NÄYTTÄMÖ:
Tilava pirtti Anttilan talossa. Talokkaat istuvat penkillä, joka on sivuakkunan luona. Perällä, pöydän takana, seisoo agronoomi, joka juuri on lakannut puhumasta sonniyhdistyksestä. Palsan leski istuu likimpänä agronoomia. Oikealla ja vasemmalla ovi, jonka luona Pylli-Isso istuu jakkaralla. Muuten tavallinen talonpoikaispirtti. Talvi-ilta.
Agronoomi. Olen ainoastaan lyhyesti puhunut sonniyhdistyksestä, mutta toivon että arvoisat kansalaiset ovat puheeni ja tarkoitukseni ymmärtäneet. Kehoitan siis vielä kerran teitä perustamaan yhdistys. Kun olen varma, että maanviljelysseura avustaa sonnin ostossa, niin ei tule kalliiksi sonni yhdistyksen jäsenille.
Ylipää. Paljonkohan antaisi seura sonnin ostoa varten?
Agronoomi. No ainakin kaksiosaa, niin että teille ei jäisi kun kolmas osa ja se ei tee paljoa, kun koko kylä liittyy yhdistykseen. Olisi muuten ollut suotavaa, että olisi ollut läsnä useampia isäntiä…
Pylli-Isso. Joo ja emäntiäkin.
Agronoomi. Naapurikylässä kun viime talvena perustettiin sonniyhdistys, niin hauskaa oli nähdä kuinka koko kylän väki oli yksimielistä ja nyt ovat hyvin tyytyväisiä.
Anttila. On sitä tässäkin kylässä yritetty, vaan ei ole vielä valmista tullut.
Agronoomi. Yksimielisyys vie voittoon. Huomenna on tarkoitukseni käydä joka talossa sonnia tarkastamassa ja jos havaitsen hyvän, maatiaisrotuisen sonnin, niin se sitten…
Palsan leski. Meillä on »Janne», joka pystyy…
Agronoomi. … niin se sitten ostetaan yhdistyksen sonniksi. Uskon, että tässäkin kylässä on hyviä, tyypillisiä, maatiaisrotuisia sonneja.
Palsan leski. On toki. Jo niitä on…
Pylli-Isso. Ylipäässäkin on kaksi sonnia ja komeita kumpainenkin. Toisella on sarvetkin kuin hirvellä.
Ylipää. Juuri niin. Ja mitä sonnin kokoon ja näköön tulee niin eipä näy tämän kylän laitumilla semmoista, joka…
Pylli-Isso. Ei näykään. Mennä kesänäkin kun minä olin Repovaaralla ja nämä Ylipään lehmät Aitamännikössä, niin selvään kuului kuin sonni lauloi…
Ylipää (naurahtaen). On sillä terveet keuhkot ja kun sarvillaan nostaa suuria kiviä ja heittää kauvas.
Agronoomi (naurahtaen). Semmoiset ovat sivuasioita. Lauhkeaa sonnia on helpompi hoitaa.
Palsan leski (menee aivan agronoomin eteen ja keimailee). Luulenpa, että kun agronoomi näkee meidän »Jannen»… se on palkitun emän vasikka…
Agronoomi. Niinkuin sanottu, huomenna käyn katsomassa… Mutta tässä on minulla sonniyhdistyksen säännöt, joista annan teille kullekin yhden taikka kaksikin kappaletta, jotta voitte naapureillenne antaa. (Antaa kullekin kaksi kappaletta Sonniyhdistyksen sääntöjä).
Palsan leski. Suuri kiitos ja terve tulemaan meille!
(Agronoomi yrittää antamaan Pylli-Issollekin.)
Ylipää. Ei se ole isäntämiehiä.
Agronoomi. Mutta jos hänkin tahtoo jäseneksi…
Pylli-Isso. Jäseneksipä tietenkin. Minulla on kaksi lehmää.
Agronoomi. No siinä saatte kaksi kappaletta tekin.
Pylli-Isso (näyttäen ihan Ylipään nenän alla kirjaansa). Katsos nyt Ylipään rikas, että säännöt annettiin minullekin…
Ylipää. Eläpäs nyt puhkase silmiä siinä…
Agronoomi. Kuten sääntöjen lopussa mainitaan, voipi näitä paikallisoloihin nähden muutella, kehoitan teitä tarkoin siis lukemaan säännöt ja tekemään niihin niitä muistutuksia, joihin luulette syytä olevan.
Pylli-Isso. Niinpä tietenkin.
Agronoomi. Ja niinikään kehoitan nyt aivan ensi tilassa, huomenna jo, kokoontumaan sääntöjä tarkastamaan ja yhdistystä perustamaan.
Anttila. Miks' ei. Meille saapi kokoontua.
Pylli-Isso. Tässä talossapa se on iso pirtti.
Palsan leski. Kokoa sitä on meidän pirtissämmekin.
Pylli-Isso. Onpa tietenkin kokoa.
Agronoomi (katsoen kelloaan). Niin. Nyt alkaa kello jo olla yhdeksän ja minullakin olisi vähin kirjoittamista…
Ylipää. Tahtoisin kysyä erästä asiaa.
Agronoomi. Jahah. Mikä se olisi…
Ylipää. Se se olisi, että jos ei tästä kylästä tosi tyypillistä sonnia löydykään, niin mistäs sitten haetaan? Minä kysyn.
Agronoomi. No meitä tulee tänne kaksi agronoomia tarkastamaan ja kyllä me sonnin hankimme. Perustakaa vaan yhdistys ja pankaa paperit tulemaan seuralle niinkuin olen neuvonut.
Pylli-Isso. Jo se. Sehän on selvä asia.
Palsan leski. Kyllä tästä kylästä sellainen sonni löytyy. Meilläkin »Janne»…
Ylipää. Teidän »Jannenne»…
Agronoomi. Niinkuin sanoin, käyn huomenna joka talossa sonneja tarkastamassa. Onhan tässäkin kylässä maatiaislehmiä, — ehkäpä tapaamme hyvän sonninkin.
Ylipää. Sitä paitse on tässä kylässä ollut luomatautia melkein joka talossa…
Agronoomi. Minulle on sanottu, että tauti on lakannut tässä kylässä raivoamasta…
Ylipää. Tyhjiä puheita. Mutta eivät tahdo tunnustaa.
Palsan leski. Mitäpä se kuuluu muille. Omilla eväillään täällä muutkin ruokkivat karjansa eikä ainoastaan Ylipäässä, tiedän mä…
Ylipää. Tässä ei ole kysymystä siitä, vaan luomataudista.
Agronoomi. No otetaan huomioon sekin seikka.
Ylipää. Olisi vieläkin kysyttävä!
Agronoomi. No antaapas kuulua!
Ylipää. Sitä että saapiko yhdistykseen liittyä kuka tahansa, kenellä lehmä on… torpparit ja mäkitupalaiset!
Agronoomi. Tietysti. Ei säännöissä siitä mainita mitään. Ja sehän olisi suoraa vääryyttäkin, kun pienet eläjät eivät saisi yhdistykseen tulla…
Ylipää (nousee kävelemään). Kyllä minun puolestani. Mutta kuka ottaa sonnin hoitaakseen ja hoitaako sitten hyvin — ettei ruoki, niinkuin täällä sonneja tavallisesti ruokitaan, että paljaita suuteita ja lehmäin loppuja. Semmoinen hoito ei sovi yhdistyksen sonnille, sen minä vaan sanon.
Agronoomi. Yhdistyksen asiaksi jääpi antaa sonni hoidettavaksi semmoiseen taloon, jossa se kunnollisesti hoidetaan ja pitää tehdä muistutus, jos syytä näyttää olevan… Toivon, että kaikista näistä seikoista sovitte keskenänne…
Pylli-Isso. Ylipään isännän puheet ovat taaskin loukkaavia. Kyllä kai tässä kylässä muissakin taloissa sonnia ruokitaan kuin Ylipäässä.
Ylipää. Minä en puhu Pylli-Issolle.
Pylli-Isso (nousten seisomaan). Elä nimittele siinä! Minulla on oikea sukunimi niinkuin sinullakin, se tiedä. Ole niin iso isäntä kuin tahdot. Omistani minäkin elän. Niin.
Agronoomi. No mitä nyt tyhjästä alatte riidellä. Hyvä sopu pitäisi olla.
Pylli-Isso. Niinhän se pitäis, vaan tuo Ylipää se on aina suuna ja päänä joka kokouksessa ja pitää itseään muita viisaampana.
Palsan leski (Menee ja kuiskaa jotakin agronoomin korvaan).
Agronoomi. Kiitoksia vaan. Mutta minä tilasin jo yösijan majatalosta.
(Ojalainen on sytyttänyt piippunsa.)
Ylipää. No se on sitten päätetty, että huomen-illalla kokoonnutaan tähän taloon sonniyhdistystä perustamaan!
Anttila. Niin on päätetty.
Lampela. Saisivatpa tulla muutkin isännät, jotta saataisiin kaikkien nimet yhdistykseen. Tossavainen kuului sanovan, kun tässä päivällä puhuttelin, ettei hän ala koko sonniyhdistykseen.
Agronoomi. Ja minkätähden ei?
Lampela. Ei selittänyt tarkemmin, enkä minäkään ruvennut utelemaan. Vaan olisipa saanut olla täällä nyt kuulemassa esitelmää.
Agronoomi. Kyllä vielä Tossavainenkin liittyy yhdistykseen, jahka aikaa kuluu..Niin. Minä sanon sitten hyvästin! (Kumartaa ja menee vasemmalta pois. Heti kun hän on poistunut, panevat isännät lakit päähänsä ja alkavat tupakoida.)
Ojalainen. On se toista, kun ei tarvitse pientä karjaa varten sonnia elättää, vaan saapi sen sijaan ottaa lypsävän lehmän.
(Ylipää kävelee kahakäteen lattialla.)
Lampela. On toki toista. Nyt vaan yhdistyksen sonnin luo saapi lehmänsä taluttaa.
Anttila. Niin ja siitähän sen tietää, että joka kylässä, johon sonniyhdistys on perustettu, niin kaikki sanovat, että se on hyvä.
Pylli-Isso. Kylläpä agronoomi selvitti kaikki tarkoin, että mikä hyöty siitä on. Kantalehmätkin ensi kesänä sanoi valittavan.
Palsan leski. Hyvin ja selvästi puhui. Kyllä sen miehen puheesta selvän sai se, joka kuunteli. Vaikka kyllä kai semmoisessa karjassa kuin meilläkin kannattaisi pitää itsekin sonnin…
Ylipää. Kyllä se kannattaisi muillakin kuin teillä.
Palsan leski. Tuskin joka talossa kuitenkaan. Ei se ole Ylipään talokaan niin suuri heinätalo, että…
Ylipää. Mutta meiltä viedään vaan meijeriin maitoa sen verran kuin isommista taloistakin ja kaksi sonnia on nytkin kuin patruunia navetassa…
Palsan leski. Ei niistä maksa vaivaa huutaa noin julmasti. Vähemmällä tässä kuullaan. Sarvipäitä nuo kuuluvat olevan teidän sonninnekin…
Ylipää. Komeutta se on tapulissa risti.
(Agronoomi tulee turkki jo yllään, on pois lähdössä.)
Agronoomi. Anteeksi! Unhotin mainita, että tänään aamupäivällä sain kirjeen naapuripitäjäästä Öystin Antilta, jonka tietenkin tunnette. Hän kauppaa sonniansa tämän kylän sonniyhdistykselle…
Ylipää. Vai niin.
(Anttila ottaa lakin päästään. Muut eivät ota.)
Agronoomi. Niin. Minä muuten tunnen tuon Öystin Antin sonnin, »Ilkka» on sen nimi. Kaunis, puhdasta maatiaisrotua ja muutenkin tyypillinen. — Täällä on muuten hänen kirjeensäkin. (Hakee povitaskustaan ja alkaa lukea.)
Ylipää. Mainitseeko hintaa?
Agronoomi. Ei muuta kun että kohtuhinnalla hän »Ilkan» myypi, hänellä kun on kolme nuorta sonnia kasvamassa…
(On äänettömyyttä hetkinen.)
Agronoomi. Mitä tähän arvelette?
Ylipää. On kuulunut, että Öystin Antin karjassakin on luomatauti.
Agronoomi. Se ei ole totta. Minä tiedän, kun joka harva viikko käyn Öystillä.
Ylipää. Emme me tiedä siihen nyt vielä sanoa ennenkun oman kylän somit on katseltu.
Agronoomi. Niin, tehkää tahtonne. Ja kuten sanottu. Huomenna katselen tämän kylän sonneja. Olisi hyvä jos ilmoittaisitte niillekin isännille, jotka eivät nyt ole saapuvilla.
Palsan leski. Mielellämme sen teemme.
Agronoomi. Ja jääkää hyvästi! Olkaa yksimielisiä niin kyllä hommasta tosi tulee! (Menee.)
Ylipää. Mikäpä niitä tietää toisesta pitäjäästä lähteä sonnia ostamaan…
Ojalainen. Tosi. Mennä merta edemmäksi kalaan.
Lampela. Antaapas sen kaupan olla tekemättä.
Palsan leski. Kyllä minäkin sitä mieltä olen.
Ojalainen (aikoo lähteä). Jopa tästä sitten taitaa joutaa kotiakin näitä sääntöjä katselemaan.
Lampela. Niinpä taitaa olla. (Aikoo lähteä.)
Anttila. Tulkaa siis huomen illalla, että saamme nimet paperiin.
Ojalainen. Tulla pitää.
Lampela. Sepä nyt on tietty. (Menevät Ojalaisen kanssa.)
Ylipää. Minä luulen, että Ojalainen, joka on tuttava tämän agronoomin kanssa, uskoo, että hän saa sonninsa myydyksi yhdistykselle, mutta siihen minä sanon heti, että topp…
Anttila. En minä usko Ojalaisen niin luulevankaan.
Ylipää. Mistäs sen niin varmaan tiedät!
Anttila. Mistäs sinä sitten tiedät, että niin luulee, sanopa se ensin!
Ylipää. Kyllä minä sen näen kaikesta.
Anttila. Kun et itse niin vaan uskoisi.
Ylipää. Mitä sanoit!
Anttila. Sanonpa, että taidat itsekin olla Ojalaisen uskossa.
Ylipää. Tämäpä kummaa on kun ei enään osaa puhuakaan… tämäpä on…
Anttila. Saamme kuulla kenen sonnin agronoomi parhaaksi katsoo, se sitten ostetaan.
Pylli-Isso. Juuri niin. Se ostetaan, vaikka puukkoja sataisi.
Palsan leski. Huomen illallako vasta nämä säännöt katsellaan?
Anttila. Niin ja valitaan johtokunta, joka valitsee esimiehen ja allekirjoitetaan sitoumus. Terve tulemaan huomen illalla!
Esirippu.