3. MUITA KANSALLISUUSMUISTOJA.
Edellä kerrotut 1300-luvun alkupuolella toimineet laamannit sekä paljon kauemmin pysyneet suomal. ja ruotsal. oikeus erillisine vero-, pitäjä- ja käräjäjärjestelmineen luovat kuvan kahdesta muinaisesta kansallisuudesta Lounais-Suomessa, joiden välillä ei ollut ainoastaan kielellinen ero, vaan myöskin yhteiskunnallista ja taloudellista eroa.
Kun monellakin lounaisen Suomen seudulla muinoin oli lähekkäin joku hyvin vanha Suomenkylä ja Ruotsinkylä, niin on luultavaa, että niiden asukkaat kerran ovat kuuluneet eri kansallisuuksiin, jotka useissa tärkeissä asioissa olivat toistensa vastakohtia. Juuri tuo jyrkkä raja nähtävästi antoi aiheen kyläin nimittämiseen kansallisuuden mukaan. Tenholassa Raaseporin läänissä v:n 1451 verokirjan mukaan olivat "Ffynnebol" ja "Swenskabol" eri verokuntia, Paraisissa oleva Sysilahden kylä jakautui vielä uuden ajan alussa kahteen osaan "Finsk Sysilax" ja "Svensk Sysilax", jotka ilmeisesti kansallisuusolojen vuoksi kuuluivat eri verokuntiin.[475] Mutta tämä sama esimerkki on kansallisuuksien myöhempää historiaa suuresti valaiseva; Suomen Sysilahdesta uuden ajan alussa oli jo suurin osa joutunut ulkokyläläisten haltuun ja m.m. oli kahdella Ruotsin Sysilahden isännällä jo taloja Suomen Sysilahdessa.
Kylässä oli tapahtunut tai oli tapahtumassa kansallisuusmuutos. Sen oli aikaansaanut heimokaudella tuntematon voima: valtiojärjestyksen suojaama omistusoikeus, historiallisen elämän synnyttämä maan ostaminen ja vaihtaminen ja koko uusi taloudellinen taso. "Suomenkylästä" saattoi nyt tulla ruotsalaisten omistama kylä, "Ruotsinkylästä" supisuomalainen asutus; kansallisuus ei enään sulkenut yhteiskunnallista ja taloudellista elämää perinnöllisiin kieliryhmiin, vaan kieliryhmät saivat nyt vapaasti levitä yhteiskunnallisen ja taloudellisen elämän aloille. Se oli vanhemman keskiajan historiallisen kehityksen päätuloksia maamme lounaisissa osissa.