5. NIMISMIESVERO.
Vielä on tässä pääluvussa tutustuttava siihen veroon, joka oli myöhemmän keskiajan koko virkamieskunnan yhteinen suuri varastoaitta: nimismiesveroon (länsmansränta).
Tätä monessa suhteessa merkillistä veroa mainitaan harvoin keskiajan ja vielä uudenkaan ajan vanhimmissa verokirjoissa, syystä ettei kruunulla ollut suoranaista tekemistä sen kanssa. Tämä vero oli näet syntynyt ja kehittynyt kokonaan ulkopuolella kruunun vakinaisen verolaitoksen. Se oli alkuaan paikallinen kinkerivero käräjäin ylläpitämiseksi ja käräjillä käyväin virkamiesten palkkaamiseksi; se suoritettiin, kannettiin ja suureksi osaksi nautittiinkin pitäjäin käräjäpaikoissa, nimismiestaloissa. Se jäi siten pitäjäin ja virkamiesten keskinäiseksi asiaksi.
Vasta uuden ajan alussa tämä vero kokonaisuudessaan joutui kruunun haltuun, jolloin kruunun luonnollisesti myöskin tuli vastattavaksi virkamiestensä palkasta; mutta senkin jälkeen jäi osa nimismiesverosta käytettäväksi vanhaan paikalliseen tarkoitukseensa.
Ainoa keino nimismiesveron tuntemiseen on sen jälkien seuraaminen kruunun tileistä uuden ajan alussa.
Selvässä ja yksinkertaisessa muodossa esiintyy nimismiesvero uuden ajan alussa Raaseporin läänissä. Nimismiehet nostivat pitäjissään erityistä nimismiesveroa seuraavalla tavalla:[923]
kultakin veromarkalta
3 1/2 vakkaa rukiita 3 1/2 " ohria 3 1/2 " kauroja, sekä
kultakin 10 veromarkalta 1 talvikuorma heiniä.
Veroa maksettiin kaikissa läänin pitäjissä samalla tavalla. Näin kertyneestä verosta otettiin kaurat linnaan, mutta muut erät olivat jätetyt nimismiesten käytettäväksi käräjäkestityksissä. Käräjöin pitäminen oli nimismiesten tärkein velvollisuus, ja ilmeistä on, että nimismiesveron varsinainen tarkoitus on ollut juuri käräjille kokoontuneiden hallitusherrain ja kruununväen ruokkiminen ja majoittaminen.
Raaseporin läänin nimismiesvero kokonaisuudessaan ilmestyi v. 1540 kruununtileihin ja niihin jäi. Sen kautta tuli koko vero uudelle kannalle, muuttui luonteeltaan kruununveroksi, vaikka todellisuudessa vero vielä jäi käräjäin yhteydessä käytettäväksi, siten että määrätyt virkamiehet siitä saivat määrätyt osansa. Myöhemmin tapaamme osia läänin nimismiesverosta virkamiesten palkkaetuina.[924]
Ahvenanmaalla nimismiesvero maksettiin taloluvun (mantal) mukaan. Vaikka verokirjoissa sanotaan, että vero suoritettiin eri pitäjissä eri tavalla, sen mukaan miten ovat yleisen tien varrella, olivat maksut kuitenkin hyvin samanlaatuiset kaikkialla maakunnassa, kuten seuraavasta 1540-luvun verokirjain mukaan tehdystä taulukosta näkyy:[925]
Saltvik Sund Kuml. Föglö Leml. Jomala Hammarl. Finström
ohria, pannia 1 1 1 1 1 1 1 1 rukiita 1/4 1/4 1/4 1/4 1/4 1/4 1/4 1/4 lihaa, leiv. 1/2 1/2 1/4 1/4 1/2 1/2 2/2 1/2 voita, naul. 2 2 2 1 2 2 2 2 humaloita, naul. 2 2 2 1 2 2 2 2 leipiä, kpl 4 4 — — — 4 4 4 kynttilöitä, kpl 3 4(3) 3 2 4 4 3 3 olkia, kupoa 3 3 1 4 3 4(3) 3 3 heiniä, syltä 2 2 2 2 2 2 2 2
Ahvenanmaan nimismiesvero uuden ajan alussa oli, sen jälkeen kuin kruunu sen oli haltuunsa ottanut, suureksi osaksi luovutettu eri virkamiesten palkoiksi. Niinpä sai vouti "vanhastaan" kustakin 17 nimismieskunnasta:[926]
4 pannia ohria
1 leiv. lihaa
1 " voita
20 kynttilää ("lensmans spiseljus").
Linnankirjuri sai 6 kynttilää nimismieskunnasta. Tuomarille tuli panni ohria nimismieskunnasta, mutta tämä erä joutui voudille. Nimismiehet (erään tiedon mukaan 10 nimismiestä) saivat pidättää itselleen 2-6 puntaa ohria kestityksiä varten.[927]
Ahvenanmaalta siirrymme Hämeeseen.
Hämeessä maksoivat veronalaiset nimismiesveroa Kustaa Vaasan hallituksen loppupuolella yleensä seuraavaan tapaan:
koukulta: rukiita 1/2-3 pannia
maltaita 1/2-4 1/2 "
kauroja 1/2-4 1/2 "
humaloita 3-18 naulaa
lihaa 1 leiv.
heiniä 1 talvikuorma
kynttilöitä 30-40 kpl
jouselta: käräjäkaloja 3 naulaa
savulta: olkia 1 kupo
Tämän veron suorittamisessa esiintyy maakunnassa paljon samanlaisuutta ja paljon erilaisuutta. Samanlaisella tavalla maksettiin kaikissa varsinaisissa pitäjissä lihaa (1 leiv.) ja heiniä (1 talvikuorma).[928] Käräjäkalain määrä oli 3 naulaa kaikkialla, missä niitä maksettiin, mutta niitä ei maksettu sellaisissa pitäjissä, missä kalastus oli vähemmän arvoinen.[929] Olkien määrä oli 1 kupo savulta, mutta niitä maksettiin vain Sääksmäen kihlakunnassa sekä Lammilla, Asikkalassa ja Villähteellä Ylistä ja Lopella Hattulan kihlakuntaa.
Lähekkäin olevissa pitäjissä oli nimismiesvero useissa tapauksissa hyvin samantapainen; niin Hollolassa ja Villähteellä ja kaikissa Sääksmäen kihlakunnan pitäjissä, paitsi Portaassa. Tarkalle ottaen oli kumminkin ainoastaan Sääksmäen ja Pälkäneen pitäjissä täysin samanlainen nimismiesvero. Kaikkialla muualla oli pitäjäin kesken paikallisia eroavaisuuksia, etupäässä viljan ja humalain maksussa. Huomioon sattuu, että jokaisessa pitäjässä maksettiin kauroja aina sama määrä kuin ohria.
Viidessä Ylisen kihlakunnan pitäjässä (Asikkalassa, Villähteellä, Elimäellä, Sysmässä ja Jämsässä) otettiin nimismiesveroon lisäksi lehmä pari ja muutama lammas kultakin pitäjältä, yhteensä viidestä pitäjästä 7 lehmää ja 20 lammasta. Nämä elukat suoritettiin "pitäjän sopimuksena" käräjain pitämistä varten. Jämsässä maksettiin myöskin lihaa, silavaa ja voita erityisen sopimuksen mukaisesti. Puheenaolevat pitäjät olivat kihlakunnan nuorempia ja syrjäisempiä seutuja.[930] Nimismiesveroon kuului paikoittain vielä muitakin pikku eriä, joiden luetteleminen kumminkaan ei ole tässä tarpeellinen.
Hämeessä oli pitäjittäin sovittu, koukuittain maksettava vero. Se oli nimismiehelle suoritettu kestitysvero; sen useimmat erät olivat kestitystavaroita ja joskus siitä suoraan käytetäänkin nimeä "kinkeri".[931] Verokappaleista käytetyt nimitykset sellaiset kuin "käräjälahjat", "käräjälehmä", "käräjälampaat", osoittavat sitä, mikä monesta muustakin seikasta selviää, että nimittäin tämä vero oikeastaan oli pitäjän käräjain ylläpitämistä varten suoritettu paikallinen vero.
Lisävalaistusta tässä kohden saamme eräästä Hämettä koskevasta veroselityksestä v:lta 1531, jossa nimismiehen verosta nimenomaan sanotaan, ettei siitä "ole mitään tullut tähän saakka linnaan", vaan että "tällä mainitulla verolla on vouti kaikkien miesten kanssa kulkenut kestityksellä kolme kertaa vuodessa kolmilla käräjillä, kesäkäräjillä, syyskäräjillä ja talvikäräjillä".[932] Vouti, jota tässä tarkoitetaan, oli linnanvouti, ja pitäjän käräjät pidettiin nimismiestaloissa, joissa siis nimismiesvero alkuaan kulutettiin.
Mutta käräjiä ei voitu näin säännöllisesti pitää, ja se seikka aiheutti muutoksia nimismiesveron käyttämisessä. Juuri mainittu v:n 1531 asiakirja kertoo vielä:
"Kolmasti vuodessa pidetään käräjiä yli koko läänin, kesällä, syksyllä ja talvella. Käräjät pidetään nimismiesten luona ja silloin vouti ja tuomari makaavat kaksi yötä kunkin nimismiehen luona; koska läänissä on 24 nimismiestä, niin jokainen kestitys kestää 7 viikkoa. Jos kesäkäräjät myöhästyvät, niin eivät ehdi olemaan muuta kuin yhden yön; toisen sijaan otetaan linnaan karjaa. Talvella hevoset apetetaan; mutta kun ei kesällä tarvitse apettaa, niin sen sijaan otetaan käräjäkauroja linnaan".
Aivan tämäntapaisesti käytettiin Hämeen nimismiesveroa vielä 1540-luvun alussa. Linnaan näet silloin kannettiin kultakin pitäjältä 4 yösijalehmää eli "lehmiä kesäkäräjäkestityksen edestä" ynnä 8 samaan veroon kuuluvaa lammasta (muutamissa vaillinaisissa pitäjissä teki tämä erä 1-2 lehmää ja 4-6 lammasta). V:n 1530 tilien mukaan tuli sillä tavoin linnaan 42 yösijalehmää ja 87 yösijalammasta.[933]
Niinikään perittiin 1540-luvun alussa linnaan "kinkerikauroja" eli "nimismiehen kauroja" — "voudin kestityksen ja yösijan edestä", lisätään Kulsialan tileissä — 1 punta kultakin neljänneskunnalta eli 3-4 puntaa pitäjältä riippuen neljänneskuntain luvusta. V:n 1530 tileissä tämä erä linnan tileissä mainitaan käräjäkaurain nimellä.[934]
Näiden eräin lisäksi perittiin linnaan puheenaolevana aikana nimismiehiltä vielä rahaverokin, jota v. 1539 maksettiin jokaisesta Hämeen pitäjästä 12 ja seur. vuonna 10 markkaa (muutamista pitäjistä vielä vähemmän). Näitä yösijarahoja eli kestitysrahoja maksettiin linnanvoudin käräjäkestityksen edestä. Nämä rahat eivät näy olleen sidotut määrättyihin käräjiin, vaan maksettiin niitä milloin talvikäräjäin, milloin kesäkäräjäin, milloin yleensä vain vuotuisten käräjäin edestä. Tämä vero tavataan v:n 1530 linnatileissä "kestitysrahain" nimisenä eränä.[935]
Osaa nimismiesverosta oli siten lakattu kuluttamasta käräjillä ja ruvettu sitä osaa ottamaan linnaan. Tähän linnan osaan nimismiesverosta kuului:
pitäjältä neljänneskunnalta
lehmä (yösijalehmiä) (2-)4 eli (1/2-)1 lampaita yösijalampaita) (4-)8 " (1-)2 kauroja (käräjäkauroja) 4 puntaa " 1 punta rahaa (yösijarahaa) 10-12 mk " 2 1/2-3 mk
Tämä vero, se on tarkoin huomattava, ei ollut mikään lisäys talonpoikain veroihin, vaan otettiin se nimismieheltä, hänelle kertyneistä nimismiesveron varoista, niinkuin vanhimmissa linnantileissä nimenomaan sanotaan.[936] Tätä osuutta nimitetään tileissä nimismiehen sopimukseksi eli taksaksi. Se ei ollut, vaikka niin on arveltu, mikään urakkasumma, jonka nimismies maksoi kruunulle saadakseen omaksi hyväkseen pitää pitäjän nimismiesveron, vaan, kuten on nähty, linnanvoudille ja linnaväelle kuuluva osuus nimismieskestityksestä, joka oli suoritettava linnaan, kun sitä ei voitu paikalla käydä nauttimassa.[937]
Hämeen nimismiesverosta tulivat määrätyt osat määrätyille virkamiehille.
Tuomarien velvollisuuteen kuului käydä kaikilla kolmilla käräjillä, ja heille oli tuleva määrätty osa nimismiesverosta. V. 1545 nauttivat Hämeen tuomarit nimismiesverosta seuraavat osat:
Ylinen Sääksmäen Hattulan kildak. kihlak. kihlak.
kauroja, puntaa…… 9 1/2 6 7 "ruokakalaa", kippunt. 2 1 kipp. 2 leiv. — kynttilöitä, kpl 700 580 560 heiniä, talvikuorm 26 1/5 18 21
Erään tiedon mukaan tuli tuomarin saada 1 punta kauroja ja 3 koukun heinät kultakin pitäjältä; yllämainitut määrät vastaavatkin jokseenkin tarkoin tätä sääntöä.[938]
Myöskin maanvouti sai osansa nimismiesverosta. Paitsi varsinaista käräjäkestitystä tuli Hämeen nimismiesten pitää vuodessa kolmet kestitykset maanvoudeille, jotka jokaisten käräjäin jälkeen kulkivat sakkoja kantamassa alueellaan majaillen kunkin nimismiehen luona. Syys- ja talvikäräjäin jälkeen oli maanvoudin mukana linnanhevosia, joiden syöttämiseksi silloin kussakin nimismiestalossa oli suoritettava 1 punta kauroja.[939] Näitä kestityksiä varten jaettiin linnan hevoset kolmeen osaan, joista kukin maanvouti otti kihlakuntaansa yhden. Kun maanvouti myöhemmin sai nimismiesverosta kauroja ja kynttilöitä, näyttää tuo osuus johtuneen juuri mainitusta sakkokestityksestä.
Kuinka Hämeen nimismiesvero alkuaan lieneekään järjestetty, uuden ajan alussa se suureksi osaksi tuli käytetyksi niin, että kukin käräjäkestitykseen oikeutettu sai siitä osansa. Tietysti täytyi jotain jäädä nimismiehelle itselleenkin, jonka senkin jälkeen kuin herrat saivat määräosansa tärkeimmistä verotavaroista edelleenkin arvatenkin tuli pitää varsinaista käräjäkestitystä ja sakkokestitystä sekä sen lisäksi kestittää kaikenlaista kruunun kulkevaa väkeä. Tätä varten nimismies kaiketi sai käyttää sen osan nimismiesveroa, mikä jäi, kun virkamiesten määräosat siitä oli otettu pois.
Mutta tämä järjestely muuttui, kun v. 1540 nimismiesvero ruvettiin merkitsemään linnan tilikirjoihin ja koko tätä veroa katsomaan kruunun pysyväksi tuloksi. Nyt määrättiin nimismiehellekin tarkoin laskettu osansa. V:n 1541 tilien mukaan nauttivat nimismiehet jokseenkin säännöllisesti 10 koukun (= 1 neljäskunnan) veron. Milloin nimismiehille tuli säännöllisten rasitusten lisäksi lisärasituksia, kuten kruunun hevosten talvisyöttöä, määrättiin heille siitä erityinen korvaus.[940] Käräjäkestitysten tähteetkin kuuluivat nyt kruunulle ja myytiin kruunun hyväksi tai vietiin linnaan.[941]
Savon nimismiesverossa tapaamme useita samanlaisia piirteitä kuin
Hämeessä, mutta myöskin huomattavia lisäpiirteitä.
Savossa olivat nimismiesveron perusteet uuden ajan alussa kruunulle niin tuntemattomat, että niistä täytyi erityisellä tiedustelulla selvää ottaa.[942] Eikä ihmekään, sillä vero oli todellakin varsin monimutkainen. Nimismiehet saivat veronsa kolmesta eri lähteestä seuraavaan tapaan:
(1) Kultakin neljänneskuntamieheltä sai nimismies erityisen veron, johon kuului lähes pariakymmentä erilaista kinkeritavaraa. Näistä eristä maksoivat neljänneskuntamiehet osan talvi- ja osan kesäkäräjiä varten. Se oli epäilemättä alkuisimpia tapoja hankkia tarpeellisia kestitysvaroja.[943]
(2) Kultakin kymmenysmieheltä nimismies sai kuhunkin kestitykseensä määräämättömän joukon lintuja, kanoja, jäniksiä, munia, tuoretta kalaa "ja yhtä ja toista muuta, mitä hänellä on, vaikkei hänellä siitä mitään määräsopimusta ole", sekä 2 lammasta, joista toinen sanottiin olevan sotamiesten linnaleiriä varten ja toinen "vanhaa nimismiesveroa". Kymmenyskunnittain kävi nimismiestaloissa jauhatustyössä mies (Male böndher, Stampebönder), joka siellä työskenteli tavallisesti 8 päivää.[944]
Tämäkin vero käsinkiviä vääntävine talonpoikineen ja epämääräisine käräjätuomisineen tekee mitä alkuisimman vaikutuksen.
(3) Varsinaiseksi nimismiesveroksi jokainen täysivero Savossa maksoi määrätyt erät viljaa (m.m. "kenkärahaohria"), voita, humaloita, heiniä, olkia, halkoja ja päivätöitä.[945]
Tämä vero maksettiin hyvin samanlaatuisena kaikkialla Savossa. Pääosana siinä olivat sellaiset verotavarat, joita keskiaikana käytettiin virkamiesten palkkauksiin ja hevosten syöttöön. Todella menikin suuri osa nyt puheenaolevasta verosta sellaisiin tarkoituksiin. Tästä verosta näet nimismies suoritti linnaan melkoisen "kinkerin" ja "taksan".
Kinkeri esiintyy Savon vanhemmissa verokirjoissa erityisenä linnaan maksettavana verona, jota suoritettiin kaikkialla maakunnassa samalla tavalla, nimittäin kultakin täysiverolta:[946]
1 panni "kinkerikauroja" 1 parmas "kinkeriheiniä"
Nämä kaurat ja heinät olivat samat, jotka tavataan nimismiesverossa (kohta 3). Niiden suorittaminen oli järjestetty sillä tavalla, että pitäjästä kaksi neljänneskuntaa maksoi kinkerikaurat ja kinkeriheinät linnaan ja kaksi nimismiehelle. Ettei tässä ole kysymys alkuperäisestä linnakinkeristä, vaan nimismiesverosta, selviää siitä, että eräissä veroselityksissä nimenomaan mainitaan nimismiehen maksaneen nämä erät linnaan, ja että "kinkeriheinäin" lisäksi linnaan maksettiin erityisiä "veroheiniä".
Nimismiehen muista verotavaroista perittiin linnaan jokaiselta pitäjältä suuri taksa, johon kuului:[947]
rukiita 5 puntaa ohria 10 " voita 5 leiv. humaloita 5 " härkä 1 lampaita 8
Näitä eriä kutsutaan myös "nimismiehentaksarukiiksi", "nimismiehentaksaohriksi" j.n.e. Myöskin nimityksiä "kinkerirukiita", "kinkeriohria" käytetään. Tällaiset nimitykset osoittavat niiden kuuluvaisuutta samaan ryhmään "kinkerikaurain" ja "kinkeriheinäin" kanssa.
Kun nimismiehen "taksa" eli "kinkeri" täten otettiin määrätyllä tavalla hankitusta osasta nimismiesveroa, näyttää uskottavalta, että tämän koko pitäjältä kokoverojen mukaan kannetun nimismiesveron osan alkuperäinen tarkoitus on ollut juuri tämän taksan hankkiminen, ja että siis varsinainen käräjäkestitys on alkuaan ylläpidetty vain niillä varoilla, joita neljäs- ja kymmenysmiehet edelläkerrotulla tavalla nimismiestaloon hankkivat. Mistään urakoimisesta nimismiesverolla ei siis täälläkään voi olla puhetta. Se on ollut suurherrain harjoittamaa suoranaista kiskomista, joka alkoi linnassa ja jatkui alinomaisilla käräjillä.
Kun Savon nimismiehen velvollisuuksista on jo ennen mainittu, emme tässä sen pitemmältä puutu niihin. Koko nimismiesvero joutui Savossakin v:n 1540 vaiheilla kruunun haltuun. Nimismiehelle jätettiin korvaukseksi nimismiesverosta määrätty osa, joka näkyy tehneen 1/5 nimismiestaksasta eli yhden pitäjän taksaa vastaavan määrän, sekä entiset määrät kinkerikauroja ja kinkeriheiniä ynnä joitakuita muita eriä.[948]
Viipurin linnaläänin s.o. Karjalan ja Porvoon läänin nimismiesvero oli uuden ajan alussa yleensä samantapainen kuin Hämeessä ja Savossa. Vasta sen jälkeen kuin kruunu v. 1541 otti Viipurin läänin nimismiesveron välittömään hoitoonsa, tuli verokirjoihin merkityksi, mitä talonpoikain oli täksi veroksi maksaminen. Vero kannettiin täälläkin useampain eri perusteiden mukaan ja oli eri pitäjissä erilainen.
(1) Pitäjän oli nimismiesveroon suoritettava:[949]
2-3 lehmää 4-8 lammasta
Nämä lehmät ja lampaat näyttävät vastaavan Viipurin lääniä lähimmässä Hämeen osassa niinikään pitäjittäin suoritettuja "käräjänautoja" ja "käräjälampaita". Todennäköistä on, että tämä vero oikeastaan oli neljänneskunnittain suoritettava. Sillä tavoin suoritettiin vero Jääskessä, jossa kunkin neljänneskunnan tuli suorittaa 1 "teurastusnauta ja 4 lammasta".
Myös Porvoon läänin pitäjät suorittivat naudat ja lampaat neljänneskunnittain, siten että kolme neljännestä suoritti kukin 1 naudan ja neljäs neljänneskunta 6 lammasta.[950] Kuten muistamme, tuli Savonkin neljännysmiesten suorittaa nimismiesveroon nauta ja lampaita.
Käräjäkarjan hankkiminen nimismiehelle on siten varmaan koko itäisessä Suomessa tapahtunut alkuaan neljänneskunnittain. Se oli käytännöllisin maksutapa, sillä olisi mutkalliselle keskiajallekin varmaan ollut liian mutkallista järjestää koko pitäjää yhden ja kahden lehmän osakkaaksi. Porvoon läänin tavasta voimme päättää, että neljänneskuntain tuli kiertovuorossa hankkia lehmä ja lampaat. Ehkäpä ulettui kiertovuoro pitemmällekin siten että "nautakunnat", joista Viipurin läänin neljänneskunnat olivat kokoonpannut, vuoronsa jälkeen hankkivat neljänneskunnan suoritettavan karjan.
Karjalan puolella lääniä oli nimismiesveroon pitäjittäin maksettava suolakalaa 2 1/2-3 tnr, mikä mahdollisesti myöskin toimitettiin neljänneskunnittain.
(2) Nautakunnittain maksettiin Karjalan puolella nimismiesveroon 1-2 jänistä ja lisäksi paikoin 3 kanaa, paikoin "nautakuntasilavaa". Porvoon läänissä ei nautakunnittain ole merkitty maksetuksi mitään, mutta edustavat neljänneskuntain kanarahat nähtävästi vanhempia nautakuntain kanoja. Tällä nautakuntaverolla on vastineensa Savon kymmenysmiesten nimismiehelle maksettavissa jäniksissä, kanoissa y.m. pienissä epämääräisissä antimissa.
(3) Yli koko Viipurin läänin maksettiin nimismiehelle kultakin savulta (s.o. talolta tai talonmieheltä)
1 kuorma halkoja 1 kupo olkia.
Tämä halko- ja olkivero tavataan suurimmassa osassa Suomea ja yleisimmin savun tai manttaalin mukaan maksettavana. Se on luettava alkuisimpiin käräjävarustuksiin.
(4) Varsinaiseksi nimismiesveroksi Viipurin läänissäkin jääpi täysiverojen suoritettava, monia kestitystavaraeriä sisältävä vero, jonka määrät melkoisesti vaihtelivat eri pitäjissä.[951]
Kaikella toivottavalla selvyydellä ilmoitetaan Viipurin läänin verokirjoissa nimismiesveron tarkoitus: se maksettiin kuhunkin nimismiestaloon talvi- eli laamannikäräjäin pitämiseksi. Eräässä opastuksessa nimenomaan mainitaan, että nimismiesvero maksettiin talvikäräjäin aikana kussakin nimismiestalossa. Toisessa sanotaan: "Talvikäräjät pidetään neljässä käräjäpaikassa nimismiesten luona kolmena yönä 150 miehelle renkineen ja hevosineen, niitä kutsutaan laamanninkäräjiksi, ja tämä kestitys tapahtuu nimismiesverolla, ja mitä jää, sen saavat nimismiehet pitääkseen kestityksiä ympäri vuoden".[952]
Paitsi tätä suurta talvikäräjäin pitoa oli Viipurin läänin nimismiesten suoritettava suuri joukko muita kestityksiä.
Viipurin läänin nimismiehillä ei uuden ajan alussa ollut suurtakaan käyttövaltaa nimismiesveroon nähden. Jo ennen nimismiesveron lopullista joutumista kruunun haltuun kantoi kruunu täällä kinkerin eli taksan nimellä suurimman osan nimismiesveroa itselleen, myöntäen sitten tästä taksasta "lyhennyksiä" asianomaisille virkamiehille. Tämä taksa kannettiin pitäjittäin verokappaleissa, jotka yleensä olivat samat, joita talonpojat maksoivat nimismiesveroksi, ja määrissä, jotka eivät olleet sanottavasti pienempiä kuin ne määrät, jotka talonpoikain maksuista keräytyivät. V:n 1539 verokirjassa sanotaan, että "ei vouti eikä kirjuri tiedä mieslukua siitä, kuinka se kinkeri suoritetaan eli mitä kunkin tulee vuosittain suorittaa, vaan ovat vuosittain merkinneet taksaksi ja sopimukseksi, mitä kukin pitäjä suorittaa".[953] Myöhemmin tässä tapahtui vain se muutos, että kruunu hankki tiedon, minkä perusteiden mukaan talonpojat nimismiesveron maksoivat, ja merkitsi ne tileihinsä saaden siten veron kruunun eduksi nousemaan jonkun verran suuremmaksi.
Koska kuitenkin nimismiesveron perusteet vielä uuden ajan alussa olivat kruunulle tuntemattomat, on ilmeistä, ettei tämä vero aikaisemmin ole ollut mikään kruunulle menevä kinkeri, vaan erityinen, varsinaisista linnaveroista poikkeava, paikallinen vero. Viipurin läänin olot viittaavat ratkaisevasti siihen, että tämän erikoisveron tarkoituksena on ollut yksinomaan talvikäräjäin ylläpitäminen eikä mikään muu.
Virkamiesten osallisuus nimismiesveroon oli Viipurin läänissä samantapainen kuin muualla.
Lopuksi katsahdamme Varsinais-Suomenkin oloja.
V.-Suomessa maksoivat talonpojat uuden ajan alussa nimismiesveroa yleensä samanlaisissa verokappaleissa kuin Hämeessä, vieläpä suunnilleen yhtä suurissa määrissäkin. Lähempää selvää veron perusteista ja määristä ei tässä tarvitse tehdä, koska siitä jo on olemassa esitys.[954]
Nimismiesveroa käytettiin V.-Suomessakin käräjäin pitämiseen. Läänin nimismiesten tuli uuden ajan alussa "pitää kestitystä niin usein kuin käräjiä pidetään".[955] Tiedon mukaan v:lta 1537 oli Etelä-Suomen nimismiesten kestitettävä tuomaria kolmilla käräjillä vuodessa 2 yötä kerrallaan.[956]
Jo 1530-luvun alussa nimismiehiltä kannettiin linnaan melkoinen osa tätä veroa. V:n 1539 verokirjan mukaan maksoivat nimismiehet suurimmassa osassa maakuntaa linnaan melkoisen kinkerin "sopimuksen mukaan, ja se oli taksa nimismiesveron edestä". Taksaa karttui eri pitäjistä hyvinkin erilaisia määriä.[957]
Vehmaan ruots. ja Uudenkirkon Hallun lääni muodostivat piirin, josta maksettiin linnaan aivan sama kinkeri kuin Taivassalossa ja Lapissa. Täydellisesti samanlainen oli kinkeri ainoastaan tällä alueella, sillä kaikkialla muualla oli pitäjäin maksuissa erotusta, ellei muussa, niin pienissä lisämaksuissa. Kunkin pitäjän tai nimismiehen kanssa erikseen tehdyt sopimukset siten lienevät olleet tämän kinkerin maksamisen perusteena.
Muutamat nimismieskinkerin kappaleet muistuttavat niin suuresti Hämeen oloja, ettei voi olla epäilystä niiden alkusyyn samanlaisuudesta. Ensinnäkin maksettiin 17 V.-Suomen pitäjästä linnaan härkä, kinkerihärkä, joka epäilemättä vastaa Hämeen kinkerilehmiä. V:n 1531 verokirjassa mainitaan näitä kinkerihärkiä tulleen linnaan 15-20 kpl. Kinkerihärkä maksettiin Laitilasta vielä senkin jälkeen kuin vero muualla oli lakannut, ja v:n 1556 verokirjassa on hauska esitys siitä, miten Laitilan härkä hankittiin: nimismies kantoi vuosittain 6 mk (vanhempain vero-opastusten mukaan 3 penninkiä kultakin talolta) avuksi kelpaavan kinkerihärän hankkimiseksi, jonka hänen tuli suorittaa linnaan, "ja on tiedettävä, että joka kolmas vuosi perii Kustavi Fincke Hallun bolista kinkerihärän, koska kukin boli sen hankkii joka kolmas vuosi".[958] Se oli siis vieläkin kerran keskiajalla niin suosittu vuorovero.
Seitsemästä V.-Suomen pitäjästä ja lisäksi Iniön saari-verokunnasta maksettiin nimismiestaksassa v. 1539 myöskin kinkerirahoja, 2-19 mk pitäjältä. Kun näistä pitäjistä (Paimiota lukuunottamatta) ei maksettu kinkerihärkiä, on se oletus lähellä, että kinkerirahoja on maksettu härkäin korvaukseksi.
Kauroja maksoivat nimismiehet linnaan 2-5 puntaa pitäjältä, kauroja maksettiin sellaisistakin pitäjistä, joiden muita tähän kuuluvia ruokaparselleja ei lähteissämme mainita, mistä päättäen kauroja erityisesti haluttiin saada linnaan. Tämä kauravero tavataan v:n 1531 linnantileissä kinkerikaurain nimellisenä — sama nimitys ja varmaan asiakin, jonka olemme tavanneet Hämeessäkin. Näitä kinkerikauroja käytettiin maanvoudin y.m. virkamiesten hevosten syöttämiseen talviviikkoina, mikä viitannee tämän veron alkuperään.[959]
Ylemmillä ja alemmilla virkamiehillä oli V.-Suomessakin tavalliset osuutensa nimismiesverosta. Kruunun haltuun koko tämä vero joutui v. 1540.[960]
Edellisestä on selvinnyt, että nimismiesvero kaikkialla Suomessa on alkuaan ollut käräjiä varten suoritettu kinkeri. Tämä kinkeri on tavallaan keskiajan vanhimpia ja nuorimpia veroja. Alkuperäisimpään käräjäkestitykseen kuuluivat sisämaassa talonpoikain epämääräinen nuotanveto, josta lukuisissa asiakirjoissa puhutaan, jousien suorittamat varsinaiset käräjäverot ja kipsis- y.m. lahjat. Vasta vähitellen ja ikäänkuin ulkopuolella lakia näkyy vero kasvaneen siksi suureksi kinkeriksi, josta riitti jakaa ylhäisille ja alhaisille virkamiehille. Vielä V. 1414 Eerik Pommerilainen yrittää ehkäistä nimismiesveron kasvamista Suomessa määräten, että nimismiesveroksi (lændzmandz gieldh) maksetun 1 1/2 viljapannin ja heinäin sijasta oli 1 äyri rahaa savulta riittävä.[961] V:lta 1419 on toinen Eerik kuninkaan käskykirje, jossa vielä koetetaan kestityksiä rajoittaa. Tapa näyttää jo olleen juurtunut, ja aljetulla uralla kehitys sitten kävi nopeasti. Kaarle kuninkaan kirjeestä v:lta 1450 Turun läänin asukkaille nähdään, että voudinkinkeri jo oli pysyvä vero Turun läänissä; kysymys oli enään vain siitä, kuinka suuren kinkerin kukin pitäjä oli maksava Turun linnanvoudille, koska toiset pitäjät olivat suuria, toiset pieniä.[962]
Emme kumminkaan erehtyne katsoessamme laamannilaitoksen kehittymistä yhdeksi käräjäkestityksen pääaiheuttajaksi. Mutta piirteet sellaiset kuin Hämeen ja V.-Suomen "yösijalehmät" ja yleensä "kinkerin" ja "taksan" ottaminen linnaan näyttävät varsin vanhoilta, vaikkemme tarkemmin osaa sanoa, kuinka vanhoja ne ovat.
Tämän keskiajan tunnuksellisen veron joutuminen kokonaan kruunun haltuun merkitsee samalla koko keskiaikaisen virkamiesjärjestelmän muuttumista, virkamies- ja paikallishallinnon lopullista joutumista valtion valvonnan ja määräysvallan alaiseksi.