Maailmanloppua ei siis tulekaan!
Ojalainen: Mitä hulluja! Lähde myllyä laittamaan käyntiin! (Luhtaniemi tulee.)
Luhtaniemi: Täälläpä kohtaan myllärin kotona. Etköhän lähtisi teroittamaan meidän myllynkiviä.
Mäki-Matti: No, jahka tässä syön ja ehdin.
Luhtaniemi: Myllyvettä on runsaasti. Ja myllyt pitää saada käymään…
Mäki-Matti: Niinpä tietenkin. (Katsellen kumpaakin epäluuloisesti.)
Ojalainen: Iloitse Matti nyt, kun tuo kirottu tähti, jota koko mailma on pelännyt, ei osunutkaan tälle Kyläharjun kohdalle! Ja tule myllyille.
Luhtaniemi: Niin, Matti rakas!… Tule nyt panemaan myllyt iloiseen käyntiin niinkuin ennenkin!
Mäki-Matti: No, jahka tässä syön ja joudun…
(Ojalainen ja Luhtaniemi menevät.)
Mäki-Matti: (Yksin taivaalle silmäillen.) Puhuivatko totta? Olenko päivälaskussa erehtynyt! Hulluksihan on tehnyt miehen tämä ijänkaikkinen odotus ja maailman lopun pelko. (Kävellen naurusuin ja kepeästi.) Jopahan kävi sittenkin ennustukseni toteen… että jäähtyy, jäähtyy pakana vie, kun pakkasöinä Lappia halki pyrstöineen vihkasee… Eikö liene pudonnut mereen, joka kuuluu sulana olevan. (Tirkistelee pitkin tietä.) Mutta ketä ovat nuo, jotka maantieltä poikkesivat tälle myllytielle ja tännepäin tulevat? No, ei kahta yhdenlaista… Kävelystä on selvään Josefiina nyytti kainalossa ja toinen on Uuno Akseli, laukku seljässä… Nyt palaavat Airis-Mikon mökiltä, jossa kevättalvea ovat viettäneet… Nyt uskaltavat tulla, kun ei Halleyn tähti osunutkaan tänne… (Käy piiloon kiven taakse, josta näkee pirtin ovelle.) Menempä tästä vähän kalvepaikkaan katsomaan.
(Josefiina ja Akseli tulevat. Josefiinalla nyytti kummassakin kädessä. Uuno Akselilla laukku seljässä ja palava sikaari suussa.)
Josefiina: Matti ei näy olevan kotona, luulen.
Uuno Akseli: Tikku näkyy olevan sinkilässä. (Seisahtuvat pirtin eteen ja tirkistelevät sisälle vuoroin kummastakin akkunasta.)
Josefiina: Jos Matti arvaisi, kuinka hyviä tuliaisia meillä on, niin kyllä kotia kiirehtisi.
Uuno Akseli: Epäilemättä.
Josefiina: Näkyykö Aapon Leenan pirtiltä mitään?
Uuno Akseli: Savu näkyy nousevan. Eläjät siellä ovat.
Josefiina: (Riemussa.) Ja kaikki täällä on paikoillaan, niinkuin ennenkin. Pirtti tässä, tuossa pellot ja tuolla tuttu, metsäinen harju, jossa linnut laulavat. Kuuletkos lintujen laulua, Uuno Akseli?
Uuno Akseli: Ja oja pauhaa niinkuin ennenkin keväisin… ja jopahan kuuluvat myllytkin olevan käymässä…
Josefiina: Kaikki, kaikki on paikoillaan. Mutta missä on rakas mieheni Matti! Onko hengissäkään enään! Rakas mieheni Matti!
Uuno Akseli: Mitäs tuossa huutaa! Käykäämme sisälle, että saamme kahvit keitetyksi.
Josefiina: Kaikki olisi hyvin, kun rakas mieheni Matti…
Mäki-Matti: (Tullen kiven takaa ja pyyhkien silmiään.) Täällä minä olen, rakas Josefiina ja poikani Uuno Akseli…
Josefiina: (Kätellen Mattia.) No terve ja terveisiä meidän matkoiltamme. Uuden puseron lähetti Airis-Maija sinulle, Mikko, uudet kintaat ja kengäkset ja paitavaatetta… Uuno Akseli! Tarjoo isällesi sikaari.
Uuno Akseli: Tässä olisi…
Josefiina: Kaikki on hyvin taas, paremmin kuin koskaan ennen ja väkevän tulokahvin nyt keitämme…
Mäki-Matti: Minulla onkin hyvin kuivia honganoksia…
Josefiina: Pelko oli sielläkin, mutta mitään ei näkynyt eikä kuulunut. Ja tiedätkö Matti, että Uuno Akseli on ansainnut uuden puvun ja vielä on tupakkarahaakin…
Mäki-Matti: Tämä on kumma kevät… kuoleman ja elämän kevät… Yhyy…!
Josefiina: Oikein! Tämä on elämän ja kuoleman kevät. Mitä tänne kuuluu? Missä ovat naapurit Aapon Leena ja Olkkos-Kaisa?
Mäki-Matti: En koko kevännä ole nähnyt. Itsekin olen elänyt elämän ja kuoleman välillä. (Aapon Leena tulee juosten ja lankeaa kaulaan Josefiinalle.)
Aapon Leena: Herra on kuullut rukouksemme. Ja mikä ilo nähdä, että tekin, mies ja vaimo nyt rakkaasti toisianne kohtelette. (Olkkos-Kaisa tulee juoksujalassa.)
Olkkos-Kaisa: Terve tulemaan hauskaan pirttiisi takaisin, rakas Josefiina!
Josefiina: Niinpä tietenkin. Ja tämän komean kuusikkoisen harjun alle, jossa myllyt jauhavat ja linnut laulavat…
Olkkos-Kaisa: Joo ja käet keväisin kukkuvat.
Josefiina: Uuno Akseli, tarjoo Leenalle ja Kaisallekin sikaarit… Nyt on ilon päivä, kun entisellään näen armaan kotini ja naapurini, jotka luulin tulisen Halleyn tähden hännän alle joutuvan…
Mäki-Matti: Vajaa sata vuotta sitä on kirjoitustenkin jälkeen vielä ennenkuin mailmanloppu…
Uuno Akseli: Hyväpä nyt taitaakin olla myllyvesi, koska noin vaahtona näkyy tampulan kahta puolta myllertävän…:
Mäki-Matti: Hyvät vedet! Hyvät vedet!
(Ojalainen ja Luhtaniemi tulevat.)
Josefiina: Sisälle tulkaa kaikki! Komeat tulokahvit nyt keitän ja vehnäsen kanssa tarjoon. Ojalaisen ja Luhtaniemen isännät tulkaa tekin!
Ojalainen: Läksimme vaan Mattia kiirehtimään myllyn takomiseen…
Luhtaniemi: Uuno Akseli! Minä katson sinuun. Sinulla on isäsi myllärilahja! Nyt reippaaksi mylläriksi ala.
Aapon Leena: Niin pian on kesäleipä ansaittu.
Mäki-Matti: Mitä sanot, Uuno Akseli, itse?
Uuno Akseli: Jahka tässä syön ja levähdän.
Luhtaniemi: No niinpä tietenkin!
Ojalainen: No, niinpä on sitten meidän kylässä jälleen kaksi uljasta mylläriä, Matti Väylä ja hänen reipas poikansa, Uuno Akseli…
Aapon Leena: Juuri niinkuin sanotte Ojalainen.
Ojalainen: Niin ja hänen reipas poikansa, Uuno Akseli, jotka yhdessä kylän myllyjä hoitavat ja Matin oiva ja vikkelä vaimo, notkeajalkainen Josefiina, kahvia uljaille mylläreille tuopi…
Aapon Leena: Joo. Ja rauha ja rakkaus on…
Olkkos-Kaisa: Niinpä tietenkin!
Mäki-Matti: Halleyn tähti… Halleyn tähti!
Josefiina: Mitä Matti sanoo?
Ojalainen: Hän iloitsee niinkuin me kaikin tänä koreana toukokuun päivänä, koska maailma vielä vanhalla paikallaan seisoo, myllyt jauhavat ja linnut laulavat.
Mäki-Matti: (Riemussa.) Enkös minä oikein ennustanut! Enkös minä oikein ennustanut! Ha-ha-ha! Saakeli vie!
Josefiina: Mitä Matti? Mitä olet ennustanut? (Kaivaa nyyteistään Matille tuliaisia.)
Mäki-Matti: Että jäähtyy perhana vie, kun Lappia halki talviöinä mennä vihkasee… ha, ha, ha. Saakeli vie!
Josefiina: Tässä kintaat! Mutta nyt sisälle kaikin! Kymmentä kieltä puhuvan kahvin nyt keitän…
Mäki-Matti: Minulla on hyviä honganoksia. (Rientää pirtin päähän.)
Josefiina: Kaikin sisälle nyt! Välkomme! (Menevät sisälle, Uuno Akseli jälkimäisenä, laukku seljässä.)
Mäki-Matti: (Tullen pirtin takaa, honganoksia sylissään. Menee ovelle.) Halleyn tähti… tähti… Pahempi haju kuin kärpän hännässä… Palelluitpa… palelluitpa… Saakeli vie! (Menee sisälle.)
Esirippu.