1. BOL.
Vanhimpia ja yksinkertaisimpia maanomistus- ja maaverotusyksiöitä läntisessä ja luoteisessa Europassa on ollut tila — täysi ja jakamaton tila.
Anglosaksilaisessa Englannissa sellaisen maa- ja verotusyksiön nimenä oli "hide", "hid", millä alkuaan tarkoitettiin sellaista tilaa, joka riitti perheen elatukseen. Myöhemmin tällaiseen täysitilaan laskettiin 120 acrea peltoa. Jo varhain täysitiloja jaettiin osiin; niinpä 1/4 hiden tila oli "virgate". Mutta asutus- ja verotusmuutosten kautta hide menetti entisen merkityksensä, ja feudalismin aikana se esiintyi enään vain eräänlaisten verojen yksiönä.[476]
Keski-Europan germanilaisilla aloilla oli vastaavan yksiön nimi "Hufe", "huoba", "höba"; sen latinankielinen nimitys "mansus" merkitsi kartanoa, asuinpaikkaa. Kuudennen vuosisadan lopulla näkyy Hufe Länsi-Saksassa menettäneen alkuperäisen heimotilan luonteensa ja muuttuneen määrätynlaatuiseksi veroyksiöksi. Frankkilaisella ajalla mainitaan verotilan suuruudeksi usein 30 Morgenia, mutta eri seuduilla olivat täysitilat hyvinkin erisuuruisia, mikä kyllä kävi päinsä, koska tällaisten tilain ainoastaan samassa jakokunnassa tarvitsi olla samansuuruisia.[477]
Skandinavian maissa oli vanhimmalla verotilalla nimenä "bol". Tanskassa se vanhemmalla keskiajalla merkitsi yleensä taloa, tilaa, joka elätti talonpoikaisperheen. Uutisraivauksen ja parannetun viljelyksen kautta alkuperäisten bolien suhteet aikaa myöten muuttuivat. Jo 11. vuosisadan lopulla Tanskassa mainitaan bolin puoliskoja ja pian sen jälkeen bolin neljänneksiä ja muita murto-osia. Bol Tanskassa oli myöskin peltojaon perusteena kylässä. Kussakin kylässä laskettiin olevan määrätty luku boleja. Otaksutaan, että jossakin kylässä oli boleja esim. 8; muudan kylän taloista oli koko bolin tila, se oli siis peltojaossa saava 1/8 kylän pellosta; toinen talo oli neljännesbolin tila ja sai siis pellosta 1/32. Bolin suuruuden ja arvon määräsi siis sen suhde toisiin saman kylän boleihin. Eri osissa maata bolit saattoivat olla ja olivatkin erikokoisia. Kuinka "bol" Tanskassa tuli verojen ja rasitusten, etupäässä leding-velvollisuuden, perusteeksi on jo ennen esitetty. Aikain kuluessa bol täälläkin jäi yksinomaan vain maanverotusyksiöksi.[478]
Bol oli aikaisemmalla keskiajalla yleisesti käytetty nimitys Ruotsissakin, Skånesta Norlantiin saakka. Alkuaan, kun ei maalla ollut muuta kuin asuntopaikan arvo, bol Ruotsissakin merkitsi asuntopaikkaa, tilaa yleensä, viljelmää; niin useimmissa maakuntalaeissa. Siinä merkityksessä se esiintyy vieläkin käytetyissä ruotsinkielisissä nimityksissä "prestbol", "klockarebol" (pappila, lukkarila). Mutta aikuiselle bolille kävi Ruotsissa, niinkuin sille kävi muuallakin: se jäi alkuperäisen tila-alueen nimeksi, vaikka alueelle syntyi useita tiloja, ja se tuli merkitsemään määrättyä maa-alaa määräämättömän viljelmän sijasta. Ruvettiin puhumaan kokonaisista boleista ja bolin osista, 1/2 ja 1/4 boleista, ja bol tuli täälläkin verotusyksiöksi samalla lailla kuin Tanskassakin oli tapahtunut.[479]
Myöskin Suomessa esiintyy bol vanhemmalla keskiajalla. Edellä tehty lyhyt katsaus jo viittaa siihen, mitä bol Suomessakin alkuaan on ollut.[480]
Suomen vanhat bolit esiintyvät asiakirjain mukaan ainoastaan Suomen lounaisilla ruotsalaisilla alueilla, tarkemmin sanoen Ahvenanmaalla ja Kemiössä. Jo tämä seikka osoittaa, että meidän maassamme esiintyvä bol on samaa juurta kuin skandinavialainen. Bolin esiintymisaika Suomessa supistuu varhaisempaan keskiaikaan; ensi kerran bolia täällä mainitaan v. 1328 ja viimeisen kerran 1410.
Kaikissa 11 asiakirjassa, joissa bolista puhutaan, sillä tarkoitetaan tilaa, viljelmää rakennuksineen, peltoineen, niittyineen, metsineen, kalavesineen ja muine etuuksineen. Alkuisin on bol varmaan täälläkin merkinnyt normalista tilaa yleensä, sitä sen tarkemmin määräämättä. Mutta siihen aikaan, jolloin asiakirjamme bolista puhuvat, tämä kehityskausi jo oli sivuutettu ja bol tullut merkitsemään määrätyn suuruista tilaa, kuten selviää siitä, että bolia ositettiin 1/2, 1/4 ja 1/8 boleihin ja että bolilla jo varhain oli määrätty arvo. Tällä tavoin bol Suomessakin tuli veroyksiöksi, jollaisena se Ahvenanmaan vanhimmassa verotuksessa esiintyy.
Siihen aikaan kuin eri seutujen bolit verotuksen kautta saivat saman veroarvon, ne todellisuudessakin luultavasti olivat yleensä samanarvoisia ja -suuruisia. Mutta kun eri seuduilla olevain tilain kesken ei voitu toimittaa minkäänlaista tilusten tasoittamista, ne aikaa myöten, asutuksen ja viljelyksen eri tienoilla eri tavoin kehittyessä, varmaan tulivat melkoisenkin erilaisiksi. Tästä yleisestä syystä kaikki vähänkään vanhemmat maaveroyksiöt Suomessa ovat eri seuduilla eri suuruisia, vaikka ovat samannimisiä ja alkuaan varmaan olleet samansuuruisiakin.
Mahdollisesti myöskin samassa kylässä olevat tai samaan asutukseen lukeutuvat bolit alkuaan omistivat ja käyttivät omia erillisiä peltojaan ja niittyjään, jotka eivät olleet yhteisen kyläjaon alaisia. Lounaisen Suomen vanhin saaristo- ja rannikkoasutus on suuressa määrin sellaisen yksinäisasutuksen luontoista ja lukemattomat maakirjoissa eri kyliksi merkityt asutukset ovat ikivanhoja yksinäistiloja tai sellaisesta jakautumalla syntyneitä pikkukyliä. "Lohkojaon" tapainen erillinen omistustapa oli uuden ajan alussa yleinen Ahvenanmaalla ja useilla seuduin lounaisen Suomen mantereella, ja syytä on katsoa tältä asutus- ja omistusmuotoa ikivanhaksi.
Todennäköistä kuitenkin on, että tätä kyläjärjestelmää paljon yleisempi jo muinoin oli toinen kyläjärjestelmä, sellainen, jossa alku-bolit kylän peltojen ja niittyjen omistamisessa ja käyttämisessä olivat toisistaan riippuvia, niinkuin ne metsän, laitumen ja kalavesien omistamisessa ja käyttämisessä tiettävästi kaikkiallakin olivat.
Sellaisissa kylissä bol-järjestelmä varmaan on ollut jaonkin perusteena. Kun verotuksen kautta boleille oli tullut lasketuksi sama arvo ja sama vero, käy luultavaksi, että samassa kylässä olevat bolit nyt saatettiin käytännöllisesti samanarvoisiksi ja -suuruisiksi, elleivät ne jo aikaisemmin sitä olleet; oikeus ja kohtuus vero-oloissa oli mahdollista ainoastaan siten, että yhtä suurta veroa maksavat tilat samassa kylässä olivat samansuuruiset ja -arvoiset. Suomen bol-alueella on siten luultavasti ollut samanlainen kyläjako, kuin Skandinaviassakin tiedetään olleen. Tämän kautta bol alueellaan tuli kaiken myöhemmän maaverotuksen pohjaksi ja perustukseksi, ja bolin nimi muuttui verokunnan nimeksi.