2. PÄÄSIÄISLAMMAS — OLAVINLAMMAS.
Varsinais-Suomen vanhimpiin verokirjoihin on merkitty jokaisen verokunnan linnaan suoritettavan karjaveron joukkoon lahjakaritsa (gaffuelamb, giwilamb) niminen erä; vero oli verokuntamiesten suoritettava ja kuten muutkin karjaverot linnaan vietävä. Sitä maksettiin yli koko linnaläänin samalla tavoin: 1 karitsa verokunnalta.[759] Nimestään huolimatta lahjakaritsa oli vakinainen kruununvero, ja siitä käytettiinkin joskus nimitystä "verokaritsa".[760]
Tämän veron vanhuudesta on pari viittausta. Birger Trollen linnatileissä 1463-64 se esiintyy bolien suoritusten joukossa,[761] ja samoin se tavataan Ruonan kartanoläänin alustalaisten vuotuisten verojen joukossa, jotka verot uuden ajan alussa yleensä edustivat vanhempaa verotuskantaa. Karitsaveron maksutavasta antavat Ruonan tilit hauskan tiedon: kustakin bolista maksettiin lahjakaritsa siten, että kukin talonpoika (täysivero) antoi sen vuorotellen vuotensa.[762] Sekin oli siis keskiajalle ominainen kiertovero.
Johan Buren otteissa Eerik Pommerilaisen verokirjasta v:lta 1413 on lause: "Pääsiäislammas suoritetaan kesällä Olavin päivän aikana".[763] Lause on verokirjan otteisiin kuuluvassa sanastossa eli hakemistossa, joissa selitetään veroja ja veronimityksiä. Mihin paikkakuntaan tieto kohdistuu, ei käy selville, mutta luultavasti siinä kuvastuvat Suomenkin silloiset olot. Olavin lammas on näet Suomessa, varsinkin savolaisilla alueilla, muinoin ollut hyvin yleinen uhripito.[764] Merkillistä oli vielä, että uhriksi käytettiin keväällä ensimäiseksi syntynyt karitsa, "villavuona". Suomen vanhoissa linnoissakin tunnettiin Olavinlammas. Varmaan linnan suojeluspyhimyksen uhrina elätettiin muinoin Olavinlinnassa mustaa pässiä, ja sitä tapaa pidettiin siellä 1700-luvun alkupuolellakin, venäläistenkin isännöidessä, aina vuoteen 1728 saakka, jolloin viimeinen pässi tapaturmaisesti hukkui.[765] Keskiajan lopussa ja uuden ajan alussa oli Olavinpäivä Satakunnassa ja Karjalassa tärkeä veronmaksuaika.[766] On siis syytä rinnastaa Suomessa keskiaikana yleisesti suoritettu kesäveroon kuuluva "lahjakaritsa" Olavin lampaan kanssa. Lahjaverot keskiaikana, kuten Karjalan esimerkki selvästi osoittaa, suoritettiin katolisen kirkon suurina juhla-aikoina. Siltä kannalta katsoen muinaiset verottajat hyvinkin ovat voineet tulla osallisiksi Olavin lampaista. Se v:n 1413 verokirjan otteiden tiedonanto, että pääsiäislammas maksettiin Olavin päivänä, voi siis hyvin sopia muinaisen villavuonan ja Olavin lampaan kirkolliseen ja verotaloudelliseen vastineeseen.
Lounaisessa Suomessa lahjakaritsa kenties on ollut ensi sijassa pääsiäislammas. Joka tapauksessa on pääsiäislahjoja muinoin maksettu Turun linnaan. Kaikkialla läänissä oli jokaisen miehen (täysiveron) uuden ajan alussa maksettava 5 munaa pääsiäislahjaksi.[767]
Nämä "lahjamunat" eli "pääsiäislahjamunat" esiintyvät samanlaisena verona V.-Suomessa, kuin kaukana Karjalassakin. Kummallakin alueella tavataan myös lahjakaritsa. Kun munaverot ja karitsa- tai lammasverot muuallakin Suomessa ovat keskiaikana olleet yleisiä kinkeri- ja kestitysverokappaleita ja lähintä sukua alkuisille lahjaveroille, voidaan V.-Suomen ja Karjalan pääsiäislahjaa syyllä pitää näiden verokappaleiden ensimäisenä alkuna.