2. AHVENANMAAN MAAKUNTAKÄRÄJÄT JA MAANTUOMARI.
Ahvenanmaa esiintyy jo aikaisin järjestyneenä oikeudellisena j& valtiollisena kokonaisuutena. Jo v:lta 1322 on asiakirja oikeustoimituksesta, joka on tehty Ahvenanmaan maakunnan yhteisillä käräjillä ja vahvistettu Ahvenanmaan sinetillä.[227] Läpi keskiajan, kauas uudelle ajalle saakka pysyivät Ahvenanmaan maakuntakäräjät voimassa.
Maakunnankäräjäin kokoontumispaikka oli vv. 1322, 1414, 1422, 1431, 1438 ja 1538 Saltvik, v. 1330 Önningevik (luult. Jomalassa) ja 1564 ja 1565 Färjsundet.[228] Saltvikin kirkko ja sen läheisyydessä muinoin ollut Saltvikin kruununkartano sekä Färjsundet ovat juuri sen vesiväylän varrella, joka muinoin erotti toisistaan Ahvenanmaan pääosat (tridungit). Maakunnan eri osain yhteiseksi käräjäpaikaksi oli tämä seutu kylläkin luonnollinen. Jos, kuten luultavalta näyttää, muinainen Saltvikin kruununkartano on ollut sama saarikartano kuin myöhempi Germundsö,[229] niin näyttäisi siltä kuin juuri paikan asema olisi aiheuttanut sen valitsemisen maakunnan käräjäpaikaksi ja kruununkartanoksi. Vähän etelämpänä Saltvikistä on Färjsundet, vanha tunnettu lauttasalmi ja 1600-luvulla maakunnan hirsipuu- ja mestauspaikka;[230] täällä oli 1500-luvulla maakuntakäräjäin kokouspaikka. Onko Färjsundetin eteläpuolella, Saltvikin vuonon suussa oleva rajapaikka "Tingö" (Käräjäsaari) myöskin jossakin tekemisissä maakuntakäräjäin kanssa, jääköön paikallisolojen tuntijain ratkaistavaksi.
Ahvenanmaan maakuntakäräjillä käsiteltiin tärkeämpiä maanluovutuksia ja maariitoja sekä rikoksia, joista seurasi kuolemantuomio, ja niillä kuulutettiin tärkeitä julistuksia.[231]
Lautakunta Ahvenanmaan maakuntakäräjillä näyttää ainakin uuden ajan alussa olleen kaksinkertainen, mikä viittaa siihen, että näihin käräjiin otti osaa Ahvenanmaan eri osia.[232]
Maakuntakäräjille kokoontuivat muinoin kaikki Ahvenan suuret herrat: provasti, kuninkaan vouti (linnanvouti), laamanni ja "maatuomari". Näistä ovat vouti ja laamanni Ahvenanmaan alkuperäiselle paikallishallinnolle vieraita henkilöitä, jotka vasta myöhemmällä keskiajalla astuvat näyttämölle valtiovallan edustajina. Provastin toimi on Ahvenanmaalla kylläkin vanha ja maakunnan kirkollisen itsehallinnon varhaisuutta todistava, mutta maakuntakäräjiä ei voi johtaa kirkollisesta alusta eikä provastilaitoksesta.
On jäljellä vielä maantuomari. Kun maakuntakäräjäin varsinaisena tarkoituksena oli Ahvenanmaan omain paikallisten asiain hoito ja maantuomarin (landsdomare) jo hänen nimensä ilmaisee paikalliseksi viranomaiseksi, näyttävät maakuntakäräjät ja maatuomari ilman muuta yhdistettäviltä.
Ensimäinen maatuomari mainitaan Ahvenanmaalla sillä nimellä vasta v. 1410.[233] Seuraavina aikoina Ahvenanmaalla esiintyy useita maantuomareita, esim. 1428-1433 Knut Jönsson,[234] v. 1451 Nils Eriksson,[235] vv. 1531 ja 1538 Henrik Jönsson.[236] Nämä maakuntatuomarit eivät esiinny varsinaisina tuomitsijoina, joka toimi keskiajan lopulla jo yleensä oli valtion tuomareilla, vaan olivat läsnä käräjillä maanluovutusten välimiehinä ja asiakirjain todistajina.
Tämän mukaisesti on hyvin mahdollista, että v. 1330 maakuntakäräjillä välimiehenä esiintyvä Johan Stryk on ollut tuomari, maantuomari.
Kaikki tunnetut maantuomarit Ahvenanmaalla ovat olleet maakunnan omia miehiä, kaikesta päättäen maakunnan rälssimiehiä.[237] Juuri se seikka tekee uskottavaksi, että maakunnankäräjät ovat olleet maakunnan itsehallinnollisia paikallisia laitoksia, joita maakunnan omat kansanvirkamiehet johtivat. Päättäen siitä, että v. 1330 maantuomari yksinänsä, muiden herrain olematta läsnä, piti maakunnankäräjiä, oli tämä laitos alkuperäisessä voimassaan vielä 1300-luvun alkupuolella. Mutta valtion oikeusvallan kasvaessa maantuomarit vähitellen joutuivat syrjään, jäivät vain joukon jatkoksi ja käräjäin koristuksiksi.
3. AHVENANMAAN "TRIDUNGlT" (KOLMANNEKSET).
Sangen tärkeänä osana Ahvenanmaan vanhimmissa oikeus- ja itsehallintolaitoksissa oli tridung-laitos.
Ahvenanmaa eli oikeittain sen aikaisimmin asutettu pääseutu, Ahvenan manner, oli muinoin jakautuneena tridungeiksi (kolmanneksiksi) nimitettyihin osiin. Näiden tridungien rajat ja alueet ovat tiedossa Kustaa Vaasan ajan asiakirjoista. Itäisen ja keskimäisen tridungin rajana oli etelästä pohjoiseen käyvä vesireitti, joka kulki Lumparsundin, Lumparin selän, Färjsundetin ja Saltvikin vuonon kautta Raumanmereen. Tämän rajan itäpuolella olevaan tridungiin — jolla varmaan on ollut nimenä Saltvikin tridung — kuului Sundin pitäjä ynnä Lumparlandin marklag (markkakunta) sekä suurin osa Saltvikin pitäjää ("Saltwijk östen fierden").[238]
Muut kaksi tridungia olivat kerrotun vesirajan länsipuolella. Toinen niistä oli nimeltään Finströmin tridung. Siihen kuului erään tiedonannon mukaan v:lta 1544 Saltvikin pitäjästä Ödkarbyn ja Labyn marklagit (= "Saltwijk westen fierden"), koko Finströmin pitäjä, Bredbolstan marklag Hammarlandia ja Ekkerö.[239] Tämä tridung siis käsitti koko luoteisen Ahvenanmaan pohjoisimpine ja läntisimpine äärineen.
Kolmas tridung oli Jomalan tridung, johon kuului jäljellä oleva osa Ahvenanmaata, s.o. eteläinen osa Hammarlandia, koko Jomala ja Lemland eli eteläinen ja lounainen Ahvenanmaa.[240]
Kaikkien kolmen tridungin rajat yhtyivät Färjsundetin — Ahvenanmaan vanhan merkkipaikan — tienoolla. Finströmin ja Jomalan tridungit muutamissa suhteissa jo aikaisin kuuluivat lähemmin yhteen, niinkuin tuonnempana osoitetaan.
Mikä on ollut tämän tridung-jaon tarkoitus?
(1) Uuden ajan alussa valittivat Ahvenanmaan talonpojat Kastelholman voudin sakottaneen muutamia Hammarlandin eteläosan talonpoikia siitä, että he olivat hakanneet palkkeja yhteismaalta, vaikka yhteismaa kuului sille tridungille, jossa talonpojat asuivat.[241] Tässä siis nähdään selvä jäte tridungin yhteisomistuksesta. Ahvenanmaalla mainitaan uuden ajan alussa useita saaria ja yhteisiä kalastuspaikkoja, jotka olivat kruunun hallussa ja joita verotettiin kruunun hyväksi.[242] Borgön esimerkin nojalla on pidettävä luultavana, että nämä saaret ja kalapaikat aikaisemmin ovat olleet tridungien. Päätämme tästä tridung-laitoksen ikivanhaksi, koskapa maanomistus- ja maanvaltausolot sen mukaisesti ovat järjestyneet.[243]
(2) Ahvenanmaan tridungien toisena vanhana tehtävänä oli maakunnan siltain ja lauttain rakentaminen. Ahvenanmaan talonpoikain uuden ajan alussa tekemissä valituksissa Kastelholman voutia vastaan oli sellainenkin, että hän oli ottanut Färjsundetin lautan rakentamista varten 3 äyriä kultakin talonpojalta vuonon itäpuolisesta Saltvikistä, kolmesta Sundin marklagista ja Lumparlandista — siis yhtä marklagia vailla juuri Saltvikin tridungin alueelta.[244] Finströmissä olevan Bjerströmin sillan rakentamiseen velvollisia oli uuden ajan alussa sekä Hammarlandin että Jomalan pitäjissä, mistä päättäen silta oli Jomalan tridungin ylläpidettävä; samoin näyttää Finströmin ja Jomalan rajalla olevan Ämnäsin sillan ylläpitäminen olleen tridungien velvollisuutena.[245] Mahdollisesti olivat molemmat nämä "maansillat" kahden tridungin (Finströmin ja Jomalan) yhteisesti ylläpidettäviä.[246]
(3) Kyyditysrasitus Ahvenanmaalla oli uuden ajan alussa niinikään jaettu tridungien kannettavaksi. Nimenomaan mainitaan, että Ahvenanmaa oli sitä varten jaettu kolmeen osaan. Ensimäisen (Saltvikin) tridungin tuli pitää kuljetuslaivansa alati valmiina maansiltansa luona ja viedä kyydittävät Suomen puolelle.[247] Toiset "kaksi Ahvenanmaan osaa" suorittivat kyyditysvelvollisuutensa yhdessä Ekkerön kyytipaikassa, josta kyydittävät vietiin Ruotsin puolelle. Tätä kyyditystä varten olivat velvolliset ryhmittyneet kolmeen ryhmään ja suorittivat tehtävänsä siten, että kukin marklag kävi kyydissä vuorovuotensa.[248]
Näistä tiedoista käy kieltämättä selville, että "maansiltain" rakentaminen ja kyyditys alkuaan olivat tridungittain suoritettavia rasituksia, vaikka erityisistä syistä Finströmin ja Jomalan tridungit joutuivat yhdessä, suorittamaan tätä rasitusta.
(4) Ahvenanmaan verojen kuljetus Ruotsiin suoritettiin muinoin tridungittain, siten että kukin tridung huolehti tästä kuljetustehtävästä vuorovuotensa. Tästä alkuperäisestä laitoksesta on tieto Ahvenanmaan tileissä v:lta 1544, joissa kerrotaan voudin tehneen sellaisen sopimuksen Finströmin tridungin kanssa, jonka sinä vuonna tuli vastata veronkuljetuksesta Tukholmaan, että jokainen tridungin mies maksaisi voudille kyynärän sarkaa, jota vastaan vouti huolehtisi veronkuljetuksesta.[249]
(5) Tärkeitten paikallisten tehtäväinsä kautta tridungit tulivat oikeusyhdyskunniksi, joilla oli oma oikeudenkäyttönsä. Ahvenanmaan tridungeilla on todella ollut omat käräjänsä. Kahdet sellaiset ovat keskiajalta meille tunnetut. V. 1433 pitivät vouti, laamanni ja maatuomari lakimääräiset tridungkäräjät Kastelholman ulkopuolella.[250] Siellä käsiteltiin maariitaa, jossa esiintyvä 12-miehinen lautakunta kotipaikkainsa nimistä päättäen oli Jomalan tridungista, joten käräjät varmaan olivat Jomalan tridungin käräjät, vaikka ne pidettiin Kastelholmassa, tridungin ulkopuolella. Toiset tunnetut tridungin käräjät piti laamanni linnavoudin läsnäollessa v. 1438 Ödkarbyssä. Näitä käräjiä nimitetään laamanninkäräjiksi, mutta koska riita koski Saltvikin länsiosassa olevaa tilaa, 12-miehinen lautakunta oli Saltvikin länsiosasta ja Finströmistä, ja kun käräjät nimenomaan mainitaan pidetyksi Finströmin tridungissa, niin varmaan on tässä kysymys Finströmin tridungkäräjistä.[251]
Luultavasti myöskin v. 1428 Finströmin Ämnäsissä pidetyt käräjät olivat koko Finströmin tridungin käräjät, koska niiden lautakunnassa oli jäseniä Finströmistä, Getasta ja pohjois-Hammarlandista.[252] Mahdollisesti olivat myöskin Sundissa ja Kastelholmassa v. 1431 pidetyt käräjät samanlaatuiset.[253]
On myöskin selviä todistuksia siitä, että tridungeilla on ollut omat tuomarinsa. Niin on ollut laita vielä uuden ajan alussa. V:n 1537 kesäkäräjät Ahvenanmaalla piti säilyneitten sakkoluettelojen mukaan Kastelholman vouti, Jeppe Olofson nimisen "kihlakunnantuomarin" läsnäollessa. Seuraavat talvikäräjät (1538) piti Kastelholman vouti ympäri Ahvenanmaata toisen "kihlakunnantuomarin", Henrik Jönssonin läsnäollessa.[254] Tämä Henrik Jönsson on sama mies, joka samana vuonna 1538 esiintyy maantuomarina ("landzdomare") Ahvenanmaan maakuntakäräjillä ja jo v. 1531 esiintyy asiakirjoissa "domar"-nimellä.[255]
Ahvenanmaan tuomariolot näyttävät olleen merkilliset: sama mies esiintyy milloin missäkin tuomarinvirassa ja päälle päätteeksi on tällaisia kaksoisolioita yhtäaikaa parittain.
Mitä olivat nämä tuomarit ja mikä heidän suhteensa? Puheenaolevat sakkoluettelot antavat jälkimäiseen kysymykseen selvän vastauksen: tuomarit vuorottelivat. Jeppe Olofsonista sanotaan v. 1537 nimenomaan, että hän oli tuomarina "sinä vuonna, joka edellä on mainittu".[256] Vaan aivan samaa sanotaan Henrik Jönssonista seuraavana vuonna.[257] Tämä lauseparsi toistetaan niin usein, ettei mitenkään voi epäillä sillä tahdotun ilmaista määrättyä asianlaitaa. Jeppe Olofson ja Henrik Jönsson olivat siis kihlakunnantuomareina käräjämatkalla vuorovuotensa.
Edelleen on ilmeistä, että se virka, jossa nämä tuomarit vuorottelivat, oli maantuomarin virka. Kumpikin "kihlakunnantuomari" kulki vuorovuotenaan voudin kanssa käräjillä Ahvenanmaan kaikissa käräjäpaikoissa. Henrik Jönssonia sanotaan v. 1538 nimenomaan "maantuomariksi". Nimitys "kihlakunnantuomari" on tässä tapauksessa annettu maantuomareille. Ahvenanmaalla elettiin vv. 1537 ja 1538 vanhanaikaisissa oloissa: linnanvouti piti käräjät, joilla kihlakunnantuomarin sijasta vielä toimivat tuomareina vanhat maantuomarit vuoronsa jälkeen. Nimi oli uusi, mutta asia vanha. Käänne uusiin oloihin tapahtui juuri näinä vuosina, sillä v:sta 1544 alkaen oli Ahvenanmaan säännöllisillä talvi- ja kesäkäräjillä tuomarina kuninkaan nimittämä pysyvä tuomari Olaf Trotteson, entinen Kastelholman vouti.
Vuorottelevaa tuomarijärjestelmää Ahvenanmaalla emme käsittäisi, ellemme ota tridungeja avuksemme. Usein mainitut tuomarit ovat olleet tridungien tuomareita, jotka ovat vuorotelleet maantuomarin toimessa. Sen saattaa päättää muistakin asianhaaroista. Keskiajalta säilyneissä ahvenalaisissa maatuomioissa esiintyy huomattava, osittain säännölliseltä näyttävä vaihtelu tuomarien kesken. Tosin ei se yksin mitään todista, että v. 1328 tuomarina Ahvenanmaalla esiintyy Sveno Skuk ja v. 1330 Johannes Stryk;[258] saattaahan vaihdos olla satunnainen. Mutta Ahvenanmaan maatuomioissa vv. 1428-1433 ilmenevä tuomarien (välimiesten) vuorottelu tuskin on ollut vain satunnaista. Saamme näistä tuomioista näet seuraavan katsauksen:[259]
aika tuomari
lokak. 1428 Nils Djækn jouluk. 1429 — tammik. 1431 Knut Jönsson tammik. 1431 — syysk. 1431 Nils Djækn, Gisle Storbjörnson lokak. 1431 — tammik. 1432 Knut Jönsson tammik. 1432 — toukok. 1432 Nils Djækn, Finvid Lauridson, Olaf Storbjörnson tammik. 1433 — jouluk. 1433 Knut Jönsson.
Tuomarien vuorottelu tämän katsauksen mukaan ei ole aivan säännöllinen. On huomioon otettava, etteivät käräjäajat Ahvenanmaan vaikeakulkuisessa saaristossa aina voineet olla aivan täsmällisimpiä; niinpä pidettiin v:n 1538 talvikäräjät Kumlingessa ja Kökarissa vasta kesäkuussa.[260] Sitten on otettava lukuun mahdolliset tilapäiset säännöttömyydet ja ennen muita se mahdollisuus, ettei itse tridungtuomarilaitos enään 1400-luvulla ollut alkuperäisenään, vaan, kuten luettelosta näyttää käyvän ilmi, jakautunut oikeudenkäytössäkin kolmen sijasta kahteen ryhmään, niinkuin tiedetään niiden uuden ajan alussa kyydityksiinkin nähden jakautuneen, siten että Finströmin ja Jomalan tridungit muodostivat toisen ryhmän ja Saltvikin tridung yksinään toisen. Mutta näinkin ollen käy edellä olevasta luettelosta ilmi tridung-jakoon liittyvä tuomarin viran vuorottaisuus, jonka osoittaminen tässä on pääasiana.[261]
Tässä esitetyn käsityksen vahvistaa kaikissa kohdin ratkaisevasti se tosiseikka, että tridung-laitoksen siihen liittyneine vuorottaisine maantuomarin virkoineen tapaamme Ahvenanmaan vanhassa merinaapurissa Gotlannissa.
Tuon kuulun saaren oikeus- ja hallintolaitokset olivat keskiajalla hyvin itsenäiset ja täydelliset. Saari oli oikeudellinen kokonaisuus, jonka keskuksena olivat saarelaisten yhteiset maakäräjät (Gutnalthing). Jo 1100-luvulla oli Gotlanti sekä maallisessa että kirkollisessa suhteessa jaettuna kolmeen alueelliseen tridungiin (Thrithiungr), joilla oli omat käräjänsä. Kun tridungin-tuomareja ei Gotlannin asiakirjoissa mainita, mutta saarella 1400-luvulla samana aikana esiintyy 3 maantuomaria, on ilmeisesti kullakin tridungilla ollut maantuomari, joka vuorovuotenaan oli maakäräjäin tuomarina.
Gotlanti oli edelleen jaettu kuudenneksiin (siettungr), joita oli kaksi kussakin tridungissa (koko saarella kuusi). Kuudennesten alaosina olivat "hundarit" eli "thingit", jotka vielä jakautuivat pienempiin alapiireihin, nim. neljänneksiin, kolmanneksiin tai puoliskoihin riippuen pikku pitäjäin luvusta, jotka olivat näinä neljänneksinä ja kolmanneksina. Kuudenneksilla ja hundareillakin oli omat tuomarinsa ja käräjänsä, joista vedottiin tridungin käräjiin.[262]
Myös Helsinglanti jakautui maakuntalakinsa mukaan "tridungeihin", vaikkei tiedetä, tarkoittiko tuo jako koko Norrlannin vaiko ahtaamman Helsinglannin jakoa. Luultavasti oli tämä jako ainoastaan hallinnollinen, kruununkartanoihin liittyvä.[263] Mutta on myös oikeudellisesta tridungjaosta Helsinglannissa havaittu jälkiä, jotka osoittavat tämän jaon vanhemmuutta laivakunta- ja pitäjäjakoon nähden.[264]
Ahvenanmaan tridung-laitos ei nähdäksemme kuitenkaan ole kotoisin Helsinglannista. Yhtäläisyys Helsinglannin tridungien kanssa on vain ylimalkainen, Gotlannin tridungien kanssa sitävastoin yksityiskohtainen myöskin tuomarilaitokseen nähden. Varmaan on jo hyvin varhaisina aikoina liikeyhteyttä ollut näiden verraten lähekkäin olevain saarimaiden välillä. Ahvenanmaan kirkkorakennuksissa lienee havaittavissa gotlantilaisia vaikutteita. Ahvenanmaan paikannimistössä arvellaan olevan eteläruotsalaisia asutusmuistoja.[265] Monet muutkin historialliset yhtäläisyydet, joista edempänä kohdallansa huomautetaan, osoittavat eteläistä vaikutusta Ahvenanmaalla. Näin ollen voidaan hyvällä syyllä pitää Ahvenanmaan tridung-laitosta lähinnä Gotlannista saatuna.