3. "KYPSI-RAHA".
Lahjaveroksi on myöskin tulkittava Hämeen merkillinen kipsis-vero. Uuden ajan alussa sitä suoritettiin kaikkialla Hämeessä 1 1/2 äyriä savulta eli täysiverolta. Padasjoella ja Jämsässä tätä veroa kuitenkin maksettiin luonnossa, metsälinnuissa, ja verokirjoissa nimenomaan selitetään, että kipsisrahat ovat rahoja lintujen ja jänisten edestä.[768] Jaakko Teitin valituskirjassa kerrotaan, että Hollolan seuduilla oli kypsi-raha (kypseraha) maksettu joko jäniksissä tai teerissä tai 1/2 äyrillä.[769]
Teitin käyttämässä nimityksessä "kypsi" mahdollisesti piilee "kipsis" sanan alkumerkitys.[770]
Satakunnan vanhassa kinkeriverossa (laamanninkinkerissä) maksettiin kustakin verokunnasta m.m. 2 kinkerijänistä.[771] Tässä on kypsi-vero osana paikalliskinkeriä, jonka laamannit nauttivat.
Mutta alkuaan oli kruunullakin Satakunnassa kypsi-veronsa. Ala-Satakunnan pitäjistä maksettiin uuden ajan alussa kruunulle nimismiesverosta menevän "taksan" mukana myöskin lahjarahoja 1-6 l/2 mk pitäjältä.[772] Eräässä kuitissa v:lta 1540 sanotaan selvään, että nämä rahat olivat "lahjarahoja jänisten ja lintujen edestä".[773] Mutta kuinka nämä rahat olivat joutuneet nimismiesveron yhteyteen? Siitä saamme selvän eräästä v:n 1542 verokirjasta, jossa selitetään, että mainittuja lahjarahoja, samoinkuin nimismiestaksaan kuuluvia "härkärahoja", "lammasrahoja", "kyökkimestarinrahoja" ei kanneta savuluvun eikä miesluvun mukaan, "vaan talonpojat sen keskenään yhteisesti suorittavat niin, että he täyttävät vanhan summan, jonka ennestään ovat tottuneet suorittamaan, ja verokuntamiehet vievät ne esille kukin kolmanneksestaan ja neljänneksestään".[774] Tästä käy ilmi, että alkuaan oli verokuntamiesten tuotava käräjille lahjoiksi linnanvoudille ja hänen väelleen jäniksiä ja lintuja, mutta että sitten, kaiketi riistan puutteessa, sen sijaan tuli maksettavaksi pieni rahavero, joka vanhaan tapaan suoritettiin käräjätilaisuudessa. Hämeessä suoritettiin kypsirahat linnaan, Ala-Satakunnassa käräjillä — siinä koko ero.
Itse Varsinais-Suomessakin tapaamme kipsisveron. Kemiössä ja Paraisissa oli kunkin bolin maksettava linnaan jänis;[775] se on varmaan ollut lahjajänis, ja varmaan muuallakin vaadittu vero. Kaikkialta muualta maakunnasta paitsi Kemiöstä, Paraisista ja parista muusta pitäjästä maksettiin näet samaan aikaan nimismiesveron taksan joukossa linnaan lahjarahoja[776] ja Uudenkirkon Pettäisten läänissä mainitaan nämä lahjarahat maksetuksi lahjajänisten ja lintujen edestä.[777] Epäilemättä on tässä kysymyksessä aivan samanlainen lahjavero, jonka olemme tavanneet Ala-Satakunnassa.
Kun myöhemmin nimismiesvero V.-Suomessa peruutettiin kruunulle, esiintyy sen miesluvun (kokoveron) mukaan maksettavain eräin joukossa suuressa osassa maakuntaa myöskin "lahjarahoja" 2 penningistä 1 äyriin täysiverolta.[778] Tämä vero on ilmeisesti muinainen jänis- ja lintuvero ja ilmaisee se myös, millä perusteella tätä veroa oli aikoinaan maksettu.
Ahvenanmaan markkakuntain säännöllisten kruununverojen joukkoon kuului m.m. kultakin savulta 2 lintua tai niiden arvo ja kultakin (täysiverolta) 9 penninkiä jänisrahoja.[779] "Lahja" nimitystä ei tästä verosta käytetä; sitävastoin tavataan Ahvenanmaalla nimitys verolinnut,[780] joka mahdollisesti kohdistuu lahjaveroon.
Jo edellä on mainittu, että Viipurin läänin nautakuntain oli kruunulle maksettava 4 lahjajänistä (Martinpäivä-jänistä) ja 4 lahjalintua, jotka suoritettiin talvella.
Jokainen Savon 20 verokuntamiehestä maksoi uuden ajan alussa linnaan 12 jänistä ja 25 lintua, minkä lisäksi yhdeksän verokuntamiestä suoritti linnaan joululahjaksi 12 jänistä.[781] Ilmeisesti kuuluvat nämä verokappaleet aikuiseen lahjaveroon. Erikseen vielä maksettiin Savossa talvikäräjillä linnanvoudille "lahjaksi" m.m. 6 jänistä tai 12 jäniksen nahkaa.[782] Kun verokuntamiesten suorituksessa nimismiehelle esiintyy myöskin lintuja, on luultavaa, että nämä linnut kuuluivat tuohon käräjälahjaveroon. Kun sekä linnaan viedyt että käräjillä nautitut lahjat kummatkin tulivat samalle saajalle, niin ne alkuaan kai olivat yksi ja sama vero.
Suomen muinaishistoriallisiin vero- ja hallinto-oloihin tämä vanha jänis- ja lintuvero luo erikoista valoa. Tämä vero tavataan melkein koko maassa ja edustaa se niin ollen varmaan yleistä kypsiverokantaa. Jäniksistä ja linnuista on valmistettu ne herkut, joita veroherralle on tarjottu. "Kypsäksi" on tätä antia kutsuttu. Veron saajana on ollut linnanvouti, maksajana verokunta lukumiehensä kautta. Siihen aikaan, jolloin tämä vero tuli käytäntöön, linnanvoudin ja verokuntamiesten suhde Lounais-Suomessakin oli vielä välitön, niinkuin se tavallaan vielä uuden ajan alussa oli Savossa; alavouteja, nimismiehiä tai muita virkamiehiä ei vielä ollut. Vero suoritettiin ja nautittiin talvikäräjillä, joilla verokuntamiehet ja linnanvouti tapasivat toisensa.
Näin kypsi-vero keskiajan historian katselijalle kuvaa alkuisinta, valloituksen aikuista, kartanokauden tai alkavan linnakauden olotilaa yksinkertaisine käräjäkestityksineen ja hallintotapoineen.
Mutta kypsi-veron historia kertoo myös olojen muutoksesta. Nimismies vähitellen tulee veron välittäjäksi, riistan puutteen vuoksi kypsi tulee yhä yleisemmin maksettavaksi rahassa, rahavero ja koko kypsi joutuvat muun varsinaisen linnaveron joukkoon ja — uusia käräjäveroja ruvetaan ottamaan.