TOINEN NÄYTÖS.
Sama pirtti Anttilan talossa seuraajana iltana. Anttila yksin pirtissä, pannen kattolamppuun tulta.
Anttila. Jopa saisivat tulla. Mutta pahoin pelkään, että käy tälle sonniyhdistyksellekin samoin kuin kaikelle muullekin, jota tässä kylässä on yritetty yhteisvoimin toimimaan. Siksi ovat he itsekkäitä ja raukkamaisia. Tuo Ylipää varsinkin. Tyhmä ja kun on hyvissä varoissa, niin on niin hullun ylpeä, ettei housuihinsa mahdu.
(Pyllin-Isso tulee.)
Pylli-Isso. Hyvää iltaa!
Anttila. Iltaa! Eikös muita näkynyt tulevaksi?
Pylli-Isso. Tuli se Ylipää, vaan poikkesi Ojalaiseen.
Anttila. No mitäs muuta kuuluu?
Pylli-Isso. Kuului agronoomi kehuneen Palsan lesken »Jannea».
Anttila. Vai niin. Kuka siitä kertoi?
Pylli-Isso. Kävin talossa tullessani ja emäntä itse selitti. Kuuluvatkin olevan hyvät tuttavat emäntä ja agronoomi.
Anttila. No mitäs Harju siitä arvelee?
Pylli-Isso. Mitäpä minä arvelisin? Jos muille Palsan »Janne» välttää niin kyllä minullekin.
Anttila. No siitä saamme tuumailla. No oletkos sääntöjä katsellut?
Pylli-Isso. Olen. Vaan tässä sanotaan juuri 9:ssä pykälässä, että siitossonni on sijoitettava semmoiseen paikkaan, jossa on terve karja. Mutta luomatautihan Palsalla on ollut jo monena vuonna.
Anttila. Kyllä semmoista puhetta on ollut kylällä kulkemassa. (Palsan leski, Ojalainen ja Lampela tulevat.) Jopa sieltä alkaa väkeä karttua. Me olemmekin jo pitkästyneet tämän Harjun kanssa.
Palsan leski. Onpa nyt vielä iltaa keskustella.
Anttila. Onko kuulunut, joko agronoomi on matkustanut pois?
Ojalainen. Meillä käydessään sanoi heti matkustavansa kun ehtii kaikki sonnit tarkastaa.
Lampela. Luultavasti on jo mennyt.
(Ylipää tulee, on erinomaisen hyvällä tuulella.)
Anttila. Mahtaneeko muita vielä tulla.
Ylipää. En tiedä varmaan. Mutta Mattila ja Puolakangas aikoivat kirjoittaa nimensä sitoumuksen alle. Ja silloin yhdistykseen jo tuleekin kuusikymmentä lehmää eikä enempää tarvitse ollakaan. Ei muuta kuin aletaan hommaamaan vaan.
Palsan leski. Niin mitäpä tässä jaarittelemme. Aletaan hommaan.
Anttila. Johtokunta on siis ensiksi valittava. (Katselee sääntöjä.)
Ylipää. Niin väinkin ja esimies. Minä puolestani esittelisin tätä Anttilaa esimieheksi. (Kaikki istuvat lakki päässä ja tupakoivat.)
Pylli-Isso. Siihen ei ole kenelläkään vastaan sanomista. Anttilan isäntä esimieheksi.
Anttila. Minä puolestani esitän että johtokuntaan tulisivat tämä Ylipää ja Palsan leski, niin samapa on sitten jos minä rupean esimieheksi.
Pylli-Isso. Se passaa. Ylipää ja Palsan leski johtokuntaan.
Lampela. Se oikein sopii.
Anttila. Olette kai lukeneet näitä sääntöjä?
Palsan leski. Olen minä niitä katsellut.
Anttila. Olisiko nyt kenelläkään halu saada muutoksia tai lisäyksiä näihin sääntöihin?
Ylipää. Tahtoisin minä vähä puhua. Tässä 10 §:ssä sanotaan, että yhdistyksen sonnilla on ajettava, jotta se pysyy käyttökuntoisena. Siinä on pykälä, jota minä en hyväksy. Kun sonnin antaa tuon tuostakin laukata ulkona ja muuten hoitaa hyvin, pysyy se käyttökuntoisena ajamattakin. Kun täällä ei ole tapana sonneilla ajaa, niin kuka perhana sitä alkaa opettaa ja semmoiseen vaivaan sitoutuu…
Anttila. Niin, mitä tähän Ylipään muistutukseen sanotaan?
Palsan leski. Kyllä se muistutus on paikallansa. Pois semmoisen pykälän saapi pyyhkiä.
Pylli-Isso. Niinpä pyyhkii pois!
Anttila (Pyyhkii lyyjykynällä). No se on poissa. Sitten olisi tämä jäsenten sitoumus allekirjoitettava. Minä olen sen jo koko arkille kirjoittanut ja tässä se on. (Ottaa kirjan lehtien välistä paperiarkin. Lukee ääneensä.) Tämmöinen tämä on: »Sonniyhdistyksen jäsenten sitoumus. Me allekirjoittaneet olemme päättäneet perustaa paikkakunnallamme sonniyhdistyksen nimeltä Jaaralan kylän sonniyhdistys ja laatia sen säännöt pääasiallisesti Perä-Pohjolan maanviljelysseuran malliohjeiden mukaan. Näitä sääntöjä sitoudumme noudattamaan ja pysymme yhdistyksessä.»
Aika ja paikka ja jäsenten allekirjoitukset. Sitten on vielä erittäin sonninhoitajan sitoumus, jonka hänen tulee allekirjoittaa, kun saapi sonnin hoitaakseen. (Ylipää kävelee levottomana edestakaisin.) Niin että jos ei sääntöjä vastaan ole enään mitään muistuttamista, voisimme alkaa allekirjoittaa. (Hetki äänettömyyttä.) No mitä mietitte? Minä käyn noutamassa mustetta ja kynän.
Ylipää (rykien alussa). Mutta eihän tässä ole vielä tietoa mistä sonni on ostettu tai ostetaan. Se kai tässä ensiksi pitää tietää, minun ymmärrykseni mukaan…
Anttila. Niin, ei ole siitä puhuttu.
(Pitempi aikaa äänettömyyttä, jona aikana jokainen tuijottaa permantoon.)
Palsan leski. Meillä käydessään tänä aamuna agronoomi kovin ihastui meidän »Janneen» ja kaikin puolin kehui sitä tyypilliseksi ja sanoi olevan puhdasta maatiaisrotua… (Äänettömyyttä, jona toinen toiseensa tuijottaa.) Sitten kysyi hintaa, tunnusteli ja tutki joka paikan. Kun lautaselta alkoi niin ihan silmiin asti tarkasteli ja nauru suussa oli koko ajan. Minä sanoin, että hinnasta kyllä sovitaan, etten minä kotikyläläisiä halua nylkeä. Pois lähtiessään sanoi, että »Janne» varmaan oli sopivin sonni sonniyhdistyksen sonniksi. Ja naurusuin lähtikin talosta. (Äänettömyyttä.) Niin.
Ylipää (kiukkuisella äänellä). Jaa. Sen minä sanon, että jos Palsan »Janne» sonniyhdistyksen sonniksi ostetaan, niin semmoiseen yhdistykseen en kirjoita nimeäni minä, se on viljanen vissi. »Janne» on ensinnäkin pieni rakki ja kaviot kuin leipälapiot. Pahoissa kivikoissa ei pääse liikkumaankaan ja sitä paitsi on talossa ollut luomatauti toistakymmentä vuotta… Sen minä sanon, että…
Palsan leski (Kiivaasti nousten paikaltaan). Ostakaa sitten sonni vaikka Mellajärvestä. Minulla on vara pitää sonnia vaikka kymmenen. (Aikoo lähteä pois.)
Anttila. No ei emännän pidä pahastua, tuumailemme… tuumailemme…!
Palsan leski. Minä pyllistän teidän sonniyhdistyksellenne! Luuletteko, että tässä saatte minua pilkkananne pitää. (Menee, lyöden oven lujasti kiinni.)
Ylipää. Jopa akka taisi paheksua, kun kuuli totuuden. Menköön! Onhan meitä vielä ja lisää ehkä tulee.
Pylli-Isso. Kiivas ja ylpeä emäntä.
Anttila. Eipä tämä näytä juuri lupaavalta, tämä alku.
Ylipää. Kyllä jäseniä saadaan, kun minä alan hommata. Mutta tänä aamuna kun agronoomi meillä kävi niin viipyikin toista tuntia. Kahvia joimme ensin salissa ja minulla oli vähä miestä väkevämpää, että hyvät puol'kuppiset saimme. Sitten kun menimme navettaan, niin eipä sanonut semmoista karjaa nähneensä pitkään aikaan. Ja molempia sonnia tunnusteli. Mutta vanhemman »Tösselin» sanoi olevan paremman. Ja tutki ja tunnusteli ja kiitteli ja sanoi että tämä juuri on sonnien sonni… että tämä on erittäin sopiva sonniyhdistyksen sonniksi… näin vankka, lihava ja kookas… (Silmäilee muihin, jotka istuvat allapäin.) Ja maatiaisrotuisen sanoi olevan. Ja minä sanoin, että minä otan myöskin hoitaakseni, enkä tarjoakaan suuteita enkä lehmäin loppuja että lihavana ja reilassa pysyy niinkuin tähänkin asti. Vaan alle kahden sadan markan minä en myy, — sanoin agronoomille. Ei tuntunut pitävän liikana hintaa, koska sanoi, ettei se ole paljokaan näin uljaasta eläimestä… (Äänettömyyttä.)
Ojalainen. Mutta sillä teidän »Tösselillähän» ovat sarvet. Ja agronoomi juuri mainitsi, ettei puhdasrotuisella maatiaissonnilla saa olla sarvia…
Ylipää (ollen liikkeellä lattialla). Antaa olla vaan sarvet. Itse se sarvensa kantaa. Vai kuinka?
Ojalainen. Joo, joo, mutta silloinpa se ei olekaan tyypillinen. Eikä sinun »Tösselisi» ole maatiaisrotuinenkaan, kun tosi tulee. Siinähän on ruskeaa puoleksi.
Ylipää (kiivastuen). Vaan semmoista sonnia ei ole toista tässä kylässä. Ja jos ei se vältä teille, niin välttää se minulle. Enkä minä sitä sen vuoksi kauppaa, että olen pienen rahan tarpeessa…
Ojalainen. Mitäs sitten soitat suutas ja pauhaat!
Ylipää. Minulla on valta puhua tässä niinkuin muillakin. Minä maksan veroni ja henkirahani eikä minun tarvitse juosta naapurista leipää lainaamaan, sen sanon.
Ojalainen. Vähän sinun avullasi on tässä kylässä eletty. Vaan sonnia ei sinulta kyllä tällä kertaa osteta.
Ylipää. Minulle on saman tekevä, ostatte tai ei. Mutta valta tässä on minullakin. Minä en rupea koko sonniyhdistykseen. (Pyörähtää ylpeästi.) En perhana vie rupeakaan. Siksi on tässä minullakin valtaa.
Ojalainen. Tee tahtosi!
Ylipää. Joo. Te tahtosi! Vaan montako teitä sitten jääpi! Ojalaisellakin neljä lehmän-kisuraa kuin vaivaista rottaa…
Ojalainen. Mitä se asia sinua liikuttaa. Et sinä nyt riitelemällä saa puoltasi päälle. Kyllä saat »Tösselisi» viedä teurastajalle ha, ha, ha.
Ylipää. Haista kärpän…! (Painaa naapukkansa päähän ja lähtee ulos. Ovessa tulee kyläläisiä, miehiä ja naisia vastaan.)
Anttila. Ei tästä näytä tulevan mitään. (Kyläläiset katselevat istumasijoja ja asettuvat istumaan.)
Lampela. Taitaa olla parasta jättää koko homma sikseen, ainakin toistaiseksi.
Anttila. Emmekö kuitenkin voisi alottaa allekirjoituksia tämän sitoumuksen alle ja sitten lähettää se talosta taloon, että joka tahtoo yhdistykseen liittyä, hän kirjoittaa nimensä sitoumuksen alle?
Ojalainen. Niin, niin, mutta ne tahtovat tietää, mistä sonni ostetaan ennenkun kirjoittavat nimensä.
Ääni kyläläisten joukosta. Sepä nyt on tietty. Sillä sonni kai tässä pääasia on.
Anttila (kiivaanlaisesti). No mutta helkkarissa! Ettekö ymmärrä, että kun oikea agronoomi, karjakonsulentti, sonnin tarkastaa ja hyväksyy, niin sen täytyy kelvata vaikka keisarin yrttitarhaan. Tuommonen vastaan paneminen on suoraan sanoen tyhmyyttä.
Ojalainen. Vaan ei siihen umpimähkään kukaan nimeänsä kirjota.
Useita ääniä. Ei kirjoiteta ennenkun on tiedossa mistä sonni ostetaan.
Anttila. No tämä hommahan menee sitten taas penkin alle. Ellei papereita lähetetä seuralle, emme tietysti tule sieltä avustustakaan saamaan.
Ojalainen. Ei se minun syyni ole.
Anttila (kiivaasti). Kenenkäs sitten?
Ojalainen. Minunko sen pitäisi tietää.
Anttila. Te olette kaikin aina vastaan jos mitä yritetään yhteisvoimin. Kuinka kävi puimaosuuskunnan ja monen muun homman.
Pylli-Isso. Pois tästä saapi lähteä. Ei tästä tullut, näenmä, mitään.
Anttila (lyö kirjat ja -paperit pöytään). Siinä olkoon minun puolestani! (Ojalainen, Lampela ja osa kyläläisiä lähtee.) Tehköön agronoomi mitä tahtoo. Minä en pane rikkaa ristiin.
Useita ääniä. Miks'ei sanottu mistä sonni ostetaan?
Anttila. Taitaisi se sitten teille kelvata, vaikka Ekyptistä ostettaisiin.
(Agronoomi tulee vauhdilla, turkki yllään.)
Agronoomi. Iltaa, iltaa! Taisinpa myöhästyä. Olen juuri matkalla, mutta halusin poiketa kuulemaan… ja voisinpa jo ottaa paperit matkaanikin. Sitoumuksen olette jo tietysti allekirjoittaneet!
Anttila. Ei ole yhtään nimeä.
Agronoomi. No mitäs hemmettiä tämä on? Enpä ole tämmöistä kuullut enkä nähnyt. (Katselee tyhjää paperiarkkia, johon sitoumus vaan on kirjoitettu:) Ei vaan olekaan. Ei yhtään nimeä. No ei anna Seura penniäkään sonnin ostoa varten. Jävelnamma! Tämän kyläläisetpä vasta pässinpäitä ovat. (Kääntyen kyläläisten puoleen). Olkaa sitten ilman oikeaa siitossonnia! Kyllä niitä on kyliä, johon otetaan. Lempo soi! Sanokaapas minun kyytimiehelleni, että tulen kohta.
Anttila. Minä arvasin ettei tule mitään.
Agronoomi. Jävelnamma kuinka tyhmän ylpeitä ja typeriä nämä perä-pohjolaiset ovat.
Esirippu.