YLEISENÄ SYYTTÄJÄNÄ
Nimismiehen pitää olla monipuolinen mies. Hänellä täytyy olla taipumusta salapoliisiksi, hänen tulee tuntea maanlaadut, osata arvostella maatalosta, onko se hallanarka vai ei, ja määrätä mitä on tehtävä, jos joku on eksynyt erämaahan. Lisäksi on hänen huolehdittava, että tilastolliset tiedot piiristä ovat täsmällisiä, ettei kukaan kilju yleisellä paikalla ja ettei piirissä kulje "epäilyttäviä henkilöitä". Hänen toimenaan on myöskin kertoa vuodentulon toiveista, hänen täytyy nähdä tuntemattomaan tulevaisuuteen ja tietää varmaan sanoa, "tuleeko siemenestä puute". Maan routimiset, veden vähyys ja runsaus, sateet, tuulet ja tuiskut — kaikista tulee hänen pitää vaaria ja niistä "aikanaan" ilmoittaa. Maanteiden tarkastukset ovat hänen hauskimpia retkiään. Jos ei hän osaa kylliksi määrätä someroa, on hän epäkäytännöllinen; jos hän määrää liian paljon, on hän tyhmä.
Mutta ennen kaikkea tulee hänen olla lakimies. Hänen pitää tuntea kaikki lait. Usein tie- ja vesirakennuksen insinöörit saavat ihmetellä sitä kekseliäisyyttä, jolla hän selviytyy vaikeimmastakin pulmasta. Hän on oppinut itse tekemään lakeja, ja suunnilla ne useinkin ovat. Sillä hän ei hätäile, ja hän tuntee miehet, joiden kanssa on tekemisissä. Hän on näppärä saamaan sovinnon aikaan asianomaisten kesken ja nauraa usein partaansa keksinnöilleen.
Niin, sanalla sanoen kaikilla aloilla ja kaikkialla häntä kaivataan ja tarvitaan. Hirvi on ammuttu kiveliössä: missä on vallesmanni? Viinakauppias on pannut vettä liemeensä, ostaja huutaa: annapa kohtaan vallesmannin! Kauppamatkustaja, jonka on kyytipoika rekineen kampsuineen ajanut ojan pohjaan, huutaa: Mitä h—ttiä! Eikö tässä piirissä vallesmannia olekaan?
Kuvernööri hänelle marisee herkeämättä, uhkaa sakoilla ja komentelee; kruununvouti "muistuttaa", "huomauttaa" ja "kehoittaa" lakkaamatta, aikoo valittaa kuvernöörille ja kirjoittelee hävyttömyyksiä virkakirjeiden selkäpuolet täyteen; koko kansa häntä haukkuu, ja velalliset toivovat hänen sielunsa ja ruumiinsa alimmaiseen h—ttiin.
Mutta vallesmanni ei hätäile. Sillä hän on monipuolinen mies, ja hän on silmästä silmään katsonut herra Perkelettäkin…
* * * * *
Minun tuli ensi kerran olla yleisenä syyttäjänä käräjillä. En ottanut koko tointa kovinkaan juhlalliselta kannalta.
Minkäpä ne nyt minulle tekisivät.
Asia koski kahta nuorukaista, jotka arvannostotilaisuudessa olivat olleet hutikassa ja mellastaneet aikalailla. Se oli tapahtunut silloin kun muutakin "laittomuutta" tässä maassa harjoitettiin sen minkä ehdittiin. Miksei saanut yksi olla yhtä laiton kuin toinenkin?
Laitontahan oli koko arvannosto, — mikä sitten jos pojatkin elivät laittomasti.
Asia oli jo ollut kerran ennen käsiteltävänä. Paria todistajaa oli kuulusteltu. Nyt oli ilmoitettu taas kaksi uutta todistajaa.
Nuorukaiset olivat kotokylän miehiä, reippaita poikia kumpikin, ja vanhoja tuttuja minulle. Molemmin he pelkäsivät sakkoa, mutta minun ei käynyt asiaa auttaminen.
"Emmeköhän pääse hyvin vähällä", lohduttelin heitä.
Asia huudettiin, ja molemmat nuorukaiset, Heikki Kuusisto ja Kalle
Vimpari, tulivat itse vastaamaan.
Edellisten käräjäin pöytäkirja luettiin. Siihen otetuista vierastenmiesten todistuksista ei käynyt selville, olivatko he olleet juovuksissa tai ketään häirinneet.
Minä ilmoitin kaksi uutta todistajaa, talokkaan Ville Kangaspään ja torppari Sameli Lahden.
Heitä vastaan ei ollut jääviä, saivat vannoa ja todistaa.
Kangaspää, vanha, kunnioitettava ukko, jäi ensiksi todistamaan.
Tuomari: No olivatko nämä arvannostossa päissään, ja mitä ne tekivät?
Kangaspää: Tätä Heikki Kuusistoa en nähnyt, mutta kyllä tämä Kalle Vimpari siltä näytti.
Tuomari: Näytti? Mitä hän teki? Häiritsikö toimitusta tai ketään yksityistä?
Kangaspää: Ei minulle vaan mitään tehnyt, enkä nähnyt muillekaan tekevän.
Tuomat: No mistä todistaja tietää, että vastaaja Vimpari oli juovuksissa?
Kangaspää: Kyllä se selvään näkyi. Nurkan takana kiroili, ja oli riisunut takin päältään, ja viinapullo oli kädessä. Päissään oli, ei auta. Ei selvä mies niin mellakoi.
Tuomari (Vimparille): Myöntääkö vastaaja olleensa juovuksissa?
Vimpari: Kyllä sitä tuli maistetuksi, mutta se oli jälkeen arvannoston enkä minä tehnyt kellekään mitään pahaa, — itsekseni vaan kiroilin, että kun lähdin ollenkaan, kun kuuluivat sanovan, että oli laiton koko arvannosto.
Tuomari (todistajalle): Se oli siis jälkeen arvannoston, kun todistaja näki vastaajan nurkan takana mellastamassa?
Kangaspää: Niin oli. Väkikin oli jo suurimmaksi osaksi poistunut. Herrat olivat parhaillaan syömässä eivätkä tainneet hekään, äänistä päättäen, olla aivan vesiselviä.
Tuomari: No tietääkö todistaja muuta?
Kangaspää: En minä tähän asiaan muuta tiedä. Mutta en ole koskaan kuullut, että tämä Kalle Vimpari olisi viinamies.
Tuomari: Todistaja saapi sitten poistua.
Kangaspää (mennessään): Pyytäisin kulujani.
Tuomari (Sameli Lahdelle, joka on tullut sisälle samassa kun Kangaspää on poistunut): No mitä tämä tietää?
Sameli Lahti: En minä tähän asiaan mitään tiedä.
Tuomari: Mitä varten teidät sitten on tänne käsketty?
Sameli: Sitä minä itsekin ihmettelen. Olihan siellä muita ihmisiä jälestäpäin. Selviä miehiä nämä silloin olivat kumpikin, kun minulle ryypyt tarjosivat tallin takana.
Tuomari: Näillä oli siis viinaa?
Sameli: Ei ollut viinaa, mutta oli oikein vihollisen tulista konjakkia. (Lautamiesten penkistä kuuluu naurun tirskumisia.)
Tuomari: Joivatko vastaajatkin?
Sameli: Eivät maistaneet kumpainenkaan, mutta sanoivat, että sitten kun he arvan ovat nostaneet, niin sitten he ryyppäävät.
Tuomari: Todistaja ei siis tiedä, ovatko vastaajat olleet juovuksissa vai ei.
Sameli: Mahdoton on minun tietää, minä menin naapuriin nukkumaan.
Tuomari: No sitten todistaja saapi poistua.
Sameli menee verkkaan ja miettiväisenä ikäänkuin jotakin vielä sanoakseen.
Tuomari (hetken perästä): No, mitä syyttäjä sanoo?
Minä selitän, että koska ei ole selville käynyt, että vastaajat olisivat olleet juovuksissa ja vielä vähemmän ketään häirinneet, en voi mitään edesvastausta vaatia. Ja kun, mikäli olen selville saanut, ei liioin parempia todistajia enää ole, pyydän minä, että asia nyt päätettäisiin.
Tuomari: Mitä vastaajat sanovat?
Vastaajat: Pyydämme päätöstä asiaan.
Kalle Vimpari: Minä tahtosin ilmottaa, että kun olin takin päältäni riisunut, niin se ei tapahtunut viinan takia, vaan meillä oli meininki painia. Eikä meillä ollutkaan kun litra konjakkia kummallakin…
* * * * *
Vähäisellä nuhteella he pääsivät kumpainenkin. — Seuraavana sunnuntaina käski Kalle Vimpari minutkin romiaisiinsa.
Semmoinen oli juttu, jossa ensi kerran olin "yleisenä syyttäjänä".