2. ALA- JA YLÄ-SATAKUNTA.
Jo varhaisena keskiaikana on ollut melkoinen ero Ala-Satakunnan ja
Ylä-Satakunnan välillä.[413]
Jätämme sikseen kysymyksen, onko Ala-Satakunta koskaan ollut hämäläisten heimoaluetta ja ovatko sen suomalaiset asukkaat hämäläistä sukuperää. Joskin niin olisi laita, niin jo varhain keskiajalla Ala-Satakunnan seudut varmaan muodostivat oman asutus- ja viljelysalueen, joka selvästi erosi hämäläisistä alueista.
Ensimäisinä kristillisinä aikoina Ala-Satakunnan asutus näyttää läheisesti liittyneen Varsinais-Suomen asutukseen. Vanhin kirkollinen verotus oli molemmilla näillä alueilla aivan samanlaatuinen — molemmissa oli vallalla "suomalainen" ja "ruotsalainen oikeus" —, mikä edellyttää samanlaisia asutus- ja talousoloja.
Linnakauden alussa Ala-Satakunta ilmeisesti kuului Turun päälinnan alueeseen. Siihen viittaa sekin, ettei Satakuntaa mainita lounaisen Suomen läänejä ja hallintopiirejä lueteltaessa v. 1326, niinkuin varmaan olisi tehty, jos Satakunnassa olisi erityinen lääni ollut. V. 1331 Satakunnan hallintoaluetta kuitenkin jo mainitaan, joten sen syntyminen lienee niinä vuosina tapahtunut.
Varsinais-Suomen ja Ala-Satakunnan muinaista hallinnollista yhteyttä todistavat vielä samanlaiset veroyksiöt (bolit, savut), jotka 1400-luvun alussa olivat käytännössä kummallakin alueella.
Ala-Satakunnalla ei muinoin ollut selvää rajaa Varsinais-Suomea vastaan, vaan oli rajatienoiila alueita, jotka tavallaan kuuluivat kumpaankin maakuntaan. Yläneen ja Orippään asutukset olivat uuden ajan alussa Pöytyän kirkkopitäjää, mutta Pyhäjärven lähellä olevat Yläneen kylät sekä Orippää kuuluivat oikeudellisesti ja hallinnollisesti Ala-Satakuntaan, jonne luonnon- ja asutusolot niitä yhdistivät. Koko Pöytyän kirkkopitäjä luettiin eräässä v. 1540 laaditussa luettelossa, joka edustaa sangen vanhoja oloja, Ala-Satakunnan provastikuntaan.[414] Honkilahti Pyhäjärven länsipuolella oli Euran aluetta, mutta uuden ajan alussa maksoivat Mestilän ja Mannilan kylät Honkilahdella veronsa Turun linnaan.[415] Hinnerjoen asutus taas kuului kirkollisesti Laitilaan (V.-Suomeen), mutta verollisesti Lapin pitäjään. Lapin veropitäjä itse keskiajalla luettiin milloin Satakuntaan (1413), milloin V.-Suomeen (1463 ja myöhemmin), mutta kirkollisesti suuri osa Lappia kuului Eurajokeen Ala-Satakunnassa. Tällainen rajaolojen epävakaisuus osoittaa, ettei varmaa erotusta V.-Suomen ja Ala-Satakunnan välillä keskiajalla ollut olemassa.
Toiselta puolen Ylä-Satakunta muinoin jotakuinkin jyrkästi erosi Ala-Satakunnasta. On tunnettua, että Ylä-Satakunnan kieli melkoisesti poikkeaa Ala-Satakunnan vanhain pesäseutujen kielestä. Kansantavoissa on näiden maakunnan osain välillä ollut eroa, minkä voi päättää esim. siitäkin, että uuden ajan alussa koko Ala-Satakunnassa käytettiin kyntöjuhtana härkäparia, Ylä-Satakunnassa taas hevosta; v. 1539 oli Ala-Satakunnassa ynnä Tyrväällä 2942 härkää, koko Ylä-Satakunnassa (ilman Tyrväätä) sitävastoin vain 36.[416]
Yhtä selvästi Ylä-Satakunnan vero-olot vanhemmalla keskiajalla erosivat Ala-Satakunnasta: Ylä-Satakunnassa käytettiin maanveroyksiönä "koukkua" ja vanhimmat kirkolliset verot suoritettiin siellä "Kyrön (Hämeen) oikeuden" mukaan, suureksi osaksi turkiksissa. Ylä-Satakunnan erämaatkin olivat toisella taholla kuin Ala-Satakunnan.[417]
Ylä-Satakunnan ja Hämeen muinainen yhteenkuuluvaisuus on jo kauan ollut tunnettu. Saattaa kuitenkin olla syytä hiukan lähemminkin osoittaa tuon yhteyden laatua.
Useat seikat osoittavat Ylä-Satakunnan muinoin lähinnä Sääksmäen Hämeen kanssa muodostaneen yhteenkuuluvan asutus- ja omistusalueen. Sääksmäen Ritvalan ja Jutikkalan eräpalstoja oli muinoin Satakuntaan luetuilla Keuruun vesillä ja Tyrvännön kyläin lähellä Hämeenlinnaa tiedetään keskiajalla omistaneen eräpalstoja keskellä Kangasalaa.[418] Satakunnan erämaitten joukossa keskiajan lopulla mainitaan myös Sääksmäen ja Saarioisten 10 miehenalaa.[419] Vanhat olot saattavat olla syynä siihen, että Sääksmäen Hämeen kirkkopitäjät uuden ajan alussa luettiin samaan provastikuntaan kuin Ylä-Satakunnan pitäjät.[420] Myöskin Hämeen ja Ylä-Satakunnan vähitellen syntynyt raja todistaa pikemmin näiden seutujen muinaista yhteyttä kuin eroa. Muudan suur-Sääksmäen vanhoja hallintopitäjiä oli Kangasala. Ylisen Satakunnan eristyessä Hämeestä Kangasalan pitäjä otettiin Satakunnan puolelle. Koska Kangasalan verokunnilla oli erämaankappaleita itäpuolella Längelmävettä ja sieltä myöskin käytiin Kangasalan kirkkoa, joutuivat ne kappaleet, s.o. nykyinen Kuhmalahti, Satakuntaan. Niinikään joutui Satakunnan maakunta tekemään pitkän kielekkeen poikki Roineen ja Mallasveden aina Hauhon rajaan saakka, koska siellä oleva Ruokolan neljänneskunta maksoi veronsa Kangasalle, vaikka kirkollisesti kuului Pälkäneeseen, jonka kirkon itäpuolella osa neljänneskuntaa oli. Toiselta puolen joutuivat Kulsialan vanhat erämaankappaleet maksamaan veronsa Hämeeseen ja luettiin siis Hämeen maakuntaan, vaikka kirkollisesti kuuluivat Orihveteen (Kangasalaan). Tällä tavoin tulivat Häme ja Satakunta keskiajalla tekemään toistensa alueille syviä leikkauksia, jotka osittain vielä tänäkin päivänä näkyvät kartalla.
Merkilliseen välitysasemaan näkyvät keskiajalla Tyrvään ja Karkun seudut jääneen. Nämä seudut muodostivat ikivanhan Saastamalaksi kutsutun asutusalueen, jonka kalastuspaikkoja Pohjanlahden rannalla jo v. 1303 mainitaan "Sastamall" nimellä (nyk. Merikarvia). Seurakuntana Saastamalaa mainitaan ensi kerran v. 1328, ja yhtä vanha se lienee maallisenakin pitäjänä. Myöhemmin tämä suurpitäjä esiintyy kahtiajakautuneena tai kaksiosaisena: Yli-Saastamalana (Karkkuna) ja Ala-Saastamalana (Kallialana, Tyrväänä), joita mainitaan v:n 1390 aikoina.[421] Saastamalan alue luettiin uuden ajan alussa Ylä-Satakuntaan, ja sekä Tyrväällä että Karkussa oli maaveroyksiönä koukku. Siitä päättäen olisi siis Saastamalan alue kuulunut hämäläiseen alueeseen.
Muutamissa suhteissa kuten vetohärkien käyttämisessä oli puheenaoleva seutu Ylä- ja Ala-Satakunnan välittäjä. Karkussa oli v. 1539 härkiä vain 19, mutta Tyrväällä 138, siis paljon enemmän kuin Karkussa, mutta kuitenkin suhteellisesti melkoista vähemmän kuin yleensä Ala-Satakunnassa.
Toisissa kohdin sitävastoin Saastamala ilmeisesti kuului Ala-Satakunnan viljelyspiiriin. Vanhin kirkollinen verotus oli sekä Tyrvään että Karkun puolella samanlainen kuin Ala-Satakunnankin suomalaisilla seuduilla. Saastamalaisten ikivanhoja takamaita oli, niinkuin alisenkin Satakunnan muinaisten pitäjäin, meren puolella Kokemäen ja Huittisten kalavesien ja takamaitten pohjoispuolella.[422]
Ylä-Satakunta erotettiin Hämeestä ja yhdistettiin samaksi lääniksi Ala-Satakunnan kanssa todennäköisesti 1300-luvun alulla. Satakunnan lääni mainitaan ensi kerran v. 1331.[423] Siitä alkaneet yhteiset vaiheet keskiajan kuluessa ehtivät paljonkin muuttaa vanhoja oloja ja sulattaa yhteen alkuaan erilaisia asutusaloja.